Ystävä käyttäytyy välinpitämättömästi

Mistä ajatuksesta te olette saaneet lohtua silloin, kun ystävyys on päättynyt?

Millä tavoin välinpitämättömästi? Minulle välinpitämättömyys on pakokeino/suoja mekanismi jos en osaa olla jonkun ihmisen kanssa. Yleensäkkin taustalla on joitakin asioita mistä ei oo osattu puhua avoimesti. Tulee hankala olo ja en osaa teeskennellä ystävää enää jos mieli sanoo muuta.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavoin välinpitämättömästi? Minulle välinpitämättömyys on pakokeino/suoja mekanismi jos en osaa olla jonkun ihmisen kanssa. Yleensäkkin taustalla on joitakin asioita mistä ei oo osattu puhua avoimesti. Tulee hankala olo ja en osaa teeskennellä ystävää enää jos mieli sanoo muuta.

Yhteydenpito on alkanut tökkiä. Alussa kaveri oli tosi mukava, mutta jossain vaiheessa käytös alkoi muuttua. Enkä ole saanut mitään kunnollista selitystä, jos olen asiasta kysynyt.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavoin välinpitämättömästi? Minulle välinpitämättömyys on pakokeino/suoja mekanismi jos en osaa olla jonkun ihmisen kanssa. Yleensäkkin taustalla on joitakin asioita mistä ei oo osattu puhua avoimesti. Tulee hankala olo ja en osaa teeskennellä ystävää enää jos mieli sanoo muuta.

Sama täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavoin välinpitämättömästi? Minulle välinpitämättömyys on pakokeino/suoja mekanismi jos en osaa olla jonkun ihmisen kanssa. Yleensäkkin taustalla on joitakin asioita mistä ei oo osattu puhua avoimesti. Tulee hankala olo ja en osaa teeskennellä ystävää enää jos mieli sanoo muuta.

Sama täällä.

Joka tapauksessa en enää itse jaksa miettiä mistä on kyse. Minulle riittää. Ystävän erikoinen toiminta on alkanut vaikuttaa minuun liian paljon. Ei se riittä, että hän vaikuttaa seurassa mukavalta, jos yhteydenpito on hirveän hankalaa.

Miksi täällä alapeukutetaan? Olisi kiva kuulla perusteluja.

Harmittaa! Olin hyvin pitkään iloinen ystävyydestämme.

Ehkä ihan vaan se ajatus, että hän ei ole mikään aito ystävä, jos kohtelee sua välinpitämättömästi eikä edes välitä muuttaa sitä, vaikka olet ottanut asian suoraa puheeksi ja kertonut sen tuntuvan susta pahalta. 

Mua auttoi omalla kohdallani tuo ajatus ja se, kun tajusin, että mun pitää arvostaa itseäni ja vaatia arvoistani kohtelua. Se ei ole itsekästä, se ei tee musta hankalaa/vaikeaa/liian vaativaa ihmistä tms, vaan jokaisen ihmisen pitäisi toimia niin. Totesin, että olen mieluummin vähän yksinäinen (silloin kun ystävyyssuhteeni päättyi niin mulla ei ollut kuin pari muuta ystävää ja he asuivat kaukana) kuin pidän yllä huonoja ihmissuhteita, jotka tuovat elämääni enemmän negatiivista kuin positiivista. Nyt noin 3 vuotta myöhemmin olen edelleen tyytyväinen päätökseeni ja yksinäisyyskin on helpottanut, sillä tutustuin noin 2 vuotta sitten kahteen samassa kaupungissa asuvaan tyyppiin ja nykyään olemme aika erottamaton kolmikko. Ja näissä ystävyyssuhteissa kaikki kohtelee toisiaan aidosti hyvin ja rakastavasti :)

Tsemppiä sulle!

N29

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ihan vaan se ajatus, että hän ei ole mikään aito ystävä, jos kohtelee sua välinpitämättömästi eikä edes välitä muuttaa sitä, vaikka olet ottanut asian suoraa puheeksi ja kertonut sen tuntuvan susta pahalta. 

Mua auttoi omalla kohdallani tuo ajatus ja se, kun tajusin, että mun pitää arvostaa itseäni ja vaatia arvoistani kohtelua. Se ei ole itsekästä, se ei tee musta hankalaa/vaikeaa/liian vaativaa ihmistä tms, vaan jokaisen ihmisen pitäisi toimia niin. Totesin, että olen mieluummin vähän yksinäinen (silloin kun ystävyyssuhteeni päättyi niin mulla ei ollut kuin pari muuta ystävää ja he asuivat kaukana) kuin pidän yllä huonoja ihmissuhteita, jotka tuovat elämääni enemmän negatiivista kuin positiivista. Nyt noin 3 vuotta myöhemmin olen edelleen tyytyväinen päätökseeni ja yksinäisyyskin on helpottanut, sillä tutustuin noin 2 vuotta sitten kahteen samassa kaupungissa asuvaan tyyppiin ja nykyään olemme aika erottamaton kolmikko. Ja näissä ystävyyssuhteissa kaikki kohtelee toisiaan aidosti hyvin ja rakastavasti :)

Tsemppiä sulle!

N29

Kiitos, hyviä ajatuksia! 💕