Lue keskustelun säännöt.
Hiljaisen ja puheliaan ero, elävästä elämästä:
19.09.2018 |
Hiljainen, introvertihko kaverini:
"Ostin muuten uuden sohvan. Oli tarjouksessa. Toimitetaan tällä viikolla kotiini."
Puhelias kaverini:
"Kotiin tuli tarjouslehti, jäin sitä sit selaamaan kun hörpin kahvia. Kattelin että siinä oli erilaisia sohvia tarjouksessa. Kattelin eka sellasta tummanruskeeta kulmasohvaa, mut emmää sit sitä, kun ei se tummanruskea oikein kuitenkaan sovi meille. Sisustukseen siis. Kun nyt on se tumma matto ja verhot, nekin olis pitäny sit uusia. No sit katoin siinä oli semmonen vaalea kangassohva, sitäkin oli kulmamallina mutta se olis ollu liian iso, otin kolmenistuttavan. Ja jalat sai valita siihen erikseen, semmoset tummat olis ollu kivemmat, mutta sit katoin että ne oli sen verran matalat että imurointikin sieltä alta olis ollu hankalaa. Päädyin sit semmosiin metallisiin korkeampiin. Ja sitten kävin siellä paikan päällä tekeen tilauksen ja sopiin kuljetuksesta......blaablaablaa..."
Henk. koht. pidän enemmän ensimmäisen kaverin tyylistä. En jaksa ymmärtää, miksi ylenpalttista puheliaisuutta ja äänessä olemista pidetään niin hienona asiana. Varsinkin kun suurin osa "asiasta" on täysin joutavanpäiväistä jorinaa.
Kommentit (14)
Mua pitkästyttää liian pitkät puheet. Oon monesti huomannut, että olis kannattanut puhua hieman pidempään, eikä paukauttaa suoraan maaliin, että kaikki ymmärtää. Jostain syystä mulla on vain tapana puhua asia nopeasti loppuun asti. En jaksa muiltakaan kuunnella samaa asiaa loputtomiin. Ehkä multa puuttuu joku läsnäolon taito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään eniten puolivälistä, kunhan molemmat saa suunvuoron. Ja molemmat omaa sosiaalista silmää.
Tuohon puheliaan esimerkkiin voisi vielä lisätä sen, että jossain kohtaa käväistään täysin sivuraiteilla, toisessa aiheessa, kunnes havahtuminen tapahtuu ”niin tuota mitäs minä..niin se sohva!”
Kokemuksia? kirjoitti:
Kokemuksia?
Joo. Lopetin vastaamasta puhelimeen, kun kyllästyin kuuntelemaan pitkiä jaarituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhelias kaverini:
"Kotiin tuli tarjouslehti, jäin sitä sit selaamaan kun hörpin kahvia. Kattelin että siinä oli erilaisia sohvia tarjouksessa. Kattelin eka sellasta tummanruskeeta kulmasohvaa, mut emmää sit sitä, kun ei se tummanruskea oikein kuitenkaan sovi meille. Sisustukseen siis. Kun nyt on se tumma matto ja verhot, nekin olis pitäny sit uusia. No sit katoin siinä oli semmonen vaalea kangassohva, sitäkin oli kulmamallina mutta se olis ollu liian iso, otin kolmenistuttavan. Ja jalat sai valita siihen erikseen, semmoset tummat olis ollu kivemmat, mutta sit katoin että ne oli sen verran matalat että imurointikin sieltä alta olis ollu hankalaa. Päädyin sit semmosiin metallisiin korkeampiin. Ja sitten kävin siellä paikan päällä tekeen tilauksen ja sopiin kuljetuksesta......blaablaablaa..."
joo tunnen tapauksen, on yks muija meidän duunista. Puhuu taukoamatta maanantai-aamusta perjantai-iltapäivään kunnes lähdetään himaan. Todellakin rasittavaa. Lisää työn kuormittavuutta huomattavasti, kun ei pidä suutaan kiinni ikinä.
Minä en jaksa myöskään että pienestä jutusta selitetään paljon. Tulee mieleen, että puhuja kaipaa huomiota. Eli ekstrovertti=huomiota kaipaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puheliaat on rasittavia. Ketään ei kiinnosta kuulla tajunnanvirtaa, kun yleensä se oikeasti kertomisen arvoinen asia tulee vasta viimeisessä lauseessa.
Siihen mennessä sitä onkin jo koomassa kun ei jaksa...
Vierailija kirjoitti:
Puheliaat on rasittavia. Ketään ei kiinnosta kuulla tajunnanvirtaa, kun yleensä se oikeasti kertomisen arvoinen asia tulee vasta viimeisessä lauseessa.
Siihen mennessä sitä onkin jo koomassa kun ei jaksa...
Hmm, ei minusta aina tarvi mitään erityisen kertomisen arvoista edes olla. Joskus tärkeintä on vaan yhdessäolo ja seura yleensä, ja puheen sisältö on toissijaista. Kunhan nyt jotain höpötellään yhteyden ylläpitämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä saatan kyllä jaaritella kuvaillun kaltaisesti, mutta vain tutussa seurassa.
Ittse enn aiinakaaan kykenee kesskustelemaaan elllen tiedää olevaani normaali, hyväksyttty ja vahvoilla. Muuutoin analyysoin puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksia? kirjoitti:
Kokemuksia?
Joo. Lopetin vastaamasta puhelimeen, kun kyllästyin kuuntelemaan pitkiä jaarituksia.
Sama!
En vaan jaksa enkä halua kuluttaa kallisarvoista vapaa-aikaani kuuntelemalla ihan hölynpöly-asiaa juurtajaksain selvitettynä, parhaimmillaan vielä uusintana moneen otteeseen.
Kaiken kruunaa se, että tämä puhelias ei koskaan kuuntele minua, ei kommentoi mitään. Eikä edes vastaa välttämättä; viimeksi kun nähtiin ja saatuani hetkeksi puheenvuoron, kysyin häneltä mielipidettä omaan asiaani. Kun sitten hiljenin odottaen vastausta, hän alkoi kysymykseni ohittaen yhtäkkisesti puhua ihan jostain muusta. Olin kyllä jo aavistellut, ettei varmaan kuuntele, kun (lyhyen!) juttuni aikana jo ehti räplätä puhelintaan ja katsella ikkunasta pihalle, minuun päin ei katsonutkaan.
Silti vähän yllätyin.
No mutta, nykyään vastaan hänelle vain silloin, kun jaksan pelkästään kuunnella, kaipaamatta vastavuoroisuutta. Sitä ei nimittäin tule.
Niin ja tällä kaverilla on vielä ihan ihme luulot itsestään, kehuu kuinka hän on niiiin sosiaalinen ja sosiaalisesti lahjakas ja saanut kuulemma kehujakin tästä piirteestään.
Teki mieli korjata, että puhelias kyllä olet, mutta sosiaaliset TAIDOT sulla on poikkeuksellisen surkeat, ellei olemattomat. Niihin kun kuuluu toisen huomioonottaminen, kuuntelu ja vastavuoroisuus, josta sulla ei ole hajuakaan.
Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin turhaa puhetta välttävien jälkien korjailu: "Se syöpä oli levinnyt. Ei voida mitään. Laitettiin nyt kuitenkin toi avanne, vaikka ei siitä pitkään mitään iloa ole." Tai "Teidän äidillä on massiivivuoto aivoissa, konservatiivinen hoito, ei varmaan ehditä siirtää saattohoitopaikkaan." Ja ovesta ulos.
Asia toki tuli sanottua, mutta ne puheliaammat ja sosiaalisesti kyvykkäämmät joutuu aina korjaamaan jäljet.
Mulla vaihtelee asiayhteydestä ja tilanteesta riippuen kummasta pidän. Jos juttelisin "muuten vaan" tutun kansa, tykkäisin tuosta puheliaan tyylistä. Sen sijaan esim. työasioissa en halua että joku jaarittelee läpi kaikki ajatteluprosessinsa, vaan kertoo tiiviisti ja selkeästi varsinaisen asian.