Lue keskustelun säännöt.
Tuosta köyhyyskeskustelusta tuli mieleen oma kasvatustapani...
19.09.2018 |
Maailman mittakaavassa ollaan varakkaita, mutta ei siis käytännössä ja mun pätkä/osa-aikatöiden kurimuksessa rahat on välillä todella tiukoilla. Ei kuitenkaan puhuta tästä lasten kuullen kuin satunnaisesti, jos jotain isompaa hankintaa ei pystytä heti tekemään. Pääsääntöisesti (ja ulkoisesti) meillä on kaikki mitä tarvitaan, niin puhumme perheestämme lapsille varakkaana ja painotan aina tässä yhteydessä, että monella muulla on asiat paljon huonommin. Ja että sen takia on meidän velvollisuus tehdä mm. hyväntekeväisyyttä.
Onkohan tämä lasten kannalta hyvä vai huono?
Kommentit (10)
Ehdottomasti oikein tehty. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin opettaa ylpeys itsestä ja että olet hyödyllinen osa yhteiskuntaa. Ja nuorena töihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti oikein tehty. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin opettaa ylpeys itsestä ja että olet hyödyllinen osa yhteiskuntaa. Ja nuorena töihin...
Ap vastasi itselleen...
Haluatko pyhimyksen kehän pääsi päälle?
Jos meillä on rahat tiukassa, en väitä lapsille, että olisimme varakkaita. Toki lasten (ja omaa) huolta hålventääkseni muistutan kaikista niistä asioista, jotka meillä on hyvin, esim. terveys.
Isompaa hankintaa ei pystytä heti tekemään... Eikös se olisi lasten hyvä oppia, ettei akikea tarvitse saada just nyt, vaan ensin voi säästää ja ostaa sitten. Mun mielestä sen voi kertoa lapsille, jotta he oppivat välttämään turhaa velkaantumista.
Parhaita oppeja, mitä olen kotoani saanut on se, ettei hankintoja kannata toteuttaa heti (paitsi ihan vält5ämät5ömimmät). Varsinkin nykyaikana on monenlaista hilavitkutinta tarjolla. Jos heti ostaa kaiken mitä mieli tekee, niin tulee hankittua täysin turhaa tavaraa. Paljon parempi on jättää hankinnat joksikin aikaa harkintaan. Jos vielä parin kuukauden päästä tekee mieli samaa, niin vasta silloin hankinta on todennäköisesti aiheellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylpeys itsestä? Avaatko lisää, en nyt ihan tajunnut, miten tämä avaukseni liittyy ylpeyteen.
Ap
Ja ei, en hakenut sädekehää itselleni tällä avauksella. Vaan olen ajatellut, että lama-ajan lapsena olen kuunnellut sitä köyhyyskeskustelua oman nuoruuteni ja se ei tuottanut mitään hyvää. Ainoastaan ahdistusta, vaikka meilläkin oli ulkoisesti kaikki hyvin (molemmilla vanhemmilla oli työpaikat, asuimme omakotitalossa jne.). Niin pohdin, että miten käsittelen eri tavalla asiaa omien lasteni kanssa ja kuitenkin niin, että he kasvavat sosiaaliseen vastuuntuntoon (en muista, että me olisimme lapsuudenperheessäni koskaan tehneet mitään muiden hyväksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylpeys itsestä? Avaatko lisää, en nyt ihan tajunnut, miten tämä avaukseni liittyy ylpeyteen.
Ap
Omassa tuttavapiirissä tällaisia vähävaraisia:
-pitävät itseään tyhmempänä rahankäyttäjänä ja eivät edes yritä säästää, toimivat impulsiivisesti ostoksissa
-asuvat liian leveästi, itse asiassa paremmin kuin ne, jotka pärjäävät omilla rahoilla
-ovat tottuneet tukiin ja tukeen, eivät koe tervettä tarvetta olla itsenäisiä taloudellisesti
-Tämä kaikki rapauttaa moraalia, miksi me muut maksaisimme että leski saa asua 90:ssä neliössä?
-pitääkö vielä avata lisää? Me tarvitsemme itseensäluottavia kansalaisia, ei enempää roikkujia.
(Nämä kommentit eivät liity sairaudesta ym vastaavasta kärsiviä.)
Jos kerran olet päättänyt kasvattaa lapset noin, olet varmaan myös arvioinut onko se hyvä tai huono. Eli kyselet asiaa täällä vain saadaksesi päänsilityksiä - ?