Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi nään vain surullisia unia kuolleista
19.09.2018 |
Äitini kuoli vähän yli vuosi sitten levinneeseen syöpään. Oon lukenut että ihmiset näkevät unta kuolleista läheisistään, mutta niissä unissa he ovat onnellisia ja iloisia koska ns. läheinen yrittää viestittää että kaikki on hyvin. Sitten kun he heräävät unesta niin he ovat iloisia että "näkivät" läheisen.
Mutta aina kun minä nään unta äidistäni, niin joka kerta äitini on kuolemassa syöpään ja heikkenee päivä päivältä ja itken kauheasti siinä unessa kun tiedän, että hän kuolee. Nää on ihan hirveitä unia kun joutuu kokemaan uuellee sen kauhean tunteen minkä koki silloin kun äiti kuoli. Sitten kun herään unesta niin huomaan että olen itkenyt oikeasti. On hirveetä nähdä unessa äidin kärsivän uudelleen. Miten saisin nämä unet loppumaan kun en kestä enää? Miksi edes näen tämmöisiä kauhu unia? Onko jollain ollut samanlaisia unia?
Kommentit (6)
Vaikuttais siltä että et oo onnistunu päästämään irti siitä että sun äiti kuoli. Suru kumpuaa alitajunnasta ja kiertää sitä samaa rataa unessa koska sitä surua ei oo pystytty prosessoimaan ja laskemaan irti. Sä koet ne ehkä painajaisina mut mun mielestä tuo vaikuttaa just enemmän siltä et sun pitää vaan onnistua hyväksymään se tosiasia että äiti on poissa. Myös se on hyvä hyväksyä että se koskee luonnollisesti ja siitä kivusta on vaikea päästää irti. Älä masennu tai pelkää sitä, se on hyvin monelle ihmiselle luonnollinen prosessi ja ottaa oman aikansa. Voimia ja jaksamisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surutyö on vielä kesken. Mistään ei tarvitse päästää irti, et vain ole vielä surrut tarpeeksi pitkään. Iloiset unet tulevat sitten kun on niiden aika.
tuntematon_kulkija85 kirjoitti:
Vaikuttais siltä että et oo onnistunu päästämään irti siitä että sun äiti kuoli. Suru kumpuaa alitajunnasta ja kiertää sitä samaa rataa unessa koska sitä surua ei oo pystytty prosessoimaan ja laskemaan irti. Sä koet ne ehkä painajaisina mut mun mielestä tuo vaikuttaa just enemmän siltä et sun pitää vaan onnistua hyväksymään se tosiasia että äiti on poissa. Myös se on hyvä hyväksyä että se koskee luonnollisesti ja siitä kivusta on vaikea päästää irti. Älä masennu tai pelkää sitä, se on hyvin monelle ihmiselle luonnollinen prosessi ja ottaa oman aikansa. Voimia ja jaksamisia!
Kiitos
-ap
Et ole onnistunut tuntemaan äitisi puolesta onnellisuutta siitä, että kuolema toi helpotuksen syöpäkipuihin? Kiitä kuolemaa, että se tuli, vaikka olisi voinut tulla nopeamminkin? Olisi parempi nähdä unia hyvistä ajoista äidin kanssa ja mitä hän halusi jättää sinulle itsestään jälkeensä.
Itsekin kun oikein olen toivonut, että joku rakas olisi vielä hengissä alan nähdä painostavia unia heistä. Olen ajatellut, että alitajunta, sen lisäksi, että auttaa minua käsittelemään menetyksiä, yrittää saada minut tajuamaan ettei kuolema ole paha asia vaikka surullista onkin.
Esimerkiksi jos olen taas vellonut ajatuksessa miten ihana olisi kun koirani olisi hengissä, nään usein unia joissa koira tulee luokseni mutta kun paijaan sitä turkki irtoilee ja iho mätänee, ja muistan, että parempi sen on kuolleena kuin kärsivänä.
Onnellisia unia näen isoäidistäni, hän tulee uniini vain tunteena, hänen kuolemansa olen jo hyväksynyt ja muistelen vain onnellisia aikoja.
Alue: Aihe vapaa
Sä et ole vielä käsitellyt asiaa ja mielesi työstää sitä puolestasi. Traumassa menee oma aikansa ja sille kannattaa antaa tilaisuus.
Itse näen unta ystävästäni, joka hylkäsi minut. En haluaisi nähdä hänestä unta, koska siitä tiedän, että en ole päässyt hänestä irti. Meillä on unessa hauskaa. Se on typerää. Tapeltais edes.