Kertokaa kaikkia outoja pelkoja, että mitä teillä on pienenä.

Minä en lapsena mökillä uskaltanut mennä muutamaa metriä lähemmäksi kaivoa saati että olisin mennyt yksin lähellä olevan järven rantaan, koska pelkäsin, että Näkki tulee ja vie minut järveen laiturin alle tai kaivoon ja pitää minua siellä vankina.

En myöskään uskaltanut mennä muutamaa metriä syvemmälle metsään yksin, koska olin varma, että Rölli-peikko tulee ja vie minut mökkiinsä orjakseen tai että joku metsän eläin, kuten karhu, susi, kettu, ilves tai hirvi(!) tulee ja syö minut.

Uskoin siis ihan tosissani, että hirvetkin ovat jotain verenhimoisia lihansyöjiä, jotka syövät ihmisiä ja että ihan yleisesti suunnilleen kaikki metsän eläimet ovat sellaisia ihmisiä vihaavia vaarallisia petoja, jotka kuljeksivat ihan muutaman metrin päästä ihmisasutuksesta (jos talo on siis lähellä metsää), vaanivat ihmisiä hyökätäkseen näiden kimppuun ja että joku kettu tai ilves voi tappaa ja syödä vaikka aikuisen ihmisen kerralla.

Pahiten pelkäsin kuitenkin sitä, että eksyn sinne metsään vuosikausiksi ennen kuin minut löydetään ja että kukaan ei ehkä edes vaivautuisi etsimään minua sieltä. Isoveljeni kun kertoi minulle, että joku hänen kaverinsa oli pienenä eksynyt sinne metsään ja että hän oli joutunut elämään siellä jotain 15 vuotta ennen kuin hänen vanhempansa viitsivät mennä etsimään häntä sieltä. Setäni perheen mökki oli melko lähellä meidän mökkiä ja siellä seudulla oli muutamissa siellä vakituiseen asuvissa perheissä lapsia, mikä sitten aiheutti vanhemmissa hiukan ihmetystä, koska sisarukset, serkut ja ne muut lapset kyllä uskalsivat kulkea siellä metsässä melko pienestä joten heitä jouduttiin sieltä välillä etsimään, mutta minä olin aina ihan lähellä mökkiä kiltisti leikkimässä.