Lue keskustelun säännöt.
Raivostun ihan hirveästi jehovantodistajien yms. ilmaisjakelusta
18.07.2008 |
Taas oli joku vartiotorni postilaatikossa ja sain jonkun primitiivireaktion, kirosin kaikki lehtien jakelijat alimpaan helvettiin ja silppusin sen läpyskän siihen tielle. Marssin raivoa puhkuten sisälle ja hetken rauhoituttuani kävin sitten siivoamassa ne paperinpalat roskiin... Toviottavasti ei mikään uskontokauppias erehdy tulemaan soittamaan koskaan ovikelloa, mottaan varmaan kuonoon, kun raivostun pelkästä postistakin jo tuolla tavalla!
Minulle uskonasiat menevät ihan liian yksityiselle alueelle, että sietäisin mitään mainontaa siitä aiheesta. Eikä mainoskielto postilaatikossa vaikuta, pitääkö vielä eritellä uskonnolliset materiaalit epätoivottujen listalle erikseen?
Kommentit (4)
En nyt tuollaista hepulia saa, mutta olen samaa mieltä. En halua keskustella uskostani ventovieraiden kanssa, koen sen vähän samantasoiseksi intiimiksi asiaksi kuin vaikkapa seksielämä.
MUTTA tää on - sen tunnustan - aika moderni ajattelutapa ja ajalle tyypillinen. Siis ajatella, että minun ja Jumalan välinen suhde on yksityisasia.
Koko uskonnon ideahan on päinvastainen eli että uskonto on KOLLEKTIIVINEN juttu, yhteinen ja julkinen asia. Uskomme, kuten kirkkokuntamme uskoo ja säätää - ja käännytystyö kuuluu vaihtelevissa määrin asiaan.
En vain itse tykkää siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että joku tulee sulle sanomaan, että olet väärässä. Nykyään kun kaikki on yksilöitä ja oman itsensä herroja ja vastaavat omista valinnoistaan ja kaikki riippuu mistä roikkuu ja kaikkien mielipiteet ovat yhtä hyviä, on hirveän vaikeaa väittää, että jonkun mielipide olisi väärä. Uskoa ei voi perustella faktoilla, siksi se menee ihmisten mielipiteenvapauden piiriin. Siksi itsekin koen loukkauksena sen, jos joku alkaa mulle väittään jotain mun uskon asioista.
että joku tulee sulle sanomaan, että olet väärässä. Nykyään kun kaikki on yksilöitä ja oman itsensä herroja ja vastaavat omista valinnoistaan ja kaikki riippuu mistä roikkuu ja kaikkien mielipiteet ovat yhtä hyviä, on hirveän vaikeaa väittää, että jonkun mielipide olisi väärä. Uskoa ei voi perustella faktoilla, siksi se menee ihmisten mielipiteenvapauden piiriin. Siksi itsekin koen loukkauksena sen, jos joku alkaa mulle väittään jotain mun uskon asioista.
Olen luonut itselleni oman "uskonnon", vaikka kuulunkin luterilaiseen kirkkoon. Näin on monella nykyaikana, asioita ajatellaan itse ja muodostetaan niistä kanta. Ylhäältä saneltu uskonto, joka perustuu tiukkaan jakoon "meihin" ja "niihin" on todella vieras.
Onneksi kukaan ei ole vuosikausiin käynyt tuomassa mitään esitteitä saatikka ovelle tupannut. Kyllä minustakin uskonasiat ovat sellaista aluetta, että sinne ei tarvitse "tornien" kanssa tunkea.