Onko menneisyydessäsi ihminen, jonka ottaessa sinuun yhteyttä nyt ja kertovan haluavan sinut, lopettaisit nykyisen suhteesi?

En voi sanoa noin varmasti, mutta ainakin jonkin asteinen kriisi siitä seuraisi.

Tuskinpa. Ihastukseni kyllä ovat ihastuttavia, mutta he (tai siis joku heistä) olisivat saaneet minut silloin aikoinaan jos olisivat halunneet. Mutta eivät siis halunneet. Piste.

Ei todellakaan.

On siellä menneisyydessä silloiselle minälleni, mutta aika muuttaa ihmistä, joten en tiedä millainen hän on nykyisyydessä nykyiselle itselleni.

Ei enää, tein tämän vuosia sitten. Paikkakunnan vaihto auttoi, kun ei tarvinnut törmätä yhteisiin tuttuihin. Nykyisessä tilanteessani en tekisi, vaikka sellainen vielä olisi.

Juna meni jo.

Oon miettinyt tata lahiaikoina tosi paljon... yks vanha tyokaveri hammentaa mua, se kayttaytyy tosi oudosti mun lahella, valittaa vaimostaan, ja aina kun on kannissa, rupeaa kutsumaan mua vaimonsa nimella. Meidan valilla on kuulemma aina ollut kemiaa (itse en ole huomannut mutta muut tyokaverit siita aina huomautteli). Mutta oma mies on kuitenkin mulle niin rakas ja ollaan kasvettu yhteen ja romantiikka pelaa et en todellakaan vaihtaisi. Kai mun pohdiskelut johtuu lahinna uteliaisuudesta - haluisin tietaa onko toi kaveri oikeesti musta kiinnostunut, nyt on vaan vahan sellanen limbo et en tieda suuntaan tai toiseen.

Kyllä, suuri rakkauteni.

Olosuhteet vei erilleen n 25v sitten mutta löysimme toisemme ystävinä uudelleen vuosia myöhemmin. Jos hän pyytäisi, lähtisin heti. Ja ei, en jahtaisi nuoruuden unelmaa vaan ainoastaan siksi että tunnen ja tiedän hänet läpikotaisin ja rakastan silti.

Kamala mikä ajatuskin, että "Tahdon" siellä alttarilla ei enää pätisikään jonkun vanhan suolan takia... Missä järkenne on, ei kai sitä nyt oin vain menetetä?