Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten kertoa hedelmättömyydestä uudelle kumppanille?
16.09.2018 |
Otsikossa kysymys jo tulikin. Miten ja missä vaiheessa te olette kertoneet (tai jos olisit kuvitteellisesti tässä tilanteessa)?
Sain 16-vuotiaana tietää ns sattumalöydöksenä, että lapsen saaminen tulee olemaan minulle hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta. Se oli kova pala vaikkei lapsien hankkiminen ollut ajankohtaista, sillä olin aina tiennyt haluavani lapsia. Olla se pullantuoksuinen äiti, joka tekee parhaat mokkapalat. Tähän päälle vielä paha syömishäiriö, johon sairastuin vain 11-vuotiaana. Tämän tiedon jälkeen sain sysäyksen alkaa parantua siitä, sillä en halunnut riskeerata tulevaisuuden unelmaani enempää.
Kaikesta tästä huolimatta tulin neljä vuotta sitten raskaaksi, vaikka söin e-pillereitä. Pieni ihme päätettiin pitää, mutta sain keskenmenon. Olin ihan rikki, mutta lääkärin sanat helpottivat - tämä tarkoittaa, että raskaus voi ainakin alkaa. Toisaalta nekin voivat mennä kesken ja tämä on jäänyt vaivaamaan pahasti. Silloisen puolison kanssa erottiin pian muista syistä.
Nyt olen jo hieman sopeutuneempi ajatukseen, etten välttämättä saa biologisia lapsia ja tulevaisuudelle on myös paljon muita haaveita. Epätietoisuus on se pahin.
En kuitenkaan tiedä, miten kertoisin tästä uudelle miesystävälleni. Suhdetta on takana vasta reilu vuosi, mutta olemme erittäin läheisiä ja käytännössä asumme yhdessä - lähes kaikki vapaa-aika vietetään yhdessä ja nukutaan jomman kumman luona. Mies on jo vihjaillut, että haluaisi muuttaa yhteen. Lapsiasioista ei olla puhuttu muuten kuin tyylillä ''mitä toivot elämältäsi 10 vuoden päästä?''. Hän on sanonut, että voisi tulevaisuudessa haluta lapsia, mutta ne eivät ole välttämättömyys. Adoptio ei kuulema tulisi kuuloonkaan.
En yhtään tiedä miten kertoisin, sillä en ole puhunut koko asiasta kuin ex-puolisoni ja hoitohenkilökunnan kanssa. Koska tämä on romuttanut kaikki aikaisemmat haaveeni, tunnen olevani pettymys. Huono, viallinen, en pysty siihen, mihin naisen keho on suunniteltu. Pelkään tuottavani pettymyksen myös miesystävälleni. Pelkään, ettei hän tahdo minua enää.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilu vuosi ja ette ole puhuneet tuollaisista? Tiedätkö haluaako mies lapsia? Minä puhun tuollaiset asiat kyllä jo ennen seurustelua.
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeasti, olet odottanut lähes vuoden etkä ole kertonut? Itse tiesin että lasten saaminen on minulle haastavaa ja olen kertonut sen miehille heti alussa. Eikä kukaan ole karkuun juossut. Sainkin lapsia kyllä. Eka tärppäsi hoidoista ja toinen tuli luomusti.
Ei olisi kyllä tullut mieleenkään, että olisin jättänyt kertomatta kumppanilleni että minun kanssa ne lapset pitää hankkia hoidoilla tai jos hyvä tuuri käy niin ehkä nappaa ilman. Melko idiootti olet. Aiotko vaan yrittää vuosia miehen kanssa ja esittää ettet tiedä miksi kestää?
Aijon siis kertoa miehelle, en vaan tiedä miten! :( Asiasta puhuminen pelottaa, vaikka tiedän ettei lapset ole hänelle välttämättömyys (ainakaan vielä, eihän sitäkään voi ikinä tietää). Yritys ei ole päällä, eikä edes asuta yhdessä vielä. Silloin olisin kertonut toki jo, en nimenomaan haluaisi viedä toisen aikaa! Tuntuu hankalalta ottaa puheeksi asia, joka ei ole ajankohtainen.
AP
Mutta kai nyt vuoden yli kestäneessä suhteessa on puhuttu siitä, mitä kumpikin tulevaisuudessa haluaisi elämältään? Vaikka ei ajankohtaista olisikaan.
Alue: Aihe vapaa
Jos raskaaksi tuleminen oli mahdollista e pillereistä huolimatta edellisessä suhteessa, mistä päättelet ettet voisi saada lapsia? Ilmeisesti on riski keskenmenoon?
Suosittelen olemaan avoin ja kertomaan asiasta miehelle, jos koet että olette jo hyvin läheisiä. Hän saattaa yllättää sinut reaktiolla, ja hyväksyä sinut juuri sellaisena kuin olet. Jos hän ei hyväksy asiaa, sekin on sinun hyvä tietää.
tsemppiä!