Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nuori sai koulun kuntotestistä sairaskohtauksen
16.09.2018 |
Oppilas kuljetettiin ambulanssilla sairaalaan. Nuoret ovat huonojuntoisia eikä espoolaisen koulun rehtori suostu kertomaan lehdistölle nuoren tämän hetkistä tilaa.
Kommentit (51)
Mullekin koulun kuntotestit oli ihan hirveitä kun curling-vanhempani olivat syöttäneet minut lievästi ylipainoiseksi eikä vapaa-aikana oikein kuulunut liikunnan harrastaminen tosissaan. Kamalaa tökkiä se on siltä pohjalta tehdä tuollainen testi ja vielä kun ihmiset kohtelevat kuin se olisi omaa syytäni, vaikka eihän lapsi voi vanhempiaan valita. Vasta myöhemmin kun sain enemmän tietoa kykenin alkaa parantamaan terveyttäni mutta ei sekään hetkessä tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää mikä uutinen olisi ollut, jos sairaskohtaus olisi saatu kesken matematiikan kokeen.. Välttämättä sairaskohtaus ei millän tavalla liittynyt liikuntaan edes. Kamala tilanne joka tapauksessa ja voimia läheisille.
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyse on Piip-testistä joss keho viedää äärimmilleen ja sitä jarketaa niin kauan kuin keho ja fyysinen kunto vain kestävät. Ei siis mikään ihme että sai kohtauksen.
Voi herranen aika, tottakai nuori ihminen tuollaisen kestää, ellei ole joku vika valmiiksi. Ainahan kuntotesteissä testataan, kuinka paljon jaksaa.
Oma lapseni teki ko. testin pari viikkoa sitten ja sanoi, että kyllä siinä itsensä sai piippuun vetää. Lähinnä ihmetteli, kuinka jotkut jaksoi vain minuutin tai päälle. Millä noin huonokuntoiset lapset meinaa jaksaa aikuisena? Aerobinen kunto nolla, ei päästä kyykkyyn, ei pystytä istumaan selkä suorassa jalat edessä.
Se miksi tässä on oppilas kuollut ei varmasti johdu siitä testistä. Tai testi on paljastanut jonkun muun kuolemaan johtavan vian. Itse kuntotestiin ei kukaan kuole, ellei vedä amfetamiinia alle ja vedä itseään infarktiin sen avulla, kun ei tunne väsymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin maannut pt-ohjauksen jälkeen salin lattialla sydän hakaten ja väristen, kun edes aikuisena en ole huomannut sykkeen omituista kohamista ja kilpirauhasen liikatoiminnan vuoksi jäi päälle. Miksi lapsi olisi sen fiksumpi, kun aina vielä pusketaan tekemään tyyliin no pain, no gain.
Pitäisi kieltää. Mutta miksi juttuun piti erikseen täydentää että koulun oppilas oli poika? Olisi se yhtä hyvin voinut olla tyttökin, tai transsukupuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko taustalla olla piilevä sydänsairaus, esim. kardiomyopatia? Monesti ensioire on valitettavasti äkkikuolema juuri urheillessa.
Jokatapauksessa aivan kamala juttu.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi kieltää. Mutta miksi juttuun piti erikseen täydentää että koulun oppilas oli poika? Olisi se yhtä hyvin voinut olla tyttökin, tai transsukupuolinen.
Koska nimenomaan poikalasten ylipaino on ollut viime vuodet tapetilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta kunnon pitääkin vaikuttaa numeroon! Omituista, että se hyväkuntoinen lapsi ei saisi saada liikkumisestaan (harrastus) mitään etua. Samalla tavalla joka aineessa voi vaikuttaa numeroonsa harrastamalla. Omituista, että luontainen laulaja tai harrastaja saa saada hyvän numeron musiikista, matemaattisesti lahjakas matikasta tai kielellisesti lahjakas kielistä, mutta liikunnassa harrastus ja taipumukset ei saisi vaikuttaa. Esimerkiksi oma lapseni ei ole hyvä koulussa. Häntä masentaa usein saada se kutonen tai seiska, vaikka lukee ja yrittää parhaansa. On yksi aine, jossa on hyvä: liikunta. On hyväkuntoinen ja taitava. Miksi häntä ei saisi palkita siitä? Että se ainoa aine, jossa kokee olevansa muita parempi pitäisi nollata kaikkien muiden kanssa samalle viivalle?
Aina paheksutaan taito- ja taideaineiden numeroita. Kenellekään ei ole tullut mieleen, että samalla tavalla se käsistä kätevä ansaitsee sen hyvän kässynumeron kuin hyvä laskija matikan numeron. Se hyvä numero käsitöistä, kuviksesta tai liikunnasta on usein heikommankin oppilaan paras numero ja kokee siitä ylpeyttä. Minusta on pikemminkin upeaa, että kaikki numerot ei tule pelkästään lukuaineista vaan myös toisenlaisilla taipumuksilla voi saada myös konkreettisesti hyvän palautteen tekemisestään ja osaamisestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia lapsia ohjeistin, että ei ole mitään pakkoa vetää itseään loppuun. Voi varsin hyvin todeta jo 20 sek jälkeen, että kiitos vain, tämä riitti. Sen jälkeen voi lönkytellä kaikessa rauhassa eikä opettajalla ole mitään mahdollisuutta pakottaa mihinkään.
Kannattaa muistaa, että nuo testit tehdään vain THL:n tutkimuksia varten. Siellä lapsen tulos yhdistetään lääkitykseen, sairaushistoriaan ja vanhempien sosioekonomiseen asemaan. Ei niitä tehdä kuntomittareina lainkaan!
Joissain koulussa kuntotestiä pidetään yhä kokeena, joka määrää liikunnan numeron. Totta kai nuoret haluavat saada hyviä numeroita liikasta joten he rääkkäävät itsensä loppuun. Näin oli jo meidän aikaan.
Tuollaiset piip-testit eivät kannusta ihmistä liikkumiseen. Ne voivat tukehduttaa sen vähänkin mielenkiinnon, joka nuorella on. Ajat eivät näköjään ole yhtään muuttuneet. Muistan edelleen kymmenien vuosien kuluttua sen liikunnanopettajanatsin, joka itsellä oli. Hän piti omalla käytöksellään ja toiminnallaan huolta siitä, että vasta aikuisiällä löysin liikunnan ilon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatpa nuoret huonokuntoisia, sitähän siinä mitataan ja siunaillaan. Nyt osa jopa kuolee testin aikana.
Tajuan sen, ettei huonokuntoiselle voi antaa kymppiä, mutta muissakin aineissa osallistuminen ratkaisee. Eli jos huonokuntoinen osallistuu joka tunnille ja yrittää täysillä tai hyväkuntoinen osallistuu tunneille, mutta tekee sen kummempia ponnistelematta suorituksensa ja yrittämättä parantaa niitä niin kuuluuko silti huonokuntoiselle seiska ja hyväkuntoiselle kymppi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta kunnon pitääkin vaikuttaa numeroon! Omituista, että se hyväkuntoinen lapsi ei saisi saada liikkumisestaan (harrastus) mitään etua. Samalla tavalla joka aineessa voi vaikuttaa numeroonsa harrastamalla. Omituista, että luontainen laulaja tai harrastaja saa saada hyvän numeron musiikista, matemaattisesti lahjakas matikasta tai kielellisesti lahjakas kielistä, mutta liikunnassa harrastus ja taipumukset ei saisi vaikuttaa. Esimerkiksi oma lapseni ei ole hyvä koulussa. Häntä masentaa usein saada se kutonen tai seiska, vaikka lukee ja yrittää parhaansa. On yksi aine, jossa on hyvä: liikunta. On hyväkuntoinen ja taitava. Miksi häntä ei saisi palkita siitä? Että se ainoa aine, jossa kokee olevansa muita parempi pitäisi nollata kaikkien muiden kanssa samalle viivalle?
Aina paheksutaan taito- ja taideaineiden numeroita. Kenellekään ei ole tullut mieleen, että samalla tavalla se käsistä kätevä ansaitsee sen hyvän kässynumeron kuin hyvä laskija matikan numeron. Se hyvä numero käsitöistä, kuviksesta tai liikunnasta on usein heikommankin oppilaan paras numero ja kokee siitä ylpeyttä. Minusta on pikemminkin upeaa, että kaikki numerot ei tule pelkästään lukuaineista vaan myös toisenlaisilla taipumuksilla voi saada myös konkreettisesti hyvän palautteen tekemisestään ja osaamisestaan.
Tämähän onkin oikea ketju tuolle hehkutukselle, vai onko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia lapsia ohjeistin, että ei ole mitään pakkoa vetää itseään loppuun. Voi varsin hyvin todeta jo 20 sek jälkeen, että kiitos vain, tämä riitti. Sen jälkeen voi lönkytellä kaikessa rauhassa eikä opettajalla ole mitään mahdollisuutta pakottaa mihinkään.
Kannattaa muistaa, että nuo testit tehdään vain THL:n tutkimuksia varten. Siellä lapsen tulos yhdistetään lääkitykseen, sairaushistoriaan ja vanhempien sosioekonomiseen asemaan. Ei niitä tehdä kuntomittareina lainkaan!
Joissain koulussa kuntotestiä pidetään yhä kokeena, joka määrää liikunnan numeron. Totta kai nuoret haluavat saada hyviä numeroita liikasta joten he rääkkäävät itsensä loppuun. Näin oli jo meidän aikaan.
Tuollaiset piip-testit eivät kannusta ihmistä liikkumiseen. Ne voivat tukehduttaa sen vähänkin mielenkiinnon, joka nuorella on. Ajat eivät näköjään ole yhtään muuttuneet. Muistan edelleen kymmenien vuosien kuluttua sen liikunnanopettajanatsin, joka itsellä oli. Hän piti omalla käytöksellään ja toiminnallaan huolta siitä, että vasta aikuisiällä löysin liikunnan ilon.
Minäkin tajusin lukiossa, että voin alkaa liikkua vapaa-ajalla ja se on ihan toisenlaista. Meillä kyllä koulussa mitattiin suoritteita, mutta koskaan ei opetettu tekniikkaa tms. miten olisi edes voinut yrittää parantaa tulosta.
”Jos mun käsketään juosta liikkatunnilla, soitan iskälle”.
Nykymenoa.
Vierailija kirjoitti:
Omia lapsia ohjeistin, että ei ole mitään pakkoa vetää itseään loppuun. Voi varsin hyvin todeta jo 20 sek jälkeen, että kiitos vain, tämä riitti. Sen jälkeen voi lönkytellä kaikessa rauhassa eikä opettajalla ole mitään mahdollisuutta pakottaa mihinkään.
Kannattaa muistaa, että nuo testit tehdään vain THL:n tutkimuksia varten. Siellä lapsen tulos yhdistetään lääkitykseen, sairaushistoriaan ja vanhempien sosioekonomiseen asemaan. Ei niitä tehdä kuntomittareina lainkaan!
huoh, taas folion suurkuluttaja palstalla
Vierailija kirjoitti:
Tästä lähin vain e-urheilua!
Jep. Ja Urheiludokumetti pakolliseksi niin opettajille kuin oppilaillekin.
On selvää ettei tuon ikäinen kuole ilman sairautta, eli varmaan piilevä sydänvika tms ollut taustalla. Voimia omaisille!
Uskomattoman tyhmää ja ilkeää vetää nuorten huonoa kuntoa asiaan. Ei kuulu tähän mitenkään.
Alue: Aihe vapaa
Mikä koulu