Odotatteko lapsesi opettajan olevan myös perhetyöntekijä? Tommi Kinnusen kolumni herätti kysymyksen...

Vanhemmathan ovat sitä mieltä, että kaikki oppilaiden ongelmat tulisi käsitellä koulussa, mutta koulu ei saisi sekaantua perheen asioihin. Jos lapsi on kännissä kylillä, soitetaan opettajalle ei lapsen kotiin. Jos lasta kiusataan somessa, on syyllinen koulu. Jos lapsesta joudutaan tekemään lasu, syyttävät vanhemmat koulua jne. Eli odotetaanko opettajan olevan myös perhetyöntekijä?

En nyt oikeastaan vastaa kysymykseesi, mutta opettajana se kyllä harmittaa, että nykyään pitäisi osata olla samaan aikaan sossutäti, terveydenhoitaja, poliisi, psykologi, erityisopettaja ja vaikka mitä. Olisi lapsillekin parempi, että näitä osa-alueita hoitaisivat alansa ammattilaiset, ei vain tavallinen opettaja. Mutta kun ei, säästäminen on tärkeämpää ja se kyllä alkaa näkyä.

Tätähän se on. Koulussa muut työntekijäryhmät saavat ja osaavat rajata tehtävänsä, mutta opettaja on patsi opettaja myös siivooja, vahtimestari, terkkari, psykologi, kuraattori, rehtori, poliisi, järjestysmies, matkanjärjestäjä, matkaopas, myyjä, tilinhoitaja, yleinen roskasanko...

Tommin mainitsemista koulupalavereista ei yleensä ole edes hyötyä vaan pelkkää haittaa. Kodit: älkää tuoko ongelmianne kouluun. Ruokkikaa lapset, vahtikaa lapset, älkää pahoinpidelkö tai laiminlyökö heitä. Lasten ongelmat ovat kodista lähtöisin. Vähän nyt holttia sinnekin päin.

Vierailija kirjoitti:

pitäisi osata olla samaan aikaan sossutäti, terveydenhoitaja, poliisi, psykologi, erityisopettaja

Tuntuu uskomattomalta, että opettajan pitäisi saatika joku tosissaan yrittäisi olla tuollainen. Minun kokemuksien mukaan edes rudimentaarisimman mielenkiinnon osoittaminen oppilaan hyvinvointiin (esim. vie asian eteenpäin oppilashuoltoon jos oppilas viiltelee/jää yksin/joutuu kiusatuksi) on valtaosalta opettajista aivan liikaa vaadittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pitäisi osata olla samaan aikaan sossutäti, terveydenhoitaja, poliisi, psykologi, erityisopettaja

Tuntuu uskomattomalta, että opettajan pitäisi saatika joku tosissaan yrittäisi olla tuollainen. Minun kokemuksien mukaan edes rudimentaarisimman mielenkiinnon osoittaminen oppilaan hyvinvointiin (esim. vie asian eteenpäin oppilashuoltoon jos oppilas viiltelee/jää yksin/joutuu kiusatuksi) on valtaosalta opettajista aivan liikaa vaadittu.

Moni varmasti kyynistyy kun huomaa, että vaikka yrittäisi auttaa oppilaita, oppilashuolto tai vanhemmat saattavat ohittaa ongelman ja antaa olla.

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikeastaan vastaa kysymykseesi, mutta opettajana se kyllä harmittaa, että nykyään pitäisi osata olla samaan aikaan sossutäti, terveydenhoitaja, poliisi, psykologi, erityisopettaja ja vaikka mitä. Olisi lapsillekin parempi, että näitä osa-alueita hoitaisivat alansa ammattilaiset, ei vain tavallinen opettaja. Mutta kun ei, säästäminen on tärkeämpää ja se kyllä alkaa näkyä.

Kyllä samaa on pitänyt aina tehdä. Vuodesta 1980 olen opettajana ollut ja jo silloin illat kuluivat lankapuhelimessa oppilaan ja perheen ongelmia setviessä. Onneksi nykyään on jo enemmän kuraattoreita ja psykologeja ja perhetyöntekijöitä. Silloin vain räikeimmät tapaukset ohjattiin apukouluun, sairaalaan ja poliisille, helpommista yritettiin koulun tuen avulla selvitä. Aina on ollut näin. 1960-luvulla kansakoulussa vanhemmat tulivat välitunnilla opettajan juttusille tai naapurit tiesivät perheen tilanteen. Opettaja oli se, joka mietti, miten tätä perhettä autetaan. Isäni oli koululautakunnassa ja murehti kotonakin näitä asioita.

Oikeasti kukaan ei odota opettajan olevan sossutäti, terveydenhoitaja, poliisi ja psykologi, mutta erityisopettajan taitoja pitäisi nykyään kyllä kuulua kaikkien ammattitaitoisten opettajien työkalupakkiin kohtuumäärin (vardinkin kun oikeasti ne ei ole sen kummoisempaa pedagogiikkaa kuin uusimpien tutkimusten mukaiseten oppimismenetelmien käyttöä, joka olisi vielä suuremmaksi hyödyksi niille lahjakkaille tavislapsille luokassa).

Jostain syystä opettajat kuitenkin hanakasti pyrkivät ottamaan näitä rooleja. Ehkä homma pysyisikin paremmin hanskassa, jos antaisi joka alan ammattilaisten hoitaa omat tonttinsa?

Koulu on paikka, jossa kaikki lapset ovat ja jossa on mahdollisuus varhaisessa vaiheessa puuttua lasten ja perheiden ongelmiin. Opettajan tulisi enemmän kiinnittää huomioita perheiden tilanteisiin, mutta kouluista tulee todella vähän esim. lastensuojeluilmoituksia. Luokanpettajille opetetaan yliopistossa ensimmäisen vuoden aikana, että lastensuojeluilmoitus on vihoviimeinen asia, kun kaikki muu on ensin kokeiltu. Sitten kun niitä lastensuojeluilmoituksia katsotaan, huomataan, että ongelmat on ollut koulussa nähtävissä jo pitkään. Opettajat ei osaa puuttua varhaisessa vaiheessa ja se on ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti kukaan ei odota opettajan olevan sossutäti, terveydenhoitaja, poliisi ja psykologi, mutta erityisopettajan taitoja pitäisi nykyään kyllä kuulua kaikkien ammattitaitoisten opettajien työkalupakkiin kohtuumäärin (vardinkin kun oikeasti ne ei ole sen kummoisempaa pedagogiikkaa kuin uusimpien tutkimusten mukaiseten oppimismenetelmien käyttöä, joka olisi vielä suuremmaksi hyödyksi niille lahjakkaille tavislapsille luokassa).

Jostain syystä opettajat kuitenkin hanakasti pyrkivät ottamaan näitä rooleja. Ehkä homma pysyisikin paremmin hanskassa, jos antaisi joka alan ammattilaisten hoitaa omat tonttinsa?

Silloin kun minä olin koulussa noin kymmenen vuotta sitten, opettajat olivat niitä kenelle mentiin kaikkien mahdollisten ongelmien kanssa, koska terveydenhoitaja oli tavattavissa vain pari tuntia kerran viikossa, ja psykologi ehkä parin viikon välein. Minusta se on ihan liian vähän.

Tietysti jokaisella opettajalla on varmaan tiedossa erityispedagogiikan perusasiat, mutta olisi parempi, jos kouluissa olisi erityisopettajia joiden kanssa oppilaat saisivat vaikkapa heille vaikeissa aineissa opiskella rauhassa. Jotkut "perusopettajat" antavat jo erityisopetusta esim. koulun jälkeen, mutta luulisin ettei etenkään isoja/useita ryhmiä opettavilla ei aina ole aikaa ja jaksamista tällaiseen.

up

up