Onko teillä avioehto?

Kyllä on minun tahdosta. Mies ei olisi halunnut vaikka on hänellä on enemmän omaisuutta. 

Minä ehdotin sitä mutta mies ei  halunnut. Mies tienaa enemmän.

Eihän se pelkästään eron varalta ole, siinä voi sopia myös omaisuuden jakamisesta kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, eikä tule.

Minun vanhempani eivät suojanneet edes jättämiään perintöjä lasten puolisoiilta, kun sanoin, ettei ole tarpeen. Miehen vanhemmat laittoivat sen pykälän, että puolisoilla ei ole avio-oikeutta, mutta mies on myynyt kaiken perrimänsä omaisuuden, käyttänyt rahat elämiseen ja sijoittanut sitten palkkatulonsa meidän yhteiseen omaisuuteen. Todettakoon vielä, että minä ansaitsen meistä enemmän (tätä nykyä ja todennäköiseeti lopun elämäämme. Palkkatilanttemme ovat silti vaihdelleet liittomme aikana molempiin suuntiin).

Tämä on se ratkaisu, joka meillä on tietoisesti ja tarkoituksella tehty. Kasvatamme omaisuutta yhdessä ja aikanaan jaamme sen tasan. Näin säästymme liiton aikana keskinäiseltä kilpailulta ja omanedun tavoittelulta - mikä tahansa varteenotettava etu on aina molempien etu.

Mutta en menisi säätämään toisten liittoja tällä perusteella. Ihmisten elämät ja elämäntyylit ja arvot ovat heidän omiaan. Tämä on meidän. En ota vastaan siitä kommentteja, enkä ohejista muita.

Olette siis päättäneet jo erota kun aikanaan tulette jakamaan kaiken tasan? Kuulostat muutenkin todella laskelmoivalta.

En ole päättänyt, mihin avioliitto päättyy, mitta valitettavasti emme voi päättää, ettei se päättyisi. Tasajako tulee joko puolisoiden tai lesken ja toista puolisoa edustavien perillisten kesken. Siinä on erilaisia vaihtoehtoja, mutta varmaa on, että ennen pitkää se tulee.

Vierailija kirjoitti:

Naimisiin vasta menossa, ja kyllä - avioehto tulee. Rakkaudesta mennään naimisiin eikä siitä että päästäisiin taloudellisesti hyötymään toisesta. Olemme puolisoni kanssa molemmat järkiajattelijoita eikä haihattelijoita joten molemmilla pysyy oma omaisuus, yhteiseksi se ei muutu. 

Niin moni katuu ettei tehnyt avioehtoa, mutta kuinka moni katuu että teki? ;) 

Itse asiassa vähän kaduttaa. Voi olla että se puretaan.

On. Molempien vanhemmilla arvokasta metsä- ja kiinteistöomaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Naimisiin vasta menossa, ja kyllä - avioehto tulee. Rakkaudesta mennään naimisiin eikä siitä että päästäisiin taloudellisesti hyötymään toisesta. Olemme puolisoni kanssa molemmat järkiajattelijoita eikä haihattelijoita joten molemmilla pysyy oma omaisuus, yhteiseksi se ei muutu. 

Niin moni katuu ettei tehnyt avioehtoa, mutta kuinka moni katuu että teki? ;) 

Aika monikin maatilan emäntä, joka on tehnyt miehensä omistamalla tilalla töitä vuosikaudet. Sitten viisikymppisenä mies on yllättäen päättänyt vaihtaa vaimon nuorempaan, ja edellinen vaimo on joutunut avioehdon takia lähtemään tyhjin käsin

Nykyisin laki onneksi antaa mahdollisuuden sovitella omaisuuden jakoa tuossa tilanteessa, joten välttämättä ihan kaikki omaisuus ei mene miehelle. Mutta kannattaa silti muistaa, että avioehto ei läheskään aina johda oikeudenmukaiseen jakoon, jos omistussuhteet paperilla eivät vastaa sitä, kuinka paljon kumpikin on tehnyt töitä omaisuuden ja perheen eteen.

Vierailija kirjoitti:

kuinka moni katuu että teki [avioehdon.] ;) 

Kaikki, jotka ovat viettäneet vuotta kauemmin vanhempainvapailla. Tilastollisesti vaikutus yhteensä vuotta pitempien vanhempainvapaiden vaikutus loppuiän palkka- varallisuuskehitykseen on ihan selvä, vaikka kaikki palstalaiset toki väittävät hoitaneensa asian jotenkin niin, ettei tunnu missään.

jorma Sipilä, katja Repo & Tapio Rissanen (toim.) Cash-for-Childcare

The Consequences for Caring Mothers. Edward Elgar 2010.

Murheellinen esimerkki siitä, miten minulle kävi muutamia vuosia sitten; lähdimme mieheni kanssa avioliittoon ns toisella kierroksella, hänellä omaisuutta paljon, joten solmiminen avioehdon hänen vaatimuksestaan. Asuimme hänen omistamassa asunnossa koko avioliittomme, noin 12 vuotta. Sitten paljastui, että miehelläni oli suhde toiseen naiseen. Yritimme vielä, koska puolisoni ei halunnut erota. Muttei hän myöskään pystynyt jättämään uutta rakastajatartaan- tämä kävi vähän myöhemmin ilmi minullekin. Hain siis eroa, ja lähdin kirjaimellisesti muutamien matkalaukkujen kanssa yhteisestä kodistamme pieneen vuokrayksiöön. Kaikki huonekalutkin olivat mieheni maksamia

; meidän suuren palkkaeron vuoksi. Vuoden verran olin aika katkera kaikesta, mutta tällä hetkellä uudessa parisuhteessa. Onneksi minulla oli edes oma ansiotyöni.

Tietysti on avioehto, typeryksiä ovat ne jotka ei sitä tee riippumatta mikä on senhetkinen taloustilanne. Avioliitto on kuitenkin juridinen sopimus ja on järkevää että on selvät sävelet mahdollisen eron sattuessa. 

Romantiikkaa ja raha-asioita pitää käsitellä sit ihan omina osioinaan.

Vierailija kirjoitti:

Murheellinen esimerkki siitä, miten minulle kävi muutamia vuosia sitten; lähdimme mieheni kanssa avioliittoon ns toisella kierroksella, hänellä omaisuutta paljon, joten solmiminen avioehdon hänen vaatimuksestaan. Asuimme hänen omistamassa asunnossa koko avioliittomme, noin 12 vuotta. Sitten paljastui, että miehelläni oli suhde toiseen naiseen. Yritimme vielä, koska puolisoni ei halunnut erota. Muttei hän myöskään pystynyt jättämään uutta rakastajatartaan- tämä kävi vähän myöhemmin ilmi minullekin. Hain siis eroa, ja lähdin kirjaimellisesti muutamien matkalaukkujen kanssa yhteisestä kodistamme pieneen vuokrayksiöön. Kaikki huonekalutkin olivat mieheni maksamia

; meidän suuren palkkaeron vuoksi. Vuoden verran olin aika katkera kaikesta, mutta tällä hetkellä uudessa parisuhteessa. Onneksi minulla oli edes oma ansiotyöni.

Älä nyt ainakaan kolmatta kertaa naimisiin mene!

Kannattaako naimisiin edes mennä jos mielessä on omana hääpäivänä vain sijoitusten suojelu tältä ihmiseltä, jonka kanssa on kuitenkin astumassa avioliittoon? :D

En ikinä allekirjoittaisi mitään tuollaista, enkä menisi sellaisen henkilön kanssa naimisiin joka minulta tuollaista vaatii.

Minua ei kumppanin perinnöt tms. kiinnosta pätkääkään ja ne voi testamentin laatija osoittaa kenelle tahtoo ja suojata haluamallaan tavalla.

Sen sijaan, avioliiton aikana ansaitut rahat kuuluvat avioliiton molemmille osapuolille ja niistä päätetään yhdessä. Jos jompikumpi on kovatuloinen tai tienaa enemmän, sitä parempi perheelle. Aika vieras ajatus naimisiin mennessä että sydämeni kuuluu sinulle mutta rahani eivät?

Luotan sinuun 100% mutta samalla varaudun eroon?

Vierailija kirjoitti:

Murheellinen esimerkki siitä, miten minulle kävi muutamia vuosia sitten; lähdimme mieheni kanssa avioliittoon ns toisella kierroksella, hänellä omaisuutta paljon, joten solmiminen avioehdon hänen vaatimuksestaan. Asuimme hänen omistamassa asunnossa koko avioliittomme, noin 12 vuotta. Sitten paljastui, että miehelläni oli suhde toiseen naiseen. Yritimme vielä, koska puolisoni ei halunnut erota. Muttei hän myöskään pystynyt jättämään uutta rakastajatartaan- tämä kävi vähän myöhemmin ilmi minullekin. Hain siis eroa, ja lähdin kirjaimellisesti muutamien matkalaukkujen kanssa yhteisestä kodistamme pieneen vuokrayksiöön. Kaikki huonekalutkin olivat mieheni maksamia

; meidän suuren palkkaeron vuoksi. Vuoden verran olin aika katkera kaikesta, mutta tällä hetkellä uudessa parisuhteessa. Onneksi minulla oli edes oma ansiotyöni.

Tämä ei ole murheellinen esimerkki, vaan hyvä esimerkki siitä, että toisen kannatti vaatia avioehto. Mies oli ansainnut enemmän, maksanut talon ja huonekalut, joista rouvakin sai nauttia avioliiton ajan. Molemmilla omat työt, eikä lapsista ole tuossa puhetta. Näin sen pitääkin mennä