psykologia vai tietojenkäsittely

Kyllö, perus-ja aineopinnot on suoritettuna psykaan. Tiedän, että sinne on vaikea päästä sisään. Olen kuitenkin jo yhden ammatin opiskellut "varman päälle", siis niin että suht helppo päästä sisään ja työllisyys hyvä. Nyt ei ole tarvetta sellaiseen ratkaisuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks et ala lähäriks? Varmasti löytyis duunia ja kestäis vaan pari vuotta opiskella.

Koska myös psykologiksi kestäis vaan pari vuotta (voin hakea maisterihaussa), ja tietojenkäsittelystäkään ei ole pakko suorittaa koko tutkintoa enne työllistymistä.

Olet siis jo suorittanut psykan perusopinnot ja aineopinnot hyvin arvosanoin?

Ap et vastannut tähän. Lisäksi on siltaopintoja, ja varsinaisten maisteriopintojen lisäksi puolen vuoden harjoittelu, 2v on tosi tiukka aikataulu vaikka noi vaaditaankin maisterihaussa pohjalle. Maisterihaussa ainakin Helsinkiin on lähes yhtä vaikea päästä, kuin varsinaisessa haussa. Yksi tiukimmista sisäänpääsyprosenteista, tarvii tosi kovan motivaatiota.

Luulen, että tkt realistisempi vaihtoehto?

Vai onko kuitenkaan, jos ei kuitenkaan työllisty iän vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks et ala lähäriks? Varmasti löytyis duunia ja kestäis vaan pari vuotta opiskella.

Koska myös psykologiksi kestäis vaan pari vuotta (voin hakea maisterihaussa), ja tietojenkäsittelystäkään ei ole pakko suorittaa koko tutkintoa enne työllistymistä.

Olet siis jo suorittanut psykan perusopinnot ja aineopinnot hyvin arvosanoin?

Ap et vastannut tähän. Lisäksi on siltaopintoja, ja varsinaisten maisteriopintojen lisäksi puolen vuoden harjoittelu, 2v on tosi tiukka aikataulu vaikka noi vaaditaankin maisterihaussa pohjalle. Maisterihaussa ainakin Helsinkiin on lähes yhtä vaikea päästä, kuin varsinaisessa haussa. Yksi tiukimmista sisäänpääsyprosenteista, tarvii tosi kovan motivaatiota.

Luulen, että tkt realistisempi vaihtoehto?

Tuossa maisterihaussa voi olla jopa vaikeampi päästä sisään kuin tavallisessa haussa, koska aloituspaikkoja on niin vähän ja hakijoita kuitenkin paljon. Ja valintakoe se siinäkin on, ei siis ole mikään hae pelkillä papereilla.

Totta. Aikanaan oli jotenkin niin, että maisterihaussa oli pelkästään tilastotieteen koe, kun tavallisessa haussa oli sen lisäksi myös artikkelikokoelma aineistona. Se tietysti nosti maisterihaun pistemäärät tosi korkeiksi, kun kaikki keskittyivät tilastomatikan pänttäämiseen. Se koe on oikeasti tosi vaikea, legendan mukaan joskus kävi niin etteivät kokeen laatijat saaneet itsekään ratkaistua jonain vuonna jotain tehtävää.

Joensuuhun ei kai ole tilastoosuutta, sinne ollut maisteriin helpompi päästä. Toki tilanteet muuttuvat, en aktiivisesti viime vuosina ole seurannut sisäänpääsyprosentteja. Kun itse pääsin aikanaan, muistan valittuja olleen 3% hakijoista, vieläkin tuntuu hurjalta että kuuluin siihen porukkaan 🙂

Tsemppiä ap mihin päätätkin hakea! Ja psykaan päätyessäsi selvitä siltaopinnot, harjoittelu ym asiat opintojen keston suunnittelemiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tietojenkäsittelyä varmasti pääsee opiskelemaan aika helposti. Sen sijaan psykologiassa sisäänpääsyprosentit ovat sitä 2-5 prosentin luokkaa ja hakijoiden taso on kova. Molemmista varmasti työllistyy mutta hyvin erilaiset työnkuvat tietenkin. 

Psykassa on ehkä enemmän jatkokoulutusmahdollisuuksia: esim. voi erikoistua neuropsykologiksi, lukea lisentiaaksi yms. hankkia psykoterapeuttupätevyyden ja näitähän riittää. Psykologin koulutus on teoreettinen asiantuntijakoulutus, eikä opinnot ole todellakaan mikään helppo homma. Tenttikirjat ovat usein erittäin laajoja englanninkielisiä opuksia. Itse juuri aloitin avoimen opiskelun psykologiassa ja ensimmäinen tenttikirja on 800 sivua englanninkielistä kognitiivista neurotiedettä... että kyllä aika koville joutuu. Lukion psykan kurssikirjat ovat niihin nähden hauskoja läpysköitä.

Tenttikirjat voivat olla isoja, mutta murto-osa siitä tiedosta on tarpeellista itse tentissä. Muuten homma ei voisi oikein toimia, kun ei ihminen voi muistaa kuin vähemmistön lukemastaan ja vaikka jotain kirjaa vaaditaan tenttiin, monesti täsmennetään, että siitä pitää lukea vain kappaleet X.

Joskus olen miettinyt, että eikö voisi vain mennä suoraan asiaan ja lopettaa tuon kirjojen luetuttamisen opiskelijoilla, jossa etsitään neuloja heinäsuovasta eli niitä tarpeellisia tietoja. Siinä mielessä kai pakkoluetuttaminen on silti hyvä, että siinä oppii puolivahingossa sellaisia asioita, jotka eviät liity mitenkään kurssiin.  

Molemmat! Toinen pääaineeksi ja toinen sivuaineeksi. Bittinikkareidenkin tulee entistä enemmän ymmärtää ihmisen toimintaa, mutta tällaisista ihmisen ja koneen vuorovaikutuksen osaajista on pula.