Väistätkö kastematoja sateella?

Kävellessä aina, pyöräillessä samoin.

Autosta niitä ei oikein näe eikä pystykään väistelemään vaaratilanteiden vuoksi.

t. toinen matoharppailija (heh :D)

Kyllä ja pelastan niitä jalkakäytävältä. Pelastan myös kotiloita, koppakuoriaisia ja toukkia.

Väistän kaikkia elollisia mahdollisuuksien mukaan. Ja aasinsiltana en voi ymmärtää madoilla kalastavia. Tai huvikalastajia yleensäkään.

Väistelen. En siksi, että jotenkin säälisin matoja ja yrittäisin pelastaa ne, vaan siksi, että ne ovat ällöttäviä enkä halua niitä/osia niistä kenkieni pohjiin kiinni.

Minäkin väistän ja pelastan kaikkia ötököitä mahdollisuuksien mukaan. Ne on mun kavereita. Jos mökillä maastossa on vaikka paljon muurahaisia, en niitä yksitellen kuitenkaan ala väistellä.

Ihana hyvän mielen ketju!

M40+

Väistän. :D Vaikka se joskus näyttääkin koomiselta.

väistän ja laitan sivuunkin jos näyttää hankalalta madolla.

Väistän mutta siksi että mulla on kastematofobia ja ajatuskin madon päälle astumisesta saa melkein oksentamaan ällötyksestä. Kuljen sateen jälkeen aina katse maassa ja hypin matojen yli.

Ja tiedättekö senkin tunteen kun on jossain lenkillä ja yhtäkkiä huomaa juokseensa muurahaisrykmentin läpi? Että "oi anteeksi, apua, toivottavasti ei sattunut".

-ap

Se on kyllä kumma juttu että kastemadot nykyään keväisin tulee kuiville maille sadoin määrin.Onko siellä mullassa jotain että haluavat sieltä pois kuolemaan?

Vierailija kirjoitti:

Väistän mutta siksi että mulla on kastematofobia ja ajatuskin madon päälle astumisesta saa melkein oksentamaan ällötyksestä. Kuljen sateen jälkeen aina katse maassa ja hypin matojen yli.

Täällä kohtalotoveri!

Vierailija kirjoitti:

Väistän mutta siksi että mulla on kastematofobia ja ajatuskin madon päälle astumisesta saa melkein oksentamaan ällötyksestä. Kuljen sateen jälkeen aina katse maassa ja hypin matojen yli.

Tosi hyvä matojen kannalta katsottuna. Mato like.

Minäkin siirtelen matoja pois asfaltilta. 

Kesällä kun olin sateen jälkeen lähdössä autolla pihasta pois nuokin pari kastematoa turvaan. En kuitenkaan kehdannut kaikkia pelastaa kun naapurit voi nähdä. Hulluna varmaan pitäisivät.

M41

Minäkin pelastan matoja. Surullisena muistan erääbn aamun, kun kiiruhdin töihin ja huomasin varmaan parikymmentä matoa asfaltilla. En millään ehtinyt siirtää niitä kaikkia tiensyrjään ennen junan lähtöä :(.

Vierailija kirjoitti:

Väistän. :D Vaikka se joskus näyttääkin koomiselta.

Joo, tulee omastanikin mieleen usein brittikomedian Ministry of Silly Walks. :D

Väistän.

Pari päivää sitten keittiööni oli lentänyt jokin hivenen koppakuoriaiselta näyttävä kilpipörriäinen, ei kuitenkaan koppis. Otin se varovasti paperiin, en uskalla koskea käsin, ja vein ulos rappusille. Jouduin vielä myöhemmin siirtämään sitä ihan rappusten reunaan, kun tiesin kohta postipojan tuovan kotiinkuljetuspaketin. Se olisi muuteen jyrännyt pörriäisen, tietämättään.

Se pörriäisen esitti hienosti kuollutta, kun kannoin sen ulos. Sinne se jäi ihmettelemään. Kävin vielä katsomassa sitä 5min päästä ja vielä se urhoollisesti näytteli kuollutta 😊

Myöhemmin se ilmeisesti tunti olonsa niin turvalliseksi ja koki, ettei enää tarvitse näytellä "lusikan keittämistä nurkkaan" - 30min päästä oli lentänyt pois, vapauteen 👍

Vierailija kirjoitti:

Kesällä kun olin sateen jälkeen lähdössä autolla pihasta pois nuokin pari kastematoa turvaan. En kuitenkaan kehdannut kaikkia pelastaa kun naapurit voi nähdä. Hulluna varmaan pitäisivät.

M41

Ei hulluna, vaan ihanana!

Kyllä, mato on maaperän ystävä. Mehiläiset pelastan poikkeuksetta, juuri nostin yhden poloisen kuivattelemaan vesisaavista. Ilman heitä ei olisi ruokaa.

Metsässä myös kun pitää hämähäkinverkkoja varoa. Kun vahingossa läpi kävelee, on vähän morkkis että pienen eläimen iso työ tärvelletty.

-ap