Lue keskustelun säännöt.
Millainen on aidosti empaattinen ihminen? Oletko koskaan tavannut sellaista?
14.09.2018 |
Julkisuuden henkilöistä pidin joskus Maaret Kalliota empaattisena, nykyisin en ole enää niin varma, lähinnä ärsyttää se lässytys. Muutenkaan vaikeaa sanoa varmuudella mitään ihmisestä, jota ei ole koskaan tavannut.
Siskoni saattaisi olla empaattinen ihminen, mutta toisinaan pidän häntä enemmän liian kilttinä ihmisenä joka ei vain tunnista omia rajojaan siksi palaa loppuun.
Joskus luulin itse olevani empaattinen ihminen, mutta myöhemmin tajusin sen olevan vain esittämistä minun osaltani. En ole oikeasti kiinnostunut ihmisistä ja heidän huolistaan mutta esitän olevani ja ilmeisesti siksi ympärilläni olevat ohmiset kutsuvat minua empaattiseksi. Se on aika surullista heidän näkökulmastaan, siis luulla että joku aidosti välittää vaikka todellisuus on aivan muuta. Surullista vaikkei empatian näyttelemiseni heille koskaan paljastuisikaan.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika vähän heitä on. Ihmiset voi olla välillä hyvinkin empaattisia mutta ei sitä aina jaksa.
Ei empaattisuus tarkoita sitä että on täydellinen ihmisenä, vaan että osaa eläytyä toisen tunteisiin/asemaan ja miettii myös toisen tunteita. Tavallaan se tarkoittaa välittämistä, sitä että HALUAA ymmärtää muitakin kuin itseään. Et oikein osannut perustella, mikä siinä Maaret Kalliossa sitten sotii empaattisuutta vastaan? Se, että hän on mielestäsi ärsyttävä, ei vielä kerro mitään epäempaattisuudesta. Mutta tuo liika kiltteys ja miellyttämisen halu mistä puhut on kyllä ihan todellinen ilmiö varmasti monilla, toki ei sekään poissulje aitoa empaattisuutta. Voi olla kiltti ja empaattinen ja silti pitää omat rajansa, eikä huonoa kohtelua tarvitse sietää vaikka kuinka YMMÄRTÄISI mistä se kumpuaa. Itse olin ennen nimenomaan liian kiltti, minulla oli läheisriippuvuuden selkeitä piirteitä ja miellytin ihmisiä kuten ilmeisesti sinäkin. Olin toki myös aidosti empaattinen ja kyllä minua kiinnosti muiden asiat ja tunteet, vaikken osannut pitää huolta omistani. Nykyään olen kiltti ja empaattinen, mutten mikään kynnysmatto. Jos joku on minulle ilkeä, en vastaa ilkeydellä takaisin vaan kerron ymmärtäväni toisen pahaa oloa mutta en suostu sylkykupiksi vaan vedän selkeät rajat. Säästän siten itseäni ja omia voimavarojani, eli toisin sanoen autan ja ymmärrän muita kyllä parhaani mukaan mutta en uhraa enää omaa hyvinvointiani toisten eteen. Kiltteys ei mielestäni ole sitä, että laittaa aina muiden tarpeet omien eteen. Se voi olla sitä, että pitää omia tarpeitaan ihan yhtä tärkeinä kuin muidenkin. Ensin täytyy pitää huolta itsestään, jotta jaksaa olla avuksi muille. Se ei ole kenenkään etu, että heittäytyy alistuvaksi tai liian kiltiksi. Empaattisuus on mielestäni sekoitus sellaista sydämen viisautta, avarakatseisuutta, tunneälyä ja henkistä kypsyyttä. Se on osittain luonteenpiirre mutta myös ehdottomasti taito jota voi todellakin kehittää, jos vain haluaa.
En usko, että kukaan jaksaa tai kykenee olemaan aina empaattinen. Lisäksi syntyjään empaattiset ihmiset voivat usein kovettua vuosien myötä, kun huomaavat, että sitä heidän empaattisuuttaan käytetään härskisti hyväksi. Minulle on esimerkiksi käynyt näin. Toisaalta olen vasta nyt oppinut vetämään rajoja ihmissuhteissani, joten voi olla, että tämä kyynisyys ja kovuus on vain siihen prosessiin liittyvää heiluriliikettä, joka tasaantuu ajan myötä.
Empaattisiksi itseään kutsuvat ihmiset eivät mielestäni useinkaan ole sellaisia. Pikemminkin voivottelevia ja sellaisia, jotka sotkevat omat tarpeensa muiden tarpeisiin. Kuvitellaan, että jos itse kärsisi esimerkiksi parisuhteettomuudesta niin sitten se toinenkin kärsii siitä. Jos ovat ammatikseen auttamistyössä, niin näkevät asiakkaissa vain ongelmat ja vajavaisuudet. Ystäväpiirissä ovat kovia paimentamaan heitä, jotka eivät elä heidän mielestään hyvää elämää. Hyväntahtoisia pohjimmiltaan mutta eivät tajua sitä, että lähestymistapansa saa heidät vaikuttamaan alentuvilta ja rajattomilta.
Olen, mutta ei heitä näiltä palstoilta löydy!