Lue keskustelun säännöt.
Antaisitteko miehellenne anteeksi tällaisen vitsin?
13.09.2018 |
Eli jos miehenne vitsailisi (lasten kuullen, lapset sivumpana) teistä, että odotatte lasta toiselle miehelle jota ette edes kunnolla tunne? Mies on puolituttu, jolle olisitte jutellut ehkä kerran elämässä? Jos suhteessa ei olisi koskaan ollut pettämistä tai muuta.
Vitsi menisi sanasta sanaan näin: (Mies matkii teidän ääntänne ja taputtelee mahaansa) "Minä odotan lasta nyt Jokke Jokiselle" ja tekee muutenkin pilaa että odotat lasta toiselle miehelle?
Itselle tuosta tuli todella oksettava ja likainen olo. En ole puhunut miehelle enää mitään tuon jälkeen.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin hyvin kuvitella heittäväni tuollaista läppää. Ja paljon ajattelemattomampaakin. Mutta mulla on ADHD. En minä nyt lasten kuullen mitä tahansa höpötä, mutta muuten möläyttelen välillä, mitä sylki suuhun tuo. Harvoin kylläkään ilkeilläkseni. Osuu ne hölmöilyt välillä maaliinkiin ja onnistun olemaan hauska. Mutta mielipahaa tai ainakin ärsyyntymistä onnistun aiheuttamaan myös, valitettavasti.
Kannattaa lapsille kertoa joka päivä, että isi ei ole se oikea isi, koska siitä ei oikein ole semmoiseen, mutta onneksi oli se Jaska, niin äiti sai maailman ihanimmat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin miehelle että näkemiin.
Minä sanoisin; Hyvästi!
Mistä jotkut repii täällä sairaalloista mustasukkaisuutta? Sehän oli VITSI kuten ap kirjoittaa. Jos olisi mustasukkainen niin tuskin vitsailisi. Eikä ap edes ole raskaana joten kyseessä on ihan keksitty juttu mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ja kommentoijat on varmasti olleet myös koulukiusattuja. Valitettavasti sitä sorttia joka houkuttelee kiusaajia kuin hunaja mehiläistä, kun ei osaa kasvattaa itselleen paksumpaa nahkaa. Aikuisena nämä on sitten perheenäitejä, jotka vetää herneet nenuun kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä jotkut repii täällä sairaalloista mustasukkaisuutta? Sehän oli VITSI kuten ap kirjoittaa. Jos olisi mustasukkainen niin tuskin vitsailisi. Eikä ap edes ole raskaana joten kyseessä on ihan keksitty juttu mieheltä.
Mietin samaa. Miten hemmetin tosikkoja naisia täällä oikein vastailee. Onneksi en ole itse sellainen, miehen kanssa voidaan heittää aika mustaakin huumoria. Ja ei haittaa, vaikka teini kuulisi. Hänkin ymmärtää asian VITSIKSI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä sitten jotain parisuhdekriisiä ja riitaa muutenkin meneillään? Että oliko tuo nyt niistä kumpuavaa veetuilua vai tosi huono "läppä" noin muuten?
Heitettiin siinä muuten läppää, meillä on kyllä toisinaan sairaampaa huumoria. Mutta tuo on minusta vähän mautonta. Ap
Eli siis heitätte huonoa läppää ja kenties itsekin vitsailet että mies panee muita naisia? Ja sitten kun hän sanoo tuon, niin suutut? Koska sinun kehosta/uskollisuudesta ei saa vitsailla?
Vierailija kirjoitti:
Voisin hyvin kuvitella heittäväni tuollaista läppää. Ja paljon ajattelemattomampaakin. Mutta mulla on ADHD. En minä nyt lasten kuullen mitä tahansa höpötä, mutta muuten möläyttelen välillä, mitä sylki suuhun tuo. Harvoin kylläkään ilkeilläkseni. Osuu ne hölmöilyt välillä maaliinkiin ja onnistun olemaan hauska. Mutta mielipahaa tai ainakin ärsyyntymistä onnistun aiheuttamaan myös, valitettavasti.
Miten tuo ADHD sinulla ilemenee muuten? Tai siis pikaisesti kuulostaa aivan omalta mieheltäni. Hän siis heittää aina p askaa läppää aivan p askaan aikaan, mutta välillä parempaa juuri oikeaan. Hän ei myöskään ole onnistunut pitämään yhtä ainoaa työpaikkaa ja koulutkin jäi kesken. Hänellä on kuitenkin korkea äö eikä ole kovin epävakaa, ei siis mikään pibolaari... Olen vain miettinyt, että voisiko olla ADHD tai ADD. Nyt hän onneksi on alkanut menestymään perustettuaan oman yrityksen, mutta sitä ennen oli kyllä välillä sietämätöntäkin. Miten sen voi aikuisiällä tarkistaa ja miten siitä edes voisi vihjata loukkaamatta? -ohis
ja kantana keskusteluun: Aika asiatonta läppää kyllä lasten kuullen, keskenänne en yhtään tiedä miten mustia juttunne ovat. Antaisin ehkä anteeksi, mutta vastaisin myös vähintään samalla mitalla takaisin... mutta jos et miestä siedä eikä hän oikeasti kunnioita rajojasi, niin itsehän tiedät parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla tosikko! Elämän suola on huumori ja vitsailu.
Minä siis ymmärrän tuon vitsinä aivan täysin. Ehkä vika on sitten minussa, koska minulle tuli kuvottava, oksettava olo. Ja inhotus omaa kehoa kohtaan tuon jälkeen. Ehkä se on joku oma trauma joka nosti päätään vitsistä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä outoa tuollainen, ei ollut yhtään hyvä vitsi. Jos mun mies sanois jotain tuollaista niin ihmettelisin kovasti, olettaisin että se vittuilee mun ylipainosta tosin vittuilisin takaisin koska sillä itellä on iso maha kuin kahdeksannella kuulla olis raskaana. Eli tälläiseen sketsiin vetäisin oman, taputtaisin miehen mahaa ja sanoisin että sinä se oot jollekin norsulle raskaana, kärsä näkyy jo.
Ap, sun omista traumoista tosiaan kuulostaa että on kyse. Kannattaa selvittää miksi reagoit noin jos kerran muutenkin heitätte ronskia huumoria. Oletko harkinnut terapiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin hyvin kuvitella heittäväni tuollaista läppää. Ja paljon ajattelemattomampaakin. Mutta mulla on ADHD. En minä nyt lasten kuullen mitä tahansa höpötä, mutta muuten möläyttelen välillä, mitä sylki suuhun tuo. Harvoin kylläkään ilkeilläkseni. Osuu ne hölmöilyt välillä maaliinkiin ja onnistun olemaan hauska. Mutta mielipahaa tai ainakin ärsyyntymistä onnistun aiheuttamaan myös, valitettavasti.
Miten tuo ADHD sinulla ilemenee muuten? Tai siis pikaisesti kuulostaa aivan omalta mieheltäni. Hän siis heittää aina p askaa läppää aivan p askaan aikaan, mutta välillä parempaa juuri oikeaan. Hän ei myöskään ole onnistunut pitämään yhtä ainoaa työpaikkaa ja koulutkin jäi kesken. Hänellä on kuitenkin korkea äö eikä ole kovin epävakaa, ei siis mikään pibolaari... Olen vain miettinyt, että voisiko olla ADHD tai ADD. Nyt hän onneksi on alkanut menestymään perustettuaan oman yrityksen, mutta sitä ennen oli kyllä välillä sietämätöntäkin. Miten sen voi aikuisiällä tarkistaa ja miten siitä edes voisi vihjata loukkaamatta? -ohis
Minulla ei siis ole virallista ADHD-diagnoosia, enkä ole varma täyttyisivätkö viralliset kriteerit, puhumattakaan että keksisin "käyttöä" diagnoosille. Pelkään ehkä, että alkaisin vedota diagnoosiin ja oikeuttaa sillä levottomuuttani.
Pystyn kuitenkin joten kuten ohjailemaan touhujani - minulla on esimerkiksi kaksi akateemista tutkintoa, jotka paukutin kasaan aikamoisella vauhdilla ja hyperfokuksella. Toisaalta CV:ni on todellinen tilkkutäkki: kokeiltu on sitä sun tätä, yrittäjyyttäkin mutta huonolla menestyksellä. Olen utelias, nopeaälyinen ja aivoni käyvät joko ylikierroksilla tai alikierroksilla (nopeasti tuleva väsymys ja jumi). Mutta kuitenkaan minäkään en ole bipolaarinen.
Olen miettinyt, että lääkitys voisi auttaa, ja vaimoni on samaa mieltä. En edes ajatellut ADHD-asiaa omalla kohdallani ennen kuin sain lapsia. Toisella lapsistamme hyvin vahvaa taipumusta, ja nyt menossa prosessi asian selvittämiseksi. Veljeni on melkein pahempi kuin minä, eli jotain geneettistä on taustalla (kasvoimme ns. onnellisessa perheessä eli mitkään tramat ei näitä selitä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin hyvin kuvitella heittäväni tuollaista läppää. Ja paljon ajattelemattomampaakin. Mutta mulla on ADHD. En minä nyt lasten kuullen mitä tahansa höpötä, mutta muuten möläyttelen välillä, mitä sylki suuhun tuo. Harvoin kylläkään ilkeilläkseni. Osuu ne hölmöilyt välillä maaliinkiin ja onnistun olemaan hauska. Mutta mielipahaa tai ainakin ärsyyntymistä onnistun aiheuttamaan myös, valitettavasti.
Miten tuo ADHD sinulla ilemenee muuten? Tai siis pikaisesti kuulostaa aivan omalta mieheltäni. Hän siis heittää aina p askaa läppää aivan p askaan aikaan, mutta välillä parempaa juuri oikeaan. Hän ei myöskään ole onnistunut pitämään yhtä ainoaa työpaikkaa ja koulutkin jäi kesken. Hänellä on kuitenkin korkea äö eikä ole kovin epävakaa, ei siis mikään pibolaari... Olen vain miettinyt, että voisiko olla ADHD tai ADD. Nyt hän onneksi on alkanut menestymään perustettuaan oman yrityksen, mutta sitä ennen oli kyllä välillä sietämätöntäkin. Miten sen voi aikuisiällä tarkistaa ja miten siitä edes voisi vihjata loukkaamatta? -ohis
Minulla ei siis ole virallista ADHD-diagnoosia, enkä ole varma täyttyisivätkö viralliset kriteerit, puhumattakaan että keksisin "käyttöä" diagnoosille. Pelkään ehkä, että alkaisin vedota diagnoosiin ja oikeuttaa sillä levottomuuttani.
Pystyn kuitenkin joten kuten ohjailemaan touhujani - minulla on esimerkiksi kaksi akateemista tutkintoa, jotka paukutin kasaan aikamoisella vauhdilla ja hyperfokuksella. Toisaalta CV:ni on todellinen tilkkutäkki: kokeiltu on sitä sun tätä, yrittäjyyttäkin mutta huonolla menestyksellä. Olen utelias, nopeaälyinen ja aivoni käyvät joko ylikierroksilla tai alikierroksilla (nopeasti tuleva väsymys ja jumi). Mutta kuitenkaan minäkään en ole bipolaarinen.
Olen miettinyt, että lääkitys voisi auttaa, ja vaimoni on samaa mieltä. En edes ajatellut ADHD-asiaa omalla kohdallani ennen kuin sain lapsia. Toisella lapsistamme hyvin vahvaa taipumusta, ja nyt menossa prosessi asian selvittämiseksi. Veljeni on melkein pahempi kuin minä, eli jotain geneettistä on taustalla (kasvoimme ns. onnellisessa perheessä eli mitkään tramat ei näitä selitä).
Niin tosiaan ei diagnoosin saaminen ehkä mitään muuttaisi, lapsen kohdallahan se on eri asia selvittää kun pitää mahdollisesti ottaa huomioon opetuksessa jne. :) Tuntuu, että se on paljastunut loppujen lopuksi yhdeksi mieheni vahvuuksista enkä hänelle mitään lääkitystä haluaisi. Hän on älyttömän kunnianhimoinen ja periksi antamaton, miinuksena siinä on joskus se joustamattomuus ja uskon, ettei hän ihan luonteensakaan takia malta tehdä häneltä odotettuja asioita ellei hänellä itsellään ole siihen täydellistä mielenkiintoa. Onneksi on nyt löytänyt oman juttunsa, itselleen tärkeät asiat hän hoitaa sitten tajuttoman hyvin. Meidän lapset on vielä niin pieniä, ettei voi varmasti sanoa kuinka paljon tässä tulee isäänsä. Toivottavasti kohtuudella... :D
Vierailija kirjoitti:
Hän on ollut kyllä sairaalloisen mustasukkainen. Mietin että voikohan nyt sitten verhoilla sitä vitsiksi. Kun suutuin tosissani, niin hän sanoo vaan että hänellä nyt on vaan sairas huumorintaju, että ei pidä loukkaantua. Ap
Ei hän tuota vitsillä sano, vaan epäilee oikeasti. Minä sanoisin hänelle kahden kesken, että nyt riitti. Hänen on hakeuduttava asian suhteen terapiaan ja heti. Ja jos vielä kerrankin puhelee tuollaista lapsille, se on siinä.
Äijähän on itse aivan sairas. Se on kuule aivan oikeasti niin, että jos mies alkaa omille lapsilleen mukavitsailla tuollaisia, se on aika lähellä, että sinulla on joku aamu vielä puukko kaulalla. Ihan oikeasti. Perhesurmaajatkin ovat usein sairaaloisen mustasukkaisia ja omisfushaluisia, ja tuollainen "vitsailu" - ja nimenomaan LAPSILLE - on paha hälytysmerkki. Miehesi on neuroottinen ja itsekontrolli on selvästi jo erittäin olematon.
Oikeasti, tuo on tosi tosi huolestuttavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä jotkut repii täällä sairaalloista mustasukkaisuutta? Sehän oli VITSI kuten ap kirjoittaa. Jos olisi mustasukkainen niin tuskin vitsailisi. Eikä ap edes ole raskaana joten kyseessä on ihan keksitty juttu mieheltä.
Mietin samaa. Miten hemmetin tosikkoja naisia täällä oikein vastailee. Onneksi en ole itse sellainen, miehen kanssa voidaan heittää aika mustaakin huumoria. Ja ei haittaa, vaikka teini kuulisi. Hänkin ymmärtää asian VITSIKSI.
Minulla on hyvä ja musta huumorintaju.
Ap:n miehen tokaisu lapsilleen - siis ei vaimolle niin että lapset sattuvat kuulemaan, vaan kohteena siis oli lapset - on sairasta mustasukkaisuutta, ei huumoria.
Huumoria ei ole tarkoitettu loukkaukseksi. Ap:n ja miehensä suhteessa on ollut miehen sairaaloista mustasukkaisuutta, jolloin tuollainen "teidän äiti on raskaana Jokke Jokiselle" ei ole mikään vitsi. Se kauhistuttaa lapsia ja loukkaa vaimoa.
Jos teidän mielestänne tuo naurattaa ketään, olette itse päästänne vialla.
Minusta miehen oikea osoite on välitön terapia. Jos miehen päässä puörii tuollaisia ajatuksia niin vahvasti, että hän purskauttelee niitä jo lapsilleenkin, rajaviiva väkivaltaisiin tekoihin voi olla hyvinkin lähellä. Terve ihminen ei puhu tuollaisia lapsilleen.
Siis miten te siinä heittelitte läppää? Aika olennaiden jutun jätit kertomatya aloituksessasi, ap. Annoit vaikutelman, että kuulit vahingossa miehesi puhuvan tuollaisia lapsillesi, mutta sitten vasta myöhemmin paljastat, että joo, olitte vittuilleet siinä muutenkin ilkeästi toisillenne.
Opettele kertomaan asiaan liittyvät olosuhteet kunnolla.
Lähde. Tuollainen mies on riski turvalisuudellesi.