Lue keskustelun säännöt.
Koirankasvattajan vastuu?
13.09.2018 |
Onko koirankasvattajalla vastuuta mitä tulee kasvattamiensa pentujen terveyteen tai luonteeseen? Minua hieman harmittaa, kun otettiin koiranpentu vastuulliselta kasvattajalta ja nyt sitten on käynyt hyvin selväksi, että pentu ei todellakaan sovellu lapsiperheen koiraksi. Ikää pennulla on vasta 10,5 kk, joten kyllähän tuo vielä kasvaa ja kehittyy.
Suurimmat ongelmat meillä on luonteessa. Aivan alkumetreiltä kävi ilmi, että koira haukkuu ja rähjää perheen ulkopuolisille ihmisille, etenkin lapsille. Omat lapset on jo 11-v, 13-v ja 15-v, joten osaavat olla nätisti koiran kanssa kuten myös heidän kaverit. Ongelma vain on se, että jos meillä käy lasten kavereita tai meidän aikuisten ystäviä niin koira käyttäytyy niin kuin meille tulisi suurin piirtein murtovaras. Pelkää niin paljon ja näitä pelonaiheita on PALJON muitakin kuin ihmiset. Ollaan käyty pentukurssilla ja jo siellä kouluttaja sanoi, että pentu on harvinaisen arka ja hermostunut. No otettiin sitten toiselta kouluttajalta yksityistunteja ja hän taas kommentoi, että pentu on hyvin arka ja epävarma koira. Ollaan koulutettu koiraa tosi paljon, mutta tuo ongelmakoirakouluttaja oli sitä mieltä, että koirasta ei ikinä tule kovin helppoa vaan sen kanssa saa tehdä töitä loppuelämän ja sekään ei riitä.
Kasvattajaan olin yhteydessä ja hän oli sitä mieltä, että koira pomottaa meitä ja vika on koulutuksen puutteessa. Sukset meni aivan ristiin hänen kanssaan ja se surettaa. Olisin toivonut jonkinlaista ymmärrystä ja tukea, koska tilanne on raskas koko perheelle, mutta sen sijaan saimme syyllistämistä. Kasvattaja valitsi meille pennun ja hänen mielestään pentu oli oikein sopiva meille. Olen pitänyt yhteyttä oman pentumme sisaruksen omistajaan ja tämän toisen pennun omistaja teki myös heti huomioin, että meidän pentu on hirveän arka verrattuna veljeensä. Tämä tapahtui siinä vaiheessa, kun tavattiin ja pennut oli olleet meillä uusilla omistajilla tasan 2 viikkoa. Mitään ikävää ei ole tapahtunut mikä olisi voinut laukaista koirassa tuon ongelmallisen käytöksen. Muistan kasvattajan sanoneen, että meidän pentu ei kauheasti pitänyt puoliaan pikkupentuna. Olisi pitänyt itse tajuta tarttua siihen kommentiin ja kieltäytyä ottamasta tuota pentua... Onhan pentu rakas, mutta kateellisena katson tätä meidän pennun veli-poikaa, joka on aivan ihana perhekoira ja jonka kanssa voi elää normaalia elämää :'( Mutta, miten paljon kasvattaja näkee pennun luonteesta jo ennen luovutusikää? Pitäisikö näin voimakas arkuus ja epävarmuus olla näkyvissä jo ennen luovutusta? Vai voiko tuollainen luonteenpiirre tulla esiin vasta tuon luovutuksen jälkeen stressin seurauksena tms?
Kommentit (40)
Joillekin kasvattajille on valitettavasti hirveän vaikeaa myöntää koiran terveysongelmia olipa ne fyysisiä tai psyykkisiä. Fyysiset viat on helpompi osoittaa, mutta luonteessa olevat ongelmat laitetaan aika usein omistajan piikkiin ja syytetään esim. kouluttamattomuuden puutteesta. Itselläni on kolmas koira ja voin sanoa, että kunnioituksella suhtaudun tätä nykyä ihmisiin, jotka kamppailevat koiran luonteen kanssa. Aiemmat kaksi koiraani olivat niin helppoja, mutta tämä kolmas... Ei ole kyllä ihan kaikki palikat kohdillaan päässä. Paljon ollaan koulutettu, mutta kyseessä reaktiivinen koira, joten ei tästä ikinä tule mitään helppoa mussukkaa. Kasvattajalle kerroin alusta lähtien ongelmistamme ja oli kyllä ihan vastaanottavainen palautteeni suhteen, mutta luulen sen johtuvan paljon siitä, että olen aktiivinen koiraharrastaja ja tietoa on paljon. Varmasti kyllä tavallisille perhekoiran omistajille tulee tuota kuraa niskaan, että vika on koulutuksen puutteessa eikä koiran pääkopassa... Eivätkä tällaiset omistajat yleensä osaa puolustautua, kun sitä tietoa luonnehäiriöistä tai reaktiivisuudesta ei juuri ole.
Kuulostaa ap siltä, että teillä tosiaan aikamoinen "pommi" käsissänne. Tuollainen voi uuvuttaa ja muuttaa koko perheen käyttäytymistä ja rajoittaa elämää, joten kannattaa miettiä tarkkaan miten paljon jaksatte jatkossa koiran kanssa. Tiedän ihmisiä, joilla ei enää käy vieraita koiran hankalan luonteen takia ja siinä menee itselläni raja. Niin paljon koira ei saa elämää hallita, että normaali sosiaalinen elämä loppuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvattaja tuskin tulee ottamaan minkäänlaista vastuuta pentunne luonteesta, vaikka sekin pitäisi olla tärkeä jalostuskriteeri. Tuossa on kyllä ihan selvästi vikaa pennun hermorakenteessa ja sanoisin samaa kuin kouluttaja, jolla olette käyneet, että ikinä ette tule koirasta mitään helppoa tapausta saamaan, vaikka kouluttaisitte maailman tappiin. Onhan näitä luonteen puolesta arkoja rotuja mitä jotkut kasvattajat suorastaan peittelee tai suuttuu, jos satut mainitsemaan, että ko. rotu voi olla vaikka arkuuteen taipuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajalla on vastuita koiran terveyteen. Luonteeseen ei. Koira kehittyy vieläkin eikä sitä voi tietää etukäteen minkä luonteinen pennusta kasvaa. Olen samaa mieltä kasvattajan kanssa, nyt koulutusta ja paljon.
Todellakin pitäisi olla vastuu myös luonteesta! Aivan järjetöntä jatkaa sukua koirilla, jotka ovat arkoja tai aggressiivisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajalla on vastuita koiran terveyteen. Luonteeseen ei. Koira kehittyy vieläkin eikä sitä voi tietää etukäteen minkä luonteinen pennusta kasvaa. Olen samaa mieltä kasvattajan kanssa, nyt koulutusta ja paljon.
Todellakin pitäisi olla vastuu myös luonteesta! Aivan järjetöntä jatkaa sukua koirilla, jotka ovat arkoja tai aggressiivisia.
Ei tarvitse jatkaa sukua koirilla, jotka ovat arkoja, pennut voivat silti olla arkoja tai taipuvaisia arkuuteen. Luonnetta on hyvin hankala jalostaa, sillä siihen liittyvät monet asiat, ja se koostuu lukemattomista toisiinsa kietoutuvista osa-alueista.
7-8 viikkoisen pennun luonteesta on suht mahdotonta antaa mitään varmaa vastausta, joitakin viitteitä kyllä. Esimerkiksi juuri koiran arkuutta voi olla hankala määrittää, koska pennulla on emon ja sisarusten tuki vielä kasvattajan luona, jolloin koira voi olla rohkeampi.
Lisäksi luovutusiän jälkeinen sosiaalistumiskausi on pennulle äärettömän tärkeä ja voi vaikuttaa todella vahvasti koiran luonteeseen ja käytökseen. Miten teillä meni tämä aika?
Kiinnoistaisi myös tietää koiran rotu. Onko rodulla yleistä tälläinen arkuus? Esim. shelteillä tuntuu olevan paljon ongelmia juurikin arkuuden ja hermorakenteen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan voi luonteesta mennä takuuseen, jos pentueen vanhemmat ovat nyt edes sellaisia keskivertonormaaleja luonteeltaan (kai näitte pentujen emän ja näitte itse sen luonteen???!!) ja jos kerran pentuesisaruksissa on reippaita ja tervepäisiä pentuja. Onhan ihmislapsissakin eroja: reippaille aktiivisille vanhemmille voi syntyä arka, ujo ja varautunut lapsi, joka ei nautikaan muskarista ja baletista ja temppukerhosta eikä halua kymmeniä kavereita vaan haluaisi piirtää kotona rauhassa ja omaa ehkä yhden kaverin. Ei näitä lapsiakaan voi mihinkään palauttaa...
Pitäisi öytyä sellaisia juttuja, jotka tälle aralle koiralle sopii, jotka vahvistaa sen itsetuntoa ja joista saa positiivisia kokemuksia. Aran koiran kanssa kannattaisi kokeilla BAT-koulutusta (ks. mm. Koira- ja Kissakoulu Heiluva Häntä ja Miira Hellsten). Onhan kivut suljettu pois (selkä, kyynärät, lonkat....)? Olettaisi, että noin nuoren koiran kanssa olisi vielä tehtävissä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin ensimmäisen koirani 80-luvulla, ja silloin neuvo oli valita se pentu, joka rohkeasti tulee ensimmäisenä tutustumaan pennun katsojiin. Näin tein, eikä koirassa koskaan ollut merkkiäkään turhasta arkuudesta tai rähjäämisestä. Ihmiselläkin on synnynnäinen temperamentti, miksi ei koiralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin kasvattaja nimenomaan odotti sinne lähemmäs 8 viikkoa luovutuksen kanssa nähdäkseen, millainen luonne pennulle näyttäisi tulevan ja sen mukaan jakoi pennut. Me haluttiin poika ja poikia oli 2, aikansa meitä katseltuaan totesi, että meille parempi on se vilkasluonteisempi ja ihmisystävällisempi, veljensä oli selvästi varautuneempi ja arempi, se meni sitten perheeseen, jossa jo oli toinen koira malliksi ja seuraksi. Mutta paljon oli merkitystä tuon meidän koiran emolla, hän oli todella iloinen ja seurallinen, ihmisystävällinen koira. Siksi sitten päädyttiin tuohon pentuun. Luin useammastakin koirakirjasta, että emoon pitää käydä tutustumassa sen kotona, ja katsella sen luonnetta, koska se paljon kertoo myös pentujen luonteesta. Enkä ole meidän koiran veljestäkään kuullut, että ei olisi ihmisystävällinen, selkeästi vaan vähän hitaammin lämpiävä kuin tämä meidän, joka haluaisi haistella ihan jokaisen vastaantulijan...
Vierailija kirjoitti:
Otin ensimmäisen koirani 80-luvulla, ja silloin neuvo oli valita se pentu, joka rohkeasti tulee ensimmäisenä tutustumaan pennun katsojiin. Näin tein, eikä koirassa koskaan ollut merkkiäkään turhasta arkuudesta tai rähjäämisestä. Ihmiselläkin on synnynnäinen temperamentti, miksi ei koiralla.
Entä jos kaksi reippainta pentua onkin juuri vierailuhetkellä väsyneitä, ja ensimmäisenä tuleekin tervehtimään pentueen kolmanneksi reippain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siellä pentuja katsomassa ollaan useampi tunti, että näkee pennut myös hereillä ja vilkkaina. Ainakin minä olin...
Valitettavasti kasvattajalla ei ole vastuuta asiasta (paitsi tietysti moraalinen vastuu, mutta ei kuulosta siltä, että teidän pentunne kasvattaja olisi sitä kantamassa, kun syyttää ongelmista teitä). Luovutusikäisestä pennusta arkuutta ei välttämättä vielä näe, mutta on todennäköistä, että kasvattaja on tiennyt käyttämissään linjoissa olevan riskin tuontyyppiseen luonteeseen, tai ainakin olisi pitänyt tietää. Arkuus on vahvasti periytyvä ominaisuus, ja on erittäin epätodennäköistä että aloittajan kuvaaman kaltainen pentu syntyisi linjoista, joissa järjestään on rohkeita ja hyväpäisiä koiria. Tietysti kasvattaminen on aina venäläistä rulettia ja kaikkea voi sattua, mutta kunnollinen kasvattaja olisi kiinnostunut pennun ongelmista ja haluaisi selvittää mistä ne johtuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro nyt se rotu?
Jos kasvattaja on sanonut, että koira pomottaa teitä, kannattaa ottaa huomioon se mahdollisuus, että hän saattaa rodun tuntevana ihmisenä olla jopa oikeassa.
Johtajuus ei sovi useimmille koirille, koska niillä ei ole palikoita selvitä siitä. Tämä tuottaa niille stressiä ja käytöshäiriöitä. Koira tarvitsee luotettavan, reilun ja turvallisen, vahvan johtajan. Useimmat koirat eivät halua johtajuutta, mutta jos koiralla ei ole johtajaa, sen on "pakko" ottaa se rooli itse. Siitä alkavat ongelmat.
Johtajuus on valitettavasti nykyään kovin väärinymmärretty termi ja tuntuu, että siitä ei saisi edes puhua. Lähtökohtaisesti siinä ei ole mitään negatiivista. Se ei tarkoita väkivaltaa, karjumista tms. Niin kuin ei ihmisten keskenkään. Hyvä johtajuus on lempeää, mutta jämäkkää johtajuutta.
Koirien vahtiherkkyydessä on myös eroja. Se vain kuuluu joidenkin koirien olemukseen, että ne reagoivat herkemmin kuin toiset. Kovin herkästi ja nopeasti reagoiva koira voi olla aika haastava, mutta oikealla koulutuksella sekin kehittyy kyllä vähemmän reagoivaksi.
Tietysti koira voi myös olla oikeasti arka. Sitä on mahdoton täällä palstalla kenenkään sanoa, vaikka olisi kuinka pätevä ihminen. Joillakin roduilla on myös sellaisia piirteitä, että ne todella vaikuttavat aroilta ja pelkäävät kaikkea kummallista, mutta todellisuudessa ne eivät ole niin arkoja. Hankala selittää, kun se käytös on todella outoa. Mutta selkeiden, vahvojen johtajien koirilla tätä outoa käytöstä ei esiinny samoissakaan roduissa.
Karu fakta, mutta jos kasvattaja olisi ihan kaikesta vastuussa, niin koirankasvatus loppuisi kokonaan tai pentujen hinnat olisi alkaen 10 000e. Ehkä joku miljonääri voisi vielä kasvatella huvikseen, kun olisi rahaa mitä käyttää moiseen harrastukseen. Nykyisillä keskivertokoiran hinnoilla ei mitään tiliä tehdä. Se on todella harvalle elinkeino tai edes sivubisnes. Harrastus tai intohimo lähinnä ja usein tappiollistakin toimintaa. Koittakaa ymmärtää tämä, kun mietitte, mistä kaikesta kasvattajan pitäisi olla vastuussa.
Toisen koirani pentue oli iso. Vanhemmat, niiden vanhemmat ja useammat sisarukset hyvin pistein luonnetestattuja, vanhemmat erittäin tasapainoisia ja mukavia, harrastuksissa pärjääviä koiria. Silti isoon pentueeseen sattui pari selvästi arempaa ja toimintakyvyttömämpää yksilöä, joiden kanssa harrastaminen on ollut haastavaa. Molemmat olivat pentuaikana ihan keskivertoja, iloisia pentuja, ei niistä nähnyt ennakkoon, mitä tuleman pitää.
Se, mitä pennunostaja voi tehdä etukäteen on, että valitsee pennun yhdistelmästä, jossa vanhempien kanssa on tehty muutakin kuin oltu kotona ja käyty näyttelyissä. Luonnetesti tai rodunomaiset kokeet käytynä harrastus- ja metsäsyskoirilla, vaikka Mh-luonnekuvaus seurakoirilla. Ja vanhempien omista vanhemmista ja sisaruksista jotain tietoa. Vanhemmat kannattaa tavata ja pentuja kannattaa käydä katsomassa useampi kerta ennen luovutusta. Vaikka kaikki nämä asiat olisi hoidettu, voi joku pentu silti olla musta lammas ja odotettua kehnompi, eikä sitä aina näe pikkupentuaikana.
Kuten joku sanoi, myös tuo sosiaalistamisikä on todella tärkeä. Vaikka pentu olisi kuinka huippu, siitä saattaa tulla arka räyhääjä, jos se saa paljon ikäviä kokemuksia tuona aikana eikä tapaa riittävästi hyviä, miellyttäviä tuttavuuksia (ihmisiä ja koiria). Ei kasvattajaa oikein voi vastuuttaa, koska asiat ovat saattaneet mennä pieleen vasta uudessa kodissa. Jokaisella on myös oikeus selvittää pennun taustoja ja jättää se ottamatta, jos ei tietoa saa tai sitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Karu fakta, mutta jos kasvattaja olisi ihan kaikesta vastuussa, niin koirankasvatus loppuisi kokonaan tai pentujen hinnat olisi alkaen 10 000e. Ehkä joku miljonääri voisi vielä kasvatella huvikseen, kun olisi rahaa mitä käyttää moiseen harrastukseen. Nykyisillä keskivertokoiran hinnoilla ei mitään tiliä tehdä. Se on todella harvalle elinkeino tai edes sivubisnes. Harrastus tai intohimo lähinnä ja usein tappiollistakin toimintaa. Koittakaa ymmärtää tämä, kun mietitte, mistä kaikesta kasvattajan pitäisi olla vastuussa.
Jep, ja mitä enemmän pentujen hinnat nousevat, sitä enemmän nousee ns. pimeiden pentujen kysyntä, joiden kasvattajilla ei ole vähääkään vastuuta, usein jopa tekaistu nimi ja osoite. Taas tällä viikolla oli juttu jostain parkkipaikalta ostetusta pennusta, joka kuoli muutama päivä kauppojen jälkeen.
17 lisää. Koira kuulostaa ap:n kertomana hyvin epävarmalta. Harva itsevarma, dominoiva koira rähjää ja sekoilee, kyllä se yleensä kielii epävarmuudesta ja pelosta. Koira on kuitenkin keskellä nuoruutta, ns murkkuikää, ja kyseenalaistaisin kyllä vahvasti sellaisen kouluttajan osaamisen, joka väittää etteikö noin nuoresta koirasta saisi ihan mukavaa kaveria, kun sen kanssa vaan tekee ja treenaa. Ei pennun tulevaisuus ole vielä sinetöity, paljon saa oikeanlaisella koulutuksella aikaan!
Se, mitä kannattaa tehdä, riippuu jonkin verran koiran rodusta. Joka tapauksessa epävarmaa koiraa helpottaa, jos arki on ennakoitavaa. Jos vieraat saavat koiran pelkäämään, miksei sitä laiteta omaan tilaan vaikka portin taa niin, että se kokee olevansa rauhassa ja turvassa? Sen voi sitten päästää pois sieltä myöhemmin, jos se itse haluaa ja kierrokset ovat laskeneet. Ei se tee koirasta huonoa, että se ei halua olla vieraiden, ehkä koiriin tottumattomien ihmisten käsiteltävänä. Tämä ei vaadi kuin vähän ennakointia, vieraat vaan ilmoittavat vähän etukäteen ja koira siirretään rauhaan puruluun kanssa.
Koiran itseluottamusta voi parantaa muuten mm. jollain yhteisellä harrastuksella, rodusta riippuu sekin, mihin kannattaa lähteä. Seurakoiralle rallytoko ja nosework ovat kivoja, jos koira on pk- tai metsästysrotuinen, kannattaa laji miettiä rodun mukaan. Varsinkin noseworkin tai vaikka verijäljen kaltaisissa itsenäisissä lajeissa epävarma koira saa onnistumisia ja itsevarmuutta. Lisäksi vaikka tottelevaisuustreenistä on aina iloa. Saahan koira tarpeeksi liikuntaa - öyhöttäminen korostuu, jos koira on kierroksilla ja aliaktivoitu. Kannattaa tutustua BAT 2.0-metodiin, sillä on moni epävarma koira saatu rentoutumaan ja räyhääminen kuriin.
Kasvattajalla on vastuita koiran terveyteen. Luonteeseen ei. Koira kehittyy vieläkin eikä sitä voi tietää etukäteen minkä luonteinen pennusta kasvaa. Olen samaa mieltä kasvattajan kanssa, nyt koulutusta ja paljon.