Erityisherkkyys ongelmana, mille kaikelle voi olla erityisherkkä ja missä vaiheessa se varsinaisesti diagnosoidaan?
Voiko olla erityisherkkä henkilö jos ei siedä kamalaa ulkopuolista meteliä, ja pahimmassa tapauksessa saa siitä fyysisiä oireita migreenin ja sydämentykytystä?
Tai jos on tuntoaistissa jotain ja ei esim. siedä että monet asiat koskevat tai hiestävät ihoon, kuten vaatteiden laput niskassa tai jos hius jää hihan sisään ja kun sitä vetää pois niin iholla tuntuu tunnin verran vielä sellainen kihelmöinti kuin joku ötökkä kulkisi pitkin käsivartta?
Pitääkö nuo olla lapsesta asti, vai voiko jotkut ilmetä vasta aikuisena?
Kommentit (23)
Taas yksi keino jolla voi selittää miksi en pysty.
1 jatkaa: tämä sen sijaan on diagnoosi esimerkiksi
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Allodynia
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi keino jolla voi selittää miksi en pysty.
Et ymmärrä tästä asiasta selvästikään yhtään mitään, joten ole hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi keino jolla voi selittää miksi en pysty.
Et ymmärrä tästä asiasta selvästikään yhtään mitään, joten ole hiljaa.
Onko tämä samallainen juttu kuin sähköyliherkkyys?
Koskeeko tämä enemmän toista sukupuolta?
Lue Elaine N. Aronin kirjoittamia kirjoja aiheesta. Kyllä sieltä se asiakin löytyy, kun kuorii amerikkalaisen hypetyksen ja hehkutuksen pois.
Siskoni on diagnosoinut itse itsensä erityisherkäksi.
Minulla on kosketukseen liittyvä neurologinen häiriö, aistiyliherkkyys. Se rajoittaa lähinnä sitä, millaisia ja mistä materiaalista valmistettuja vaatteita voin pitää. Normaalisti kylläkin elän muuten, on perhe, maisterintutkinto ja työpaikka. Aistiyliherkkyydestäni tietävät vain mieheni, lääkärini ja fysioterapeuttini.
Ei ole pilleriä tai leikkausta, jolla erityisherkkyyttä hoidettaisiin. Kyseessä on ominaisuus, ei sairaus!
Erityisherkän, kuten ihan kaikkien ihmisten, pitää opetella tuntemaan itsensä ja rakentaa elämänsä sellaiksi, että se sopii itselle. Jos esim. melu häiritsee, kannattaa valita ammatti, asuinalue, harrastukset ja perheen koko sen mukaan. Jollekin ihmiselle sopii parhaiten hyvin tasainen elämä: säännölliset vuorokausirytmit, kevyehkö ja stressitön työ. Erityisherkkä voi saada upeita elämyksiä vaikka hienovaraisia sävyjä käyttävästä taiteesta, musiikista, kirjoista, teatterista, vaikka joogasta. Toisellehan nuo voivat olla tosi tylsiä. Pitää siis vain kokeilla eri asioita ja löytää, mistä itse nauttii. Ei kannata verrata muihin, vaan luottaa omiin tuntemuksiin.
Jos on fyysisiä oireita, kuten migreeniä tai masennusta, voi niihin hakea lääkäristä samalla lailla apua kuin kuin kuka muukin tahansa hakisi.
Minuakin kutittaa jotkut villavaatteet, paitsi merino tai kasmir, mutta en ole tiennyt että minun erityisherkkyys tekee minut sellaiseksi? Vai missä menee normaalin epämieltymyksen tai erityisherkkyyden raja?
Voit olla erityisherkkä ihan mille haluat.
Minulla on tullut tuollaista iän myötä, että en siedä meteliä ja haluan tehdä työni hiljaisessa tilassa, ja pitää sellaisia vaatteita päällä jotka eivät purista mistään. Luulin vaan että mukavudenhalu on noussut iän takia ja että sietokyky laskenut, mutta jos kyse onkin erityisherkkyydestä?
Ihmiset haluaa diagnooseja oikeastaan kaikelle, ehkä se auttaa paremmin hyväksymään itsensä? Erityisherkkyys ei ole kuitenkaan mikään oikea juttu, ihmiset vain ovat erilaisia ja osa on paljon herkempiä kuin toiset. Lisäksi toiset ovat henkisesti paljon vahvempia kuin toiset, siihen vaikuttavat elämänkokemukset, persoonan ominaisuudet jne. Jotkut ihmiset selviävät asioista toisia huomattavasti paremmin ja nopeammin. Jos on esimerkiksi kasvanut pumpulissa, ei ole kohdannut pettymyksiä tai vaikeuksia, voi elämä tuoda mukanaan merkittäviäkin vaikeuksia asioista, joista taas joku toinen selviää helpostikin.
Olen erityisherkkä nalkutukselle.
Minulla ilmeni jo lapsena. En esim. voi pitää kaulan ympärillä mitään huivia tai kauluksellista puseroa, kun tulee kuristumisen tunne, auringonvalossa tulee päänsärky ilman aurinkolaseja, en kestä kovia ääniä, voimakkaista hajuista tulee päänsärky (kuten pesuaineet). Täytyy järjestää elämä sellaiseksi, että on vähemmän ärsykkeitä.
pahanmakuiset ruuat ( joita ei ole maistanut edes) liikunta kun tulee hiki .
Se erityisherkkyys (HSP), josta mm. Aron kirjoittaa, sisältää aistiyliherkkyyden, mutta aistiyliherkkyyttä voi olla muutenkin. Se liittyy esim. joihinkin neurologisiin oireyhtymiin, joilla taas ei ole mitään tekemistä erityisherkkyyden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ilmeni jo lapsena. En esim. voi pitää kaulan ympärillä mitään huivia tai kauluksellista puseroa, kun tulee kuristumisen tunne, auringonvalossa tulee päänsärky ilman aurinkolaseja, en kestä kovia ääniä, voimakkaista hajuista tulee päänsärky (kuten pesuaineet). Täytyy järjestää elämä sellaiseksi, että on vähemmän ärsykkeitä.
Eikö nuo ole kuitenkin ihan yleisiä asioita? Ei niin erikoisia että pitäisi alkaa itseään erityisherkäksi kutsumaan?!?!
Erityisherkkyys ei ole mikään lääketieteellinen tai virallinen diagnoosi.