Mikä vaivaa ihmistä joka arvostelee toisten elämäntapaa?

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan alkaa tuntua epämiellyttävältä se, kuka eräs arvostelee toisten ihmisten tavallista olemista ja elämistä. Kateellisuus? Itseensä tyytymättömyys?

Itseensä tyytymättömyys ja yritys tuolla käytöksellä kompensoida huonoa itsetuntoa. Vältä tuollaista seuraa. Kuka hyvänsä alkaa oireilla, jos joutuu jatkuvasti olemaan kritiikin kohteena.

Vieläpä jos se on vanhempi kuin teini-ikäinen. Kypsymättömyyttä, eikä hän ymmärrä miten paljon kertoo siinä tilanteesta itsestään.

Varmaankin ihan vain se toisen elämäntapa.

Toinen tietää tai kuvittelee tietävänsä paremmin ja sitten sitä alkaa vaimaamaan se toisen elämäntapa eikä osaa rakentavasti asiasta puhua niin tuleekin arvostelleeksi toisen elämäntapaa.

Tai joskus voi olla, että rakentava kritiikkikin kuulostaa vastaanottajasta arvostelulta, mutta silloin pitää ymmästää neuvojan pitää mölyt mahassaan.

Opiskelin aikuisiällä uuden ammatin. Ryhmässäni oli juuri tällainen nainen, jonka elämäntehtävä tuntui olevan muiden arvostelu, haukkuminen ja oman itsen nostaminen jalustalle. Kerran ruokatunnilla päätin salaa oikein keskittyä kuuntelemaan, mitä hän tosiasiassa oikein puhuu (oli siis myös kova puhumaan, kuten nämä haukkujatyypit usein ovat). Kolme neljäsosaa puheistaan oli muiden ihmisten arvostelua, paheksuntaa, vähättelyä, ruokakin oli aivan sieltä ja syvältä ja oppitunnit huonosti suunniteltuja. Loppu neljäsosa olikin sitten paasaamista siitä, kuinka HÄN tekisi asiat niin paljon paremmin ja kuinka HÄN ei ainakaan ole mikään nynny. Kuulosti usein siltä, että hän ei edes tiedostanut sitä, millaista peenjauhantaa hänen puheensa aina olivat. Lopetti koulun yllättäen kesken ja joitain huhuja kuulin, että olisi joutunut niin pahoihin ongelmiin työssäoppimispaikoissaan, ettei päässyt niissä edes näyttöjä tekemään.

Yleensä taustalla on ollut jotain henkilön omia ongelmia. Eläin hyökkää kun se on haavoittunut.

Näin olen ainakin itse havainnut asian.

Pitäisi olla välittämättä vaan, mutta ei siihen aina pysty.

Monilla ihmisillä on yhtenäiskulttuurin kaipuu. Olo tuntuu turvalliselta ja mukavalta, kun muut elävät heidän tavallaan. Jos on hankkinut lapsia, toivotaan, että saman ikäisiä olisi kavereillakin. Uskovaiset ja kasvissyöjät mieluusti levittävät oman elämäntapansa kaikkivoipaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin aikuisiällä uuden ammatin. Ryhmässäni oli juuri tällainen nainen, jonka elämäntehtävä tuntui olevan muiden arvostelu, haukkuminen ja oman itsen nostaminen jalustalle. Kerran ruokatunnilla päätin salaa oikein keskittyä kuuntelemaan, mitä hän tosiasiassa oikein puhuu (oli siis myös kova puhumaan, kuten nämä haukkujatyypit usein ovat). Kolme neljäsosaa puheistaan oli muiden ihmisten arvostelua, paheksuntaa, vähättelyä, ruokakin oli aivan sieltä ja syvältä ja oppitunnit huonosti suunniteltuja. Loppu neljäsosa olikin sitten paasaamista siitä, kuinka HÄN tekisi asiat niin paljon paremmin ja kuinka HÄN ei ainakaan ole mikään nynny. Kuulosti usein siltä, että hän ei edes tiedostanut sitä, millaista peenjauhantaa hänen puheensa aina olivat. Lopetti koulun yllättäen kesken ja joitain huhuja kuulin, että olisi joutunut niin pahoihin ongelmiin työssäoppimispaikoissaan, ettei päässyt niissä edes näyttöjä tekemään.

Tiedän myös yhden taaksen joka haukkuu muita ja kehuu itseään nonstop.

Elämäntapoja ei aina kuitenkaan arvostele. Voi jopa ihannoida, jos oikea elämäntaa = rikas? (Vähän kuin hyacith bucket)

yhden tapauksen *

-7

Idioottimaista. Eräs ihminen naureskelee usein yhden tasapainoiselta näyttävälle elämälle. En oikein tiedä miten suhtautua ja kommentoida asiaa joten olen hiljaa.

Tiedän tällaisia ihmisiä, ja jos vain mitenkään pystyn, vältän heitä kuin ruttoa. 

Pahin heistä ei ole tyytyväinen mihinkään, mutta sen sijaan että katsoisi peiliin tai muuttaisi asioita mitä itse pystyy muuttamaan, hän arvostelee kaikkia ja kaikkea. Hän tuhahtelee ihmisille, jotka ajaa paremmilla autoilla kuin itse. Naureskelee, että mahtaa olla velkaa, kun joku asuu isomman ja hienommin. Käyttää usein sanontaa "kuka toikin luulee olevansa", ja aloittaa keskustelun jostain aiheesta "minä en ainakaan" tai "en ymmärrä miten...". Kellään ei ole niin isoja murheita kuin hänellä, ei niin ihania ja taitavia lapsia kuin hänellä. Miehensä on hunsvontti, mutta pääasia, että on komea. Ei arvosta miehensä sivarin käymistä eikä ammattia ja harmittelee, kun mies on liian kunnianhimoton. 

Ovelana ihmisenä ei hauku koskaan ketäään suoraan. Hän on myös täysin kyvytön ottamaan vastaan kritiikkiä omasta itsestään ja usein ihmettelen, miten hänellä voi olla niin paljon kavereita. 

Tämä ihminen voi myös hakea liittolaisia toisia mollaamalla. Hänen kelkkaansa ei silti kannata hypätä, koska hän mollaa sinua selän takana aivan samaan tapaan kuin kaikkia muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ihminen voi myös hakea liittolaisia toisia mollaamalla. Hänen kelkkaansa ei silti kannata hypätä, koska hän mollaa sinua selän takana aivan samaan tapaan kuin kaikkia muitakin.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Tämä ihminen voi myös hakea liittolaisia toisia mollaamalla. Hänen kelkkaansa ei silti kannata hypätä, koska hän mollaa sinua selän takana aivan samaan tapaan kuin kaikkia muitakin.

Tämä. Jos jossain vaiheessa meinaa tulla tunne, että on itse jotenkin huono ja ihmettelee tällaisten ihmisten sosiaalista elämää ja kaverimäärää, niin kannattaa silloin muistaa, että kukaan niistä kavereista ei säästy seläntakana puhumisilta ja arvostelulta. 

Näitä on jokaisessa ihmisryhmittymässä.

Tämän ihmistyypin mukaan muiden tulee syödä samoin kun hän (vaikka tavoitteet liikunnassa toiset ) koska omasta mielestään hän on joku malliesimerkki ihmisestä jollainen kaikkien kuuluu olla. Jos tämä ihminen on ateisti niin tietenkään kukaan muukaan ei saa uskoa mihinkään.

Jos tästä minä=normaali ihmisestä joku vaatetus on väärin eli toisenlainen kuin hänellä itsellään niin haukkua tulee.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan alkaa tuntua epämiellyttävältä se, kuka eräs arvostelee toisten ihmisten tavallista olemista ja elämistä. Kateellisuus? Itseensä tyytymättömyys?

Niinpä!

En ole koskaan tavannut ihmistä, joka ei tavalla tai toisella kritisoisi muita.

Olen iloinen, jos te tunnette useita sellaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Idioottimaista. Eräs ihminen naureskelee usein yhden tasapainoiselta näyttävälle elämälle. En oikein tiedä miten suhtautua ja kommentoida asiaa joten olen hiljaa.

Ulkoaohjautuvat ja elämäänsä pettyneet ihmiset eivät monesti siedä sellaisia, jotka vaikuttavat tasapainoisilta ja ovat sinut itsensä kanssa. Erityisen paha asia se tuntuu olevan silloin, jos tämä kohde ei edes vietä yleisen mittapuun mukaan "hyvää" elämää. Pienituloinen, kaupungin vuokra-asunnossa asuva sinkku, jonka paras kaveri on oma kissa ja joka lempiharrastus on nettiroolipelit, ja joka on kiitollinen, tasapainoinen ja hyväntuulinen ihminen on kerta kaikkiaan kestämätön yhtälö heille. Toisaalta näiden arvostelijoiden mielestä ei saisi mennä myöskään liian hyvin, eli rahaa takova ja tilavassa valkotiilitalossa asuva toimitusjohtaja joutuu hänkin tulilinjalle.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan alkaa tuntua epämiellyttävältä se, kuka eräs arvostelee toisten ihmisten tavallista olemista ja elämistä. Kateellisuus? Itseensä tyytymättömyys?

Ei sellaista ihmistä olekaan joka ei arvostelisi  muiden elämäntapaa.Ihan itsekin syyllistyt siihen jos hieman maltat miettiä.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tavannut ihmistä, joka ei tavalla tai toisella kritisoisi muita.

Olen iloinen, jos te tunnette useita sellaisia ihmisiä.

Kaikki kritisoivat muita joskus.

Mutta välillä siinä on iso ero, miten kritisoidaan. Esimerksi, jos joku vanhempi antaa lapsensa kiusata muita, toinen kritisoi sitä vanhempaa että miksi hän ei puutu asiaan ja tee stoppia. Toinen alkaa pohtia, että sellaista se on kun asuu vuokralla ja on huonosti koulutettu, että ei niiden vuokralaisten lapsista mitään tule, ei ihme että kiusaa kun vanhempansa on sellaisia. 

Itse voi hyvin paljon vaikuttaa omaan elämäänsä miten sitä haluaa elää.