Olen mustasukkainen nyksäni eksästä ja kärsin siitä

Ei teidän suhde joulua nää joten pääset kyllä epävarmuudestasi.

Ikis?

Miksi ap. miehesi ja hänen exänsä erosivat? Olivatko he siis pitkässä avioliitossa vai? Jos nainen jätti ja otti eron niin miksi haluaisi miehesi takaisin? Löysikö tuo nainen jonkun toisen? Onko heillä yhteisiä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Takana erittäin pitkä liitto. Naimisiin mennessä molemmat neitsyitä. Mies täysin kokematon.

En ole siis ennen joutunut käsittelemään tällaisia tunteita. Se selittänee osan asiasta. Ap

Mitä tunnet sitten omaa eksääsi kohtaan vai oletko jäänyt leskeksi? (osanttoni) Olen itse nuorempi, joten ei ole täydellistä vertailupintaa, mutta omat vanhempani erosivat isäni pitkään jatkuneen psyykkisen sairauden ja myöhemmin alkaneen alkoholismin vuoksi. Kuitenkin tiedän, että äitini tulee aina rakastamaan isääni, hän on niin myös sanonut isän kadotessa tms. Hänellä on kuitenkin hyvä suhde nykyiseen miesystäväänsä vaikka kiirettä heillä ei ole ollut suhdetta virallistaa kun lapsia tms. ei ole suunnitteilla enää heidän iässään. Loppuelämän rakkaussuhde se kuitenkin selvästi on, ovat olleet nyt n. 5 v yhdessä.

Kuten sanoin, niin ainoa tärkeä asia on, mitä mies tuntee sinua kohtaan? Koita päästä epävarmuudestasi, jos mies rakastaa sinua niin hän rakastaa. On kuitenkin normaaliakin, etteivät kaikki vihaa eksiään ja toivo heille pahinta. Jos hän ei rakastaisi sinua, muttei vaan osaisi elää yksinkään, niin mies vaihtoon. Uskon että tiedät kummin asia on. Kaikkea hyvää sinulle!

Voi älyn niukkuus, miten joku voi toisen menneisyydestä olla mustasukkainen? Nyksä on pässi, jos jatkuvasti jauhaa eksästään, mutta pässi olet itsekin kun suret asioita, jotka ovat kadonneet jo.

Kun suhde loppuu, rakkaus ei välttämättä lopu. Olisitkohan yhtä surkeana silloinkin, jos kumppanisi entinen olisi kuollut??? Sinun kumppanisi rakastaa muistojaan, jotka eivät sinulle kuulu. Hänen entinen kumppaninsa ei ole uhka sinulle eikä mahdollisuus hänelle.

Sanot hänelle, että ymmärrät surun ja luopumisen, mutta että kohta hän saa painua helvettiin sinunkin elämästäsi, jos vielä jauhaa menneistä.

Vakka kantensa valitsee, kaksi menneiden vatvoja-vellojaa on löytänyt toisensa. Tsemppiä, mutta seiso hyvä ihminen maassa eikä kuopassa, ja hinaa maan pinnalle sieltä pilvistä se kumppanisikin. Hänellä on sinut.

Niin. Varsinainen ongelmani on siis menneisiin kohdistuva mustasukkaisuuteni. Minun sisäinen ongelmani

Se, mitä suhteestamme tulee tai ei tule, on sitten toinen juttunsa.

Olemme kyllä ihan tosissamme molemmat ja suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta. Ap

Tiedän olevani pässi. Miten lopettaa olemasta pässi eli lopettaa tuntemasta näin??

Mies kertoo minulle paljon entisistä seksikokemuksitaan. Ei tästä eksästään kylläkään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Takana erittäin pitkä liitto. Naimisiin mennessä molemmat neitsyitä. Mies täysin kokematon.

En ole siis ennen joutunut käsittelemään tällaisia tunteita. Se selittänee osan asiasta. Ap

Mitä tunnet sitten omaa eksääsi kohtaan vai oletko jäänyt leskeksi? (osanttoni) Olen itse nuorempi, joten ei ole täydellistä vertailupintaa, mutta omat vanhempani erosivat isäni pitkään jatkuneen psyykkisen sairauden ja myöhemmin alkaneen alkoholismin vuoksi. Kuitenkin tiedän, että äitini tulee aina rakastamaan isääni, hän on niin myös sanonut isän kadotessa tms. Hänellä on kuitenkin hyvä suhde nykyiseen miesystäväänsä vaikka kiirettä heillä ei ole ollut suhdetta virallistaa kun lapsia tms. ei ole suunnitteilla enää heidän iässään. Loppuelämän rakkaussuhde se kuitenkin selvästi on, ovat olleet nyt n. 5 v yhdessä.

Kuten sanoin, niin ainoa tärkeä asia on, mitä mies tuntee sinua kohtaan? Koita päästä epävarmuudestasi, jos mies rakastaa sinua niin hän rakastaa. On kuitenkin normaaliakin, etteivät kaikki vihaa eksiään ja toivo heille pahinta. Jos hän ei rakastaisi sinua, muttei vaan osaisi elää yksinkään, niin mies vaihtoon. Uskon että tiedät kummin asia on. Kaikkea hyvää sinulle!

Oletko lapseni? Ihan prikulleen samanlainen tilanne täällä.  Olisi kiva tuntea äitisi. Olisi kohtalotoverini kaikinpuolin:)

Vierailija kirjoitti:

Niin. Varsinainen ongelmani on siis menneisiin kohdistuva mustasukkaisuuteni. Minun sisäinen ongelmani

Se, mitä suhteestamme tulee tai ei tule, on sitten toinen juttunsa.

Olemme kyllä ihan tosissamme molemmat ja suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta. Ap

Tuleeko suhteestanne mitään ei ole toinen juttu. Se liittyy kiinteästi siihen, loppuuko se mennessä vellominen ja tuo ahdistava mustasukkaisuus. Minä hakisin apua.

Ok. Mistä haen apua tällaiseen? Kuitenkin julkisella puolella on hirveä resurssipula, eikä tämmöiseen ns pikkujuttuun ole aikaa. (Jopa itsetuhoiset joutuvat odottamaan viikkoja ennen kuin tapaavat psykiatrin.)

Tässä joku ratkaisukeskeinen lyhytterapia....vai?

Olisiko jollain ihan konkreettista neuvoa antaa?

En yhtään puolustele itseäni ja tiedostan, että ongelma on minussa. Toivon, että tästä suhteesta tosissaan tulee jotain, enkä ainakaan itse halua pilata asioita.

KIITOS KAIKILLE, jotka olette vastanneet ja toivotte minulle hyvää! Ap

Siis kertooko tuosta vaan seksikokemuksistaan, vai että kertoo kun sinä jatkuvasti kyselet?

Kertoo oma-aloitteisestikin.

Edellinen on siis ap.

Jotkut asiat vaivaavat, mutta yritän olla kyselemättä, kun tulee niin paha mieli vastauksista. Pari asiaa eksästä on ollut "pakko" saada tietää, kun en ole päässyt eteenpäin, olen vain mielessäni pyörittänyt kunnes olen saanut tietää.

Yleensä ottaen en kysele (siis kestään muista naisista), hän kertoilee. Ap

Itse en seurustelisi miehen kanssa joka on juuri ollut suhteessa. Minusta vanhaa suhdetta pitää jonkin verran surra ja päästää irti, jotta voi oikeasti rakastua uudelleen. En ole laastari. Älä ole sinäkään.

Täytyy haalia itselleen sellainen nyksä johon nk. rakastuu.

Et rakasta nyksääsi. Rakastat vain osia hänestä ja haluat viipaleita hänestä. Jos rakastaisit hyväksyisit hänet kokonaan. Toiveineen, haaveineen, menneine kokemuksineen.

Mietipä, tavallaan toivot, että hänellä olisi ollut huonoja kokemuksia ja ihmissuhteita kunnes hän kohtasi sinut. Eihän tuollaiset tunteet ole rakkautta vaan itsekkyyttä ja vihaa.

Hmm. Minun mielestäni ap kyllä rakastaa nyksäänsä ja nuo tunteet ovat aika normaaleja. Ymmärrän asian niin että ap haluaisi olla ainut nainen nyksänsä mielessä. Eikö jokainen nainen halua olla miehensä ainut, noin niinkuin romanttisessa mielessä?

Anteeksi, että sanon nyt suoraan. Ei tuohon mitään apua ulkopuolelta löydy. 

Sä et hyväksy sitä, että nyksäsi on erilainen kuin sinä. 

Mene peilin eteen, ja mene itseesti. Sun tapa ei ole ainoa oikea tapa. 

Jos et tätä kykene hyväksymään, niin jätä se nyksä ja kaikki muutkin rauhaan kunnes olet sisäistänyt tuon asian. Se nimenomaan on sun ongelma,  ei muiden. Älä tee siitä muiden ongelmaa. 

Siinä on se konkreettinen apu, muuta tietä ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Minun mielestäni ap kyllä rakastaa nyksäänsä ja nuo tunteet ovat aika normaaleja. Ymmärrän asian niin että ap haluaisi olla ainut nainen nyksänsä mielessä. Eikö jokainen nainen halua olla miehensä ainut, noin niinkuin romanttisessa mielessä?

No ei ole normaalia ajatella koko aikaa tuollaista. Miehelle voi sanoa, että ei kerro yksityiskohtaisia asioita menneisyydestään enempää, ainakaan juuri nyt. Eikä ap enää kysele mitään.

Ihan normaalia tuntea noin! En kyllä ymmärrä miksi ihmeessä olet tuossa suhteessa, kun mies on periaatteessa myöntänyt olevansa vieläkin kiinni exässään.

Entiset kumppanit ovat ollutta ja mennyttä, heitä ei tarvitse eikä pidä tuoda uuteen suhteeseen riippakiviksi. Onhan niitäkin joita ”ei yhtään haittaa” kaveeraus exien kanssa, mutta kyllä se lähes kaikkia päähän ottaa.