Lue keskustelun säännöt.
Keskenmeno ahdistaa
09.09.2018 |
Olin ensi kertaa raskaana ja sain keskenmenon rv 7. Ahdistaa kun monesta paikasta luen että "normaalia, yleistä jne" pari ystävääkin kommentoi "on mullakin ollut" ja that's it, niinkuin kyseessä olisi se että mitään sen kummempaa ei olisi tapahtunut. Yritin selvitä tästä jotenkin järkevästi mutta nyt vajaa viikko keskenmenon jälkeen tuntuu tosi pahalta ja ahdistaa. Masentunut olo. Vaikea kuvailla tätä. Ei tämä ollut mitenkään pikkujuttu. Tuntuu etten pysty menemään huomenna töihin. Haluan mennä, mutta olen aivan masentunut. Tänään iski tämä olo. Tuntuu että on jotenkin väärin, että tuntuu näin pahalta. Niinkuin ei olisi oikeutta tähän, kun raskaus meni kesken niin alussa. Läheisille ja miehellekin esitän reipasta, mies on onneksi työmatkalla. Onko muut masentuneet keskenmenosta näin? Eikö tämä ole ihan normaali tapa reagoida? Ystävien reaktioista tuli olo, niinkuin kyseessä olisi mikä tahansa flunssa suurinpiirtein. Kyllä musta pahalta tuntuu. En kehtaa sairauslomaa hakea, työ voi auttaa kun ei ole vain kotona, mutta samalla tuntuu ettei ajatus kulje yhtään, miten töitä pystyn tekemään. Vuoto jatkuu edelleen, sekin kai väsyttää.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sureminen ikinä kiellettyä ole, mutta näyttää siltä että iso osa niistä jotka surevat kauheasti varhaista keskenmenoa ottavat sen niin raskaasti siksi, että eivät yksinkertaisesti voineet kuvitella mitään sellaista tapahtuvan. Nykyajan kehittynyt lääketiede on suoraan sanottuna hemmotellut meidät vauraat länsimaalaiset pilalle. Suurin osa ihmisistä ei tunnetasolla käsitä, että kukaan ei tänäkään päivänä ole turvassa huonolta tuurilta. Anteeksi vaan, tiedän että tulen saamaan paljon alapeukkuja, mutta kannattaa mennä myös itseensä ja miettiä, minkälaisilla odotuksilla on liikkeellä. En sano tätä siksi että kenenkään pitäisi piehtaroida syyllisyydessä surun takia. Mutta kun ei pidä enää asioita itsestäänselvänä niin kiitollisuus alkaa saada yhä enemmän sijaa mielessä, olo helpottuu ja kohdalle osuvat tragediat saattaa olla edes hieman helpompi ottaa vastaan.