HS:"Nainen loikkasi Pohjois-Koreasta ja alkoi heti katua"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hän ei palaa takaisin

Jos kerta P-Korea on niin hieno maa, niin tuskinpa hän pitää epäoikeudenmukaisena Pohjoiskorean oikeuslaitoksen loikkaamisesta antamia rangaistuksia?

Ei muutakuin takaisin p-koreaan

Jutun mukaan Etelä-Korea estää hänen paluunsa, eikä anna hänelle paluuhalujensa vuoksi edes passia.

voihan aina palata samaa reittiä kuin tulikin - ilman passia

kyllä p-korean viranomaiset tunnistavat hänet ilman passiakin

Toki, ja suoraan jonnekin sopeuttamisleirille tai teloituskomppanian eteen. Haikailla voi, mutta ei taida palata koskaan.

Eiköhän siellä ole perinteiseen tyyliin perhe kuoleman sellissä odottelemassa, että saadaan "loikkarilta" oikeat mielipiteet lehdistölle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljon saksalaisia ja siellä näkyi sama ilmiö yhdistymisen jälkeen. Vaikka elämä Itä-Saksassa oli köyhää ja kurjaa, niin moni haikaili sitä takaisin. Siellä valtio piti huolen ihmisestä, tarjosi työpaikan, niukin naukin riittävän minimitoimeentulon, hoiti lapset ja järjesti lomakohteet oman maan sisällä.

Kapitalistisessa järjestelmässä ihmisten pitkin yht'äkkiä ottaa itse vastuu elämästään. Siis Saksassa, meillä Suomessahan valtio huolehtii kyllä kaikesta jos vaan heittäytyy tukiverkkojen varaan.

Nuo haikailevat olivat kommunistista ökyrikasta eliittiä, joilla oli paljon enemmän kuin juuri tarpeeksi. Jos isä on salaisessa poliisissa ja äiti kommunistipuolueessa niin kyllä rahaa riittää ja siitä voi haikailla, mutta suurin osa ei haikaile, koska suurinta osaa ryöstettiin.

Eivät todellakaan ole vain rikasta eliittiä vaan ihan tavallista kansaa. Elämä oli hyvää, oli asunto, työpaikka, lapsille hyvät koulut. Paljon hienoja harrastuksia (kulttuuri, musiikki yms.) matkoja kotimaassa ja myös ulkomaille. Tavallisen ihmisen elämä oli paljon parempaa kommunismissa kuin mitä nykyisin on.

Tässä on pakko olla kyse jostain pohjoisen aika kököstä propagandasta, sillä muussa tapauksessa tuo muide tietää että palatessaan joutuisi Camp 22:een ihmiskokeiden uhriksi.

Eikä se eliitinkään elämä PK:ssa niin kummoista liene ellei sitten ole Kimin dynastian jäsen. Luen parhaillaan Kim Hyun Heen Sieluni kyyneleet-kirjaa ja vaikka perhe eliittiin kuuluikin, oli kuulemma suuri etuoikeus pelkästään se että talossa oli aina ruokaöljyä wokin paistamiseen.

Mutta jännä miten jotkut ihan sivullisetkin jaksaa tuota hirviövaltiota sympata: Olin kerran irlannissa töissä ja tauolla katselin netistä kuvia siitä Pjöngjangin mahtihotellista joka seisoi 20 vuotta keskeneräisenä. Sanoin siitä jotain piikittelevää vieressä istuvalle australialaiselle hepulle ja se vaan pihisi kiukusta kun uskalsin Pohjois-Koreaa nälviä. Ihan valkoinen kantis-aussi kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljon saksalaisia ja siellä näkyi sama ilmiö yhdistymisen jälkeen. Vaikka elämä Itä-Saksassa oli köyhää ja kurjaa, niin moni haikaili sitä takaisin. Siellä valtio piti huolen ihmisestä, tarjosi työpaikan, niukin naukin riittävän minimitoimeentulon, hoiti lapset ja järjesti lomakohteet oman maan sisällä.

Kapitalistisessa järjestelmässä ihmisten pitkin yht'äkkiä ottaa itse vastuu elämästään. Siis Saksassa, meillä Suomessahan valtio huolehtii kyllä kaikesta jos vaan heittäytyy tukiverkkojen varaan.

Nuo haikailevat olivat kommunistista ökyrikasta eliittiä, joilla oli paljon enemmän kuin juuri tarpeeksi. Jos isä on salaisessa poliisissa ja äiti kommunistipuolueessa niin kyllä rahaa riittää ja siitä voi haikailla, mutta suurin osa ei haikaile, koska suurinta osaa ryöstettiin.

Eivät todellakaan ole vain rikasta eliittiä vaan ihan tavallista kansaa. Elämä oli hyvää, oli asunto, työpaikka, lapsille hyvät koulut. Paljon hienoja harrastuksia (kulttuuri, musiikki yms.) matkoja kotimaassa ja myös ulkomaille. Tavallisen ihmisen elämä oli paljon parempaa kommunismissa kuin mitä nykyisin on.

Vähän voisi verrata meidän elämään 70-luvulla, paitsi että meillä oli myös "vapaus". Kaikki tarpeellinen oli, jotain materiaa ehkä puuttuikin, mutta elämä tuntui mielekkäältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hän ei palaa takaisin

Jos kerta P-Korea on niin hieno maa, niin tuskinpa hän pitää epäoikeudenmukaisena Pohjoiskorean oikeuslaitoksen loikkaamisesta antamia rangaistuksia?

Ei muutakuin takaisin p-koreaan

Jutun mukaan Etelä-Korea estää hänen paluunsa, eikä anna hänelle paluuhalujensa vuoksi edes passia.

voihan aina palata samaa reittiä kuin tulikin - ilman passia

kyllä p-korean viranomaiset tunnistavat hänet ilman passiakin

Toki, ja suoraan jonnekin sopeuttamisleirille tai teloituskomppanian eteen. Haikailla voi, mutta ei taida palata koskaan.

mutta miksi hän ei valmis toimimaan sen käytännön mukaan joka p-koreassa on???, eli hänen on palattava unelmamaahansa riippumatta siitä joutuuko työleirille

koska se työleirikin kuuluu hänen ihannoimaansa poliittiseen systeemiin, samoin kuin teloitus, jonka hän toki hyväkyy oikeudenmukaisena rangaistuksena koska kommunismi on niin hyvää

vai onko kyseessä vasemmistolainen valehtelija ja propagandisti joka haluaa valita rusinat pullasta, ja enintään palata luksuselämäänsä köyhien p-korealaisten kuollessa nälkään

Vierailija kirjoitti:

Tässä on pakko olla kyse jostain pohjoisen aika kököstä propagandasta, sillä muussa tapauksessa tuo muide tietää että palatessaan joutuisi Camp 22:een ihmiskokeiden uhriksi.

Eikä se eliitinkään elämä PK:ssa niin kummoista liene ellei sitten ole Kimin dynastian jäsen. Luen parhaillaan Kim Hyun Heen Sieluni kyyneleet-kirjaa ja vaikka perhe eliittiin kuuluikin, oli kuulemma suuri etuoikeus pelkästään se että talossa oli aina ruokaöljyä wokin paistamiseen.

Mutta jännä miten jotkut ihan sivullisetkin jaksaa tuota hirviövaltiota sympata: Olin kerran irlannissa töissä ja tauolla katselin netistä kuvia siitä Pjöngjangin mahtihotellista joka seisoi 20 vuotta keskeneräisenä. Sanoin siitä jotain piikittelevää vieressä istuvalle australialaiselle hepulle ja se vaan pihisi kiukusta kun uskalsin Pohjois-Koreaa nälviä. Ihan valkoinen kantis-aussi kyseessä.

Oliko hän ehkä tämän kultin jäsen, niitä nuoria, enimmäkseen miespuolisia reppureissaajia, joille on jonkinlainen extremeseikkailu mennä Pohjois-Koreaan? Kun kaikki muu on jo nähty, maksetaan tuhansia dollareita, että yleensä päästään maahan sisään. Matkat ovat opastettuja ja tiukasti vartioituja, kuin Neuvostoliitossa ikään. Pohjois-Korea on niin täysin erilainen kuin mikään muu maa, että siitä syntyy jo jotain ansaitsematonta gloriaa. Siellä voi sitten säännöistä välittämättä vähän salakuvata tai napata joku juliste, mutta joskus siinä voi käydä huonostikin, niinkuin kävi sille amerikkalaispojalle. Pääsi lopulta kotiin, mutta vaipui koomaan ja kuoli. Ja ne tuhannet dollarit eivät mene kansan hyväksi, vaan hallitsijadynastialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljon saksalaisia ja siellä näkyi sama ilmiö yhdistymisen jälkeen. Vaikka elämä Itä-Saksassa oli köyhää ja kurjaa, niin moni haikaili sitä takaisin. Siellä valtio piti huolen ihmisestä, tarjosi työpaikan, niukin naukin riittävän minimitoimeentulon, hoiti lapset ja järjesti lomakohteet oman maan sisällä.

Kapitalistisessa järjestelmässä ihmisten pitkin yht'äkkiä ottaa itse vastuu elämästään. Siis Saksassa, meillä Suomessahan valtio huolehtii kyllä kaikesta jos vaan heittäytyy tukiverkkojen varaan.

Nuo haikailevat olivat kommunistista ökyrikasta eliittiä, joilla oli paljon enemmän kuin juuri tarpeeksi. Jos isä on salaisessa poliisissa ja äiti kommunistipuolueessa niin kyllä rahaa riittää ja siitä voi haikailla, mutta suurin osa ei haikaile, koska suurinta osaa ryöstettiin.

Eivät todellakaan ole vain rikasta eliittiä vaan ihan tavallista kansaa. Elämä oli hyvää, oli asunto, työpaikka, lapsille hyvät koulut. Paljon hienoja harrastuksia (kulttuuri, musiikki yms.) matkoja kotimaassa ja myös ulkomaille. Tavallisen ihmisen elämä oli paljon parempaa kommunismissa kuin mitä nykyisin on.

Tuo on nimenomaan salaisen poliisin ja puolueeseen kuuluvien elämää, eikä tavallisen kansan. Suurimmalla osalla oli asiat huonosti.

Vierailija kirjoitti:

typillistä hesarin bropakandaa, haaveilevat viherkommunismista soroksen rahoilla.

Muilla keskustelupalstoilla tämä kommentti olisi vitsi. Vauvan tuntien, tämä saattaa olla ihan tosissaan kirjoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on pakko olla kyse jostain pohjoisen aika kököstä propagandasta, sillä muussa tapauksessa tuo muide tietää että palatessaan joutuisi Camp 22:een ihmiskokeiden uhriksi.

Eikä se eliitinkään elämä PK:ssa niin kummoista liene ellei sitten ole Kimin dynastian jäsen. Luen parhaillaan Kim Hyun Heen Sieluni kyyneleet-kirjaa ja vaikka perhe eliittiin kuuluikin, oli kuulemma suuri etuoikeus pelkästään se että talossa oli aina ruokaöljyä wokin paistamiseen.

Mutta jännä miten jotkut ihan sivullisetkin jaksaa tuota hirviövaltiota sympata: Olin kerran irlannissa töissä ja tauolla katselin netistä kuvia siitä Pjöngjangin mahtihotellista joka seisoi 20 vuotta keskeneräisenä. Sanoin siitä jotain piikittelevää vieressä istuvalle australialaiselle hepulle ja se vaan pihisi kiukusta kun uskalsin Pohjois-Koreaa nälviä. Ihan valkoinen kantis-aussi kyseessä.

Oliko hän ehkä tämän kultin jäsen, niitä nuoria, enimmäkseen miespuolisia reppureissaajia, joille on jonkinlainen extremeseikkailu mennä Pohjois-Koreaan? Kun kaikki muu on jo nähty, maksetaan tuhansia dollareita, että yleensä päästään maahan sisään. Matkat ovat opastettuja ja tiukasti vartioituja, kuin Neuvostoliitossa ikään. Pohjois-Korea on niin täysin erilainen kuin mikään muu maa, että siitä syntyy jo jotain ansaitsematonta gloriaa. Siellä voi sitten säännöistä välittämättä vähän salakuvata tai napata joku juliste, mutta joskus siinä voi käydä huonostikin, niinkuin kävi sille amerikkalaispojalle. Pääsi lopulta kotiin, mutta vaipui koomaan ja kuoli. Ja ne tuhannet dollarit eivät mene kansan hyväksi, vaan hallitsijadynastialle.

Pohjois-Koreassa käy matkoilla ihan tavallisia ihmisiä. Eikä matkat ole edes kalliita. Kiinalaisilta matkatoimistoilta saa matkan noin 500 € sisältäen matkat Kiinasta Pohjois-Koreaan ja viikon ohjelman majoituksineen jne. Länsimaiselta matkatoimistolta ostettuna matkat maksaa viikon matka alkaen noin 1000 €.

Lyhyemmät muutaman päivät sitten vielä halvempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

typillistä hesarin bropakandaa, haaveilevat viherkommunismista soroksen rahoilla.

Muilla keskustelupalstoilla tämä kommentti olisi vitsi. Vauvan tuntien, tämä saattaa olla ihan tosissaan kirjoitettu.

miksi luulet että hs antaa palstatilaa p-korean vasuri-agitaattorin jorinoille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljon saksalaisia ja siellä näkyi sama ilmiö yhdistymisen jälkeen. Vaikka elämä Itä-Saksassa oli köyhää ja kurjaa, niin moni haikaili sitä takaisin. Siellä valtio piti huolen ihmisestä, tarjosi työpaikan, niukin naukin riittävän minimitoimeentulon, hoiti lapset ja järjesti lomakohteet oman maan sisällä.

Kapitalistisessa järjestelmässä ihmisten pitkin yht'äkkiä ottaa itse vastuu elämästään. Siis Saksassa, meillä Suomessahan valtio huolehtii kyllä kaikesta jos vaan heittäytyy tukiverkkojen varaan.

Nuo haikailevat olivat kommunistista ökyrikasta eliittiä, joilla oli paljon enemmän kuin juuri tarpeeksi. Jos isä on salaisessa poliisissa ja äiti kommunistipuolueessa niin kyllä rahaa riittää ja siitä voi haikailla, mutta suurin osa ei haikaile, koska suurinta osaa ryöstettiin.

Eivät todellakaan ole vain rikasta eliittiä vaan ihan tavallista kansaa. Elämä oli hyvää, oli asunto, työpaikka, lapsille hyvät koulut. Paljon hienoja harrastuksia (kulttuuri, musiikki yms.) matkoja kotimaassa ja myös ulkomaille. Tavallisen ihmisen elämä oli paljon parempaa kommunismissa kuin mitä nykyisin on.

Tuo on nimenomaan salaisen poliisin ja puolueeseen kuuluvien elämää, eikä tavallisen kansan. Suurimmalla osalla oli asiat huonosti.

Ei vaan ihan tavallisen kansan elämä oli tuollaista esimerkiksi Neuvostoliitossa 1970-luvulla. Lomamatkoilla kävivät Keski-Aasiassa, Mustanmeren rannalla yms. Junamatkat oli todella edullisia, samoin lennot. Ei ollut puutetta mistään.

Millä lailla asiat oli huonosti kun oli työtä, lapsille ja nuorille opiskelumahdollisuudet, terveydenhoito ja harrastukset.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on pakko olla kyse jostain pohjoisen aika kököstä propagandasta, sillä muussa tapauksessa tuo muide tietää että palatessaan joutuisi Camp 22:een ihmiskokeiden uhriksi.

Eikä se eliitinkään elämä PK:ssa niin kummoista liene ellei sitten ole Kimin dynastian jäsen. Luen parhaillaan Kim Hyun Heen Sieluni kyyneleet-kirjaa ja vaikka perhe eliittiin kuuluikin, oli kuulemma suuri etuoikeus pelkästään se että talossa oli aina ruokaöljyä wokin paistamiseen.

Mutta jännä miten jotkut ihan sivullisetkin jaksaa tuota hirviövaltiota sympata: Olin kerran irlannissa töissä ja tauolla katselin netistä kuvia siitä Pjöngjangin mahtihotellista joka seisoi 20 vuotta keskeneräisenä. Sanoin siitä jotain piikittelevää vieressä istuvalle australialaiselle hepulle ja se vaan pihisi kiukusta kun uskalsin Pohjois-Koreaa nälviä. Ihan valkoinen kantis-aussi kyseessä.

Pitää myös muistaa että loikkarien kirjat on änsimaista propagandaa, moni on jäänyt kiinni valheista. Tavoitteena on näyttää Pohjois-Korea pahempana kuin se on. Mitä kauheampi tarina niin sitä enemmän se myy ja tulee enemmän rahaa. Moni loikkari on myös kristitty nykyään (mm. Kim Hyun Hee) ja kirjat yms. ajavat myös tätä heidän lähetyssanomaansa.

Sokeasti ei kannata uskoa kumpaakaan puolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljon saksalaisia ja siellä näkyi sama ilmiö yhdistymisen jälkeen. Vaikka elämä Itä-Saksassa oli köyhää ja kurjaa, niin moni haikaili sitä takaisin. Siellä valtio piti huolen ihmisestä, tarjosi työpaikan, niukin naukin riittävän minimitoimeentulon, hoiti lapset ja järjesti lomakohteet oman maan sisällä.

Kapitalistisessa järjestelmässä ihmisten pitkin yht'äkkiä ottaa itse vastuu elämästään. Siis Saksassa, meillä Suomessahan valtio huolehtii kyllä kaikesta jos vaan heittäytyy tukiverkkojen varaan.

Nuo haikailevat olivat kommunistista ökyrikasta eliittiä, joilla oli paljon enemmän kuin juuri tarpeeksi. Jos isä on salaisessa poliisissa ja äiti kommunistipuolueessa niin kyllä rahaa riittää ja siitä voi haikailla, mutta suurin osa ei haikaile, koska suurinta osaa ryöstettiin.

Eivät todellakaan ole vain rikasta eliittiä vaan ihan tavallista kansaa. Elämä oli hyvää, oli asunto, työpaikka, lapsille hyvät koulut. Paljon hienoja harrastuksia (kulttuuri, musiikki yms.) matkoja kotimaassa ja myös ulkomaille. Tavallisen ihmisen elämä oli paljon parempaa kommunismissa kuin mitä nykyisin on.

Jep. Onhan tuosta ollut telkkarissakin dokumentteja. Koulun jälkeen pääsi Trabantin tehtaalle tai kaivokseen töihin, mutta uudessa Saksassa olitkin työtön. Ei auennut Mersun eikä Bemmun tehtaiden ovet. Sama juttu maataloudessa. Olit valtion kanalasta töissä, mutta Länsi-Saksalaiselle farmille et sitten kelpaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljon saksalaisia ja siellä näkyi sama ilmiö yhdistymisen jälkeen. Vaikka elämä Itä-Saksassa oli köyhää ja kurjaa, niin moni haikaili sitä takaisin. Siellä valtio piti huolen ihmisestä, tarjosi työpaikan, niukin naukin riittävän minimitoimeentulon, hoiti lapset ja järjesti lomakohteet oman maan sisällä.

Kapitalistisessa järjestelmässä ihmisten pitkin yht'äkkiä ottaa itse vastuu elämästään. Siis Saksassa, meillä Suomessahan valtio huolehtii kyllä kaikesta jos vaan heittäytyy tukiverkkojen varaan.

Nuo haikailevat olivat kommunistista ökyrikasta eliittiä, joilla oli paljon enemmän kuin juuri tarpeeksi. Jos isä on salaisessa poliisissa ja äiti kommunistipuolueessa niin kyllä rahaa riittää ja siitä voi haikailla, mutta suurin osa ei haikaile, koska suurinta osaa ryöstettiin.

Eivät todellakaan ole vain rikasta eliittiä vaan ihan tavallista kansaa. Elämä oli hyvää, oli asunto, työpaikka, lapsille hyvät koulut. Paljon hienoja harrastuksia (kulttuuri, musiikki yms.) matkoja kotimaassa ja myös ulkomaille. Tavallisen ihmisen elämä oli paljon parempaa kommunismissa kuin mitä nykyisin on.

Tuo on nimenomaan salaisen poliisin ja puolueeseen kuuluvien elämää, eikä tavallisen kansan. Suurimmalla osalla oli asiat huonosti.

Ei vaan ihan tavallisen kansan elämä oli tuollaista esimerkiksi Neuvostoliitossa 1970-luvulla. Lomamatkoilla kävivät Keski-Aasiassa, Mustanmeren rannalla yms. Junamatkat oli todella edullisia, samoin lennot. Ei ollut puutetta mistään.

Millä lailla asiat oli huonosti kun oli työtä, lapsille ja nuorille opiskelumahdollisuudet, terveydenhoito ja harrastukset.

Höpö höpö älä usko eliitin propagandaa. Suurin osa jonotti jouluaattona saadakseen pienen lahjan ja rikollisuus ja korruptio olivat ainoita tapoja saada omaisuutta jos ei ole henkeen ja vereen kommunisti.

Millä lailla asiat oli huonosti kun oli työtä, lapsille ja nuorille opiskelumahdollisuudet, terveydenhoito ja harrastukset.

Työtä joo, eli tasan sitä mitä kullekin määrättiin eli kiltisti vaan liukuhihnalle tai kolhoosiin jos käsky kävi. Suhteilla ja lahjuksilla saattoi toki saada jonkin paremmankin duunin, oikeista kyvyistä viis.

Kouluissa taas opettajien tiedot ja taidot vuosikymmeniä jäljessä ja suurinpiirtein yksi koulukirja viittä oppilasta kohti ja muut oppimisvälineet samaa tasoa. Puolet koko opetusajasta ideologisen propagandan pakkosyöttöä kumminkin.

Koulutukseen pääsy taas täysin riippuvainen vanhempien suhteista ja harrastusmahdollisuudet: kunhan ensin pioneeritoiminnalta ehti ja jaksoi mutta paljonko on esim. koriskentästä hyötyä jos ei ole koripalloa missään ja mustassa pörssissä maksaa vanhempien vuoden palkan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hän ei palaa takaisin

Jos kerta P-Korea on niin hieno maa, niin tuskinpa hän pitää epäoikeudenmukaisena Pohjoiskorean oikeuslaitoksen loikkaamisesta antamia rangaistuksia?

Ei muutakuin takaisin p-koreaan

Jutun mukaan Etelä-Korea estää hänen paluunsa, eikä anna hänelle paluuhalujensa vuoksi edes passia.

voihan aina palata samaa reittiä kuin tulikin - ilman passia

kyllä p-korean viranomaiset tunnistavat hänet ilman passiakin

Toki, ja suoraan jonnekin sopeuttamisleirille tai teloituskomppanian eteen. Haikailla voi, mutta ei taida palata koskaan.

Onko tämä ongelma, eikös ko. nainen tuota juuri toivokin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljon saksalaisia ja siellä näkyi sama ilmiö yhdistymisen jälkeen. Vaikka elämä Itä-Saksassa oli köyhää ja kurjaa, niin moni haikaili sitä takaisin. Siellä valtio piti huolen ihmisestä, tarjosi työpaikan, niukin naukin riittävän minimitoimeentulon, hoiti lapset ja järjesti lomakohteet oman maan sisällä.

Kapitalistisessa järjestelmässä ihmisten pitkin yht'äkkiä ottaa itse vastuu elämästään. Siis Saksassa, meillä Suomessahan valtio huolehtii kyllä kaikesta jos vaan heittäytyy tukiverkkojen varaan.

Nuo haikailevat olivat kommunistista ökyrikasta eliittiä, joilla oli paljon enemmän kuin juuri tarpeeksi. Jos isä on salaisessa poliisissa ja äiti kommunistipuolueessa niin kyllä rahaa riittää ja siitä voi haikailla, mutta suurin osa ei haikaile, koska suurinta osaa ryöstettiin.

Eivät todellakaan ole vain rikasta eliittiä vaan ihan tavallista kansaa. Elämä oli hyvää, oli asunto, työpaikka, lapsille hyvät koulut. Paljon hienoja harrastuksia (kulttuuri, musiikki yms.) matkoja kotimaassa ja myös ulkomaille. Tavallisen ihmisen elämä oli paljon parempaa kommunismissa kuin mitä nykyisin on.

Suomessa normaalia elämää keskiluokkaiselle kyllä, mutta saanen epäillä että Pohjois-Koreassa ulkomaanmatkat ovat rajattua hupia.

Kommunismia puhtaimmillaan. Kaikki muut maksaa muutamien rikkaasta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljon saksalaisia ja siellä näkyi sama ilmiö yhdistymisen jälkeen. Vaikka elämä Itä-Saksassa oli köyhää ja kurjaa, niin moni haikaili sitä takaisin. Siellä valtio piti huolen ihmisestä, tarjosi työpaikan, niukin naukin riittävän minimitoimeentulon, hoiti lapset ja järjesti lomakohteet oman maan sisällä.

Kapitalistisessa järjestelmässä ihmisten pitkin yht'äkkiä ottaa itse vastuu elämästään. Siis Saksassa, meillä Suomessahan valtio huolehtii kyllä kaikesta jos vaan heittäytyy tukiverkkojen varaan.

Nuo haikailevat olivat kommunistista ökyrikasta eliittiä, joilla oli paljon enemmän kuin juuri tarpeeksi. Jos isä on salaisessa poliisissa ja äiti kommunistipuolueessa niin kyllä rahaa riittää ja siitä voi haikailla, mutta suurin osa ei haikaile, koska suurinta osaa ryöstettiin.

Eivät todellakaan ole vain rikasta eliittiä vaan ihan tavallista kansaa. Elämä oli hyvää, oli asunto, työpaikka, lapsille hyvät koulut. Paljon hienoja harrastuksia (kulttuuri, musiikki yms.) matkoja kotimaassa ja myös ulkomaille. Tavallisen ihmisen elämä oli paljon parempaa kommunismissa kuin mitä nykyisin on.

Tuo on nimenomaan salaisen poliisin ja puolueeseen kuuluvien elämää, eikä tavallisen kansan. Suurimmalla osalla oli asiat huonosti.

Tulepa pois sieltä kylmän sodan aikaisesta propagandasta, jossa kommunistisissa maissa oli niiiiiiiiin kurjaa. Saksalaiset itse on jo tulleet ja alkaneet hieman realistisemmin kuvata kahtiajakautumisen aikaa. (Suomenkin tv:stä on viime aikoina tullut pari hyvää sarjaa ko. ajasta). Suurimmalla osalla asiat olivat suurimman osan aikaa vallan hyvin - niin Länsi-Saksassa kuin myös siellä Itä-Saksassa. Jossain asioissa oli järkyttäviä juttuja (esim. systemaattinen doping), mutta muistathan samalla, että USA:ssa oli lähestulkoon samanlainen systeemi, siellä ei vain valtiota huolita siihen systeemiin mukaan, rahat ja maine kun kuuluu yksityiselle, ei yhteisölle (siinä se ideologinen ero!), heh. Länttä vaivasi yhä kasvava rikollisuus, terrorismi, itää matkustuskielto ulkomaille. Kumman luulet vaivanneen tavallista ihmistä enemmän? Hieman suhteellisuudetajua noihin propaganda- juttuihin.