Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä normaali olotila väitöskirjaa tehdessä?
07.09.2018 |
Nimittäin että en kyllä osaa enkä tajua yhtään mitään.
Mitä enemmän luen, sitä tyhmemmäksi tulen.
Mitä enemmän panostan metodiosaamiseen, sitä vähemmän osaan tutkia.
Mitä syvemmälle kaivan, sitä enemmän näyttää siltä, ettei kukaan muukaan ymmärrä mitä oikein tekee.
Apua!
Kommentit (6)
Ei edes normaalia vaan suorastaan välttämätön osa prosessia. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän koen, ettei täällä oikeasti yhtään kukaan "hallitse hommaa", vaan kaikki yrittävät esittää sitä ja todellisuudessa ovat aivan yhtä ymmällään kuin minä itsekin.
Ihan normaalia. Mutta jossain vaiheessa asiat selkenee, meni kyllä niin paljon aikaa että usko meinasi välillä loppua kesken.
Ei vielä kokemusta väitöksestä.
Mutta gradunkin kanssa tuli tuollaisa mielentiloja. Eli veikkaisin normaaliksi. Ongelma ainakin minulla oli, että enemmän, enemmän ja vielä enemmän tietoa joka asiasta.
Sitähän on sitten loputtomiin ja koskaan ei oikein saa stoppia.
Mutta hyväksytty sitten kaiken jälkeen tuli erinomaisin arvosanoin :)
Tuo on tärkeä vaihe. Tunnistat, mikä se suuri maailma kaiken sinun luoman uuden tiedon ympärillä on. Sinun kontribuutiosi on Hyvin pieni kaiken maailmassa olevan tiedon joukossa. Sinun ei tarvitsekaan ottaa kaikkea tarkkaan haltuusi. Tärkeintä on tunnistaa, mitä kaikkea on olemassa, miksi olet rajannut tietyt alueet työsi ulkopuolelle, ja minkä uuden kontribuution sinä tuot valitsemaasi tieteenhaaraan.
Yleensä kontribuutio on tosi pieni nytkähdys alalla eteenpäin. Se pitää nöyränä :)
On aivan normaalia. Ja aivan totta. Mitä enemmän tietää, sitä enemmän tajuaa, ettei tiedä mitään. Se todettiin jo tuhansia vuosia sitten.