Ei hyvän parisuhteen salaisuus ole yhteiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet

Aika outoa, jos teillä ovat arvot pysyneet samoina 30 vuotta. Normaali, älykäs ihminen havainnoi ympäristöään jatkuvasti ja säätää arvojaan sen mukaisiksi. Sitä kutsutaan näkökulmasta ja viitekehyksestä riippuen sopeutumiseksi, kehittymiseksi, oppimiseksi tai kypsymiseksi.

Ja jos ei yhdessä harrasta esim. iloista ja nautittavaa seksiä, ei voi kuin ihmetellä, asuntolainako teidät pitää yhdessä vai väkivalta ja painostus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi molempien pitäisi olla esim. Luontoihminen, jotta se toimii? Jos kuitenkin pystyy joustamaan, että osallistuu välillä toisen intresseihin.

Tai vaikkei osallistuisi toisen juttuihin, niin hyväksyy ne ja antaa mahdollisuuden tehdä niitä. Itseäni kyllä alkavat ainakin jossain määrin kiinnostaa asiat, joista rakas ihminen kiinnostunut ja jotka ovat hänelle tärkeitä. On myös hyvin seksikästä, kun mies puhuu tai tekee asioita, jotka hallitsee ja jotka ovat hänelle intohimo.

Kyllä minun mielestäni on parempi, että parilla on yhteiset mielenkiinnon kohteet. Itse en pystyisi hyväksymään sitä, että kumppani käyttää huomattavan ajan vapaa-ajastaan johonkin tyhjänpäiväiseen harrastukseen ilman perhettään, olipa se harrastus mikä tahansa. Omassa kumppanin valintaprosessissa tämänkin asian huomioin.

Kuulostatpa kovin itsekeskeiseltä ja siltä että kumppanilla on sinulle lähinnä välinarvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmisen arvot todellisuudessa on?

Arvo kertoo sen, mitä pitää tärkeänä, mitä arvostaa.

Jos minä pidän tärkeänä liikuntaa ja puoliso elämyksiä. Miksi se vaikuttaisi parisuhteeseen millää tavalla?

Puoliso ei välttämättä saa haluamiaan elämyksiä liikunnasta. Entä jos hän toivoo, että sinäkin harrastat elämyksiä enemmän ja liikuntaa vähemmän. Eiköhän siinä pisteessä tämä rupea suhdetta rassaamaan. Tai jopa kieltää liikkumisen ajanhukkana. Mitäs siitä tykkäisit?

Kun lukee mitä tahansa missä käsitellään parisuhdetta yksi varoitus tulee esille poikkeuksetta älä yritä muuttaa kumppaniasi.

Miksi toivoisi että kumpani olisi kaltaiseni jolla kaikki arvot vastaisi omiani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmisen arvot todellisuudessa on?

Arvo kertoo sen, mitä pitää tärkeänä, mitä arvostaa.

Jos minä pidän tärkeänä liikuntaa ja puoliso elämyksiä. Miksi se vaikuttaisi parisuhteeseen millää tavalla?

Puoliso ei välttämättä saa haluamiaan elämyksiä liikunnasta. Entä jos hän toivoo, että sinäkin harrastat elämyksiä enemmän ja liikuntaa vähemmän. Eiköhän siinä pisteessä tämä rupea suhdetta rassaamaan. Tai jopa kieltää liikkumisen ajanhukkana. Mitäs siitä tykkäisit?

Kun lukee mitä tahansa missä käsitellään parisuhdetta yksi varoitus tulee esille poikkeuksetta älä yritä muuttaa kumppaniasi.

Miksi toivoisi että kumpani olisi kaltaiseni jolla kaikki arvot vastaisi omiani?

Ymmärrätkö sanan "arvo" merkityksen ja miksi on suotavaa, että omasi kohtaavat sen ihmisen kanssa, jonka kanssa jaat elämäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi molempien pitäisi olla esim. Luontoihminen, jotta se toimii? Jos kuitenkin pystyy joustamaan, että osallistuu välillä toisen intresseihin.

Tai vaikkei osallistuisi toisen juttuihin, niin hyväksyy ne ja antaa mahdollisuuden tehdä niitä. Itseäni kyllä alkavat ainakin jossain määrin kiinnostaa asiat, joista rakas ihminen kiinnostunut ja jotka ovat hänelle tärkeitä. On myös hyvin seksikästä, kun mies puhuu tai tekee asioita, jotka hallitsee ja jotka ovat hänelle intohimo.

Kyllä minun mielestäni on parempi, että parilla on yhteiset mielenkiinnon kohteet. Itse en pystyisi hyväksymään sitä, että kumppani käyttää huomattavan ajan vapaa-ajastaan johonkin tyhjänpäiväiseen harrastukseen ilman perhettään, olipa se harrastus mikä tahansa. Omassa kumppanin valintaprosessissa tämänkin asian huomioin.

Kuulostatpa kovin itsekeskeiseltä ja siltä että kumppanilla on sinulle lähinnä välinarvo.

Ja sekö ei ole siltä kumppanilta yhtään itsekeskeistä mennä huidella omissa harrastuksissaan ja mahdollisesti jättää perhe ja arjen pyörittäminen kokonaan sen toisen niskoille? Kyllä minun mielestäni on niin, että jos on se perhe hommattu, niin silloin myös ne harrastukset ja menot tehdään perheenä. Toki kaikki eivät sovi perhe-elämään ja halua joustaa omista jutuista ei löydy. Näiden olisi parempi pysyä sinkkuna sitten.

Vierailija kirjoitti:

Aika outoa, jos teillä ovat arvot pysyneet samoina 30 vuotta. Normaali, älykäs ihminen havainnoi ympäristöään jatkuvasti ja säätää arvojaan sen mukaisiksi. Sitä kutsutaan näkökulmasta ja viitekehyksestä riippuen sopeutumiseksi, kehittymiseksi, oppimiseksi tai kypsymiseksi.

Ja jos ei yhdessä harrasta esim. iloista ja nautittavaa seksiä, ei voi kuin ihmetellä, asuntolainako teidät pitää yhdessä vai väkivalta ja painostus.

Tietysti ja onneksi muutoksia arvoissa tapahtuu, mutta älykäs (tai pikemminkin viisas) ihminen ymmärtää jo aika nuorena, mikä elämässä on todella tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmisen arvot todellisuudessa on?

Arvo kertoo sen, mitä pitää tärkeänä, mitä arvostaa.

Jos minä pidän tärkeänä liikuntaa ja puoliso elämyksiä. Miksi se vaikuttaisi parisuhteeseen millää tavalla?

Puoliso ei välttämättä saa haluamiaan elämyksiä liikunnasta. Entä jos hän toivoo, että sinäkin harrastat elämyksiä enemmän ja liikuntaa vähemmän. Eiköhän siinä pisteessä tämä rupea suhdetta rassaamaan. Tai jopa kieltää liikkumisen ajanhukkana. Mitäs siitä tykkäisit?

Kun lukee mitä tahansa missä käsitellään parisuhdetta yksi varoitus tulee esille poikkeuksetta älä yritä muuttaa kumppaniasi.

Miksi toivoisi että kumpani olisi kaltaiseni jolla kaikki arvot vastaisi omiani?

Pakostakin suhteessa erilaiset arvot johtaa ristiriitatilanteisiin ja riitelyyn. Tottakai täytyy ne kumppanin toiveet ja arvot huomioida jos parisuhteessa ollaan. Jos aina haluaa pitää oman päänsä ja tulla ja mennä miten haluaa, on parempi elää yksin.

Yhteiset arvot, joo, mutta kyllä yhteiset harrastuksetkin ovat meille ainakin todella tärkeä asia ja tie onnelliseen elämään. En voisi kuvitellakaan olevani miehen kanssa, joka sitten puuhaisi omiansa pahimmillaan jopa kymmeniä tunteja viikossa kun minä nautin tärkeästä harrastuksestani yksin. On ihanaa saada jakaa jotain niin tärkeää ja upeaa oman puolison kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmisen arvot todellisuudessa on?

Arvo kertoo sen, mitä pitää tärkeänä, mitä arvostaa.

Jos minä pidän tärkeänä liikuntaa ja puoliso elämyksiä. Miksi se vaikuttaisi parisuhteeseen millää tavalla?

Puoliso ei välttämättä saa haluamiaan elämyksiä liikunnasta. Entä jos hän toivoo, että sinäkin harrastat elämyksiä enemmän ja liikuntaa vähemmän. Eiköhän siinä pisteessä tämä rupea suhdetta rassaamaan. Tai jopa kieltää liikkumisen ajanhukkana. Mitäs siitä tykkäisit?

Kun lukee mitä tahansa missä käsitellään parisuhdetta yksi varoitus tulee esille poikkeuksetta älä yritä muuttaa kumppaniasi.

Miksi toivoisi että kumpani olisi kaltaiseni jolla kaikki arvot vastaisi omiani?

Ymmärrätkö sanan "arvo" merkityksen ja miksi on suotavaa, että omasi kohtaavat sen ihmisen kanssa, jonka kanssa jaat elämäsi?

Kuvittelen ymmärtäväni mutta voi olla että ymmärrämme sen eritavalla. Niin kävisi varmasti myös kumppanini kanssa mutta parisuhteen hyvyyden kannalta sillä ei ole juurikaan merkitystä.

Tärkeämpää minulle on se että hyväksymme toisemme sellaisina kuin olemme ja haluamme vietää aikaa yhdessä esim. harastamalla yhteisiä asioita. Voimme tehä asioita jossa toinen saa mieltymyksensä mukaan liikku ja josta toinen saa elämyksiä esimerkiksi.

Tuolta löytyy aika pitkälti ne asiat mitä itse odotan hyvältä parisuhteelta

https://www.voice.fi/suhteet/a-145674

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi molempien pitäisi olla esim. Luontoihminen, jotta se toimii? Jos kuitenkin pystyy joustamaan, että osallistuu välillä toisen intresseihin.

Tai vaikkei osallistuisi toisen juttuihin, niin hyväksyy ne ja antaa mahdollisuuden tehdä niitä. Itseäni kyllä alkavat ainakin jossain määrin kiinnostaa asiat, joista rakas ihminen kiinnostunut ja jotka ovat hänelle tärkeitä. On myös hyvin seksikästä, kun mies puhuu tai tekee asioita, jotka hallitsee ja jotka ovat hänelle intohimo.

Kyllä minun mielestäni on parempi, että parilla on yhteiset mielenkiinnon kohteet. Itse en pystyisi hyväksymään sitä, että kumppani käyttää huomattavan ajan vapaa-ajastaan johonkin tyhjänpäiväiseen harrastukseen ilman perhettään, olipa se harrastus mikä tahansa. Omassa kumppanin valintaprosessissa tämänkin asian huomioin.

Hän ei varmaan kokisi sitä harrastusta "tyhjänpäiväisenä". Oletko todella sitä mieltä, että parisuhteessa olevilla tai perheellisillä ei voi olla itsenäisiä harrastuksia? Totta kai liika on liikaa siinä, kuinka suuren osan ajasta harrastus haukkaa. Ei kai se kuitenkaan ole tarpeellista kummankaan täysin luopua omista jutuistaan.

No kyllä ainakin lapsiperheissä sitä yhteistä vapaa-aikaa jää muutenkin niin vähän, ettei siihen kovin aktiiviset harrastukset mahdu. Useinhan tuntuu olevan niin, että se perheen äiti on se joka joka vaiheessa joustaa omista menoistaan ja harrastuksistaan perheen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs hyvän parisuhteen salaisuus myös on, että molemmilla puoliskoilla on säännöllisesti omaa sivukivaa miesten ja naisten reissuilla. Asiaa ei pidetä sitä harrastavien keskuudessa pettämisenä, vaan ihan "normaalina" asiana, koska se tuo kipinää omaan parisuhteeseen.

Asiasta ei myöskään keskustella koskaan kenenkään kanssa, eikä siitä varsinkaan kysytä kotona. Katsokaa ympärillenne, kuinka paljon sitä tapahtuu lähipiireissänne, niin saatatte yllättyä..

Pariskunnat jotka viettävät lähes kaiken ajan yhdessä, eivät luonnollisestikaan tätä harrasta.

Sivukivalla on minusta vähän kaksimielinen klangi. - Mutta, mutta sikäli olen kanssasi samaa mieltä, että on hyvä, jos kumppanilla on muitakin läheisiä ja hyviä ihmissuhteita, eikä ole toiselle se yksi ja ainoa tärkeä. Ja ainakaan omasta mielestäni tällöin ei ole juurkaan mitään merkitystä sillä, mitä sukupuolta nuo muut läheiset ja tärkeät ihmiset edustavat.

Eiköhän tuo tarkoittanut sivukivalla nimenomaan seksiä.

No, niin minäkin tulkitsin. -Ja kuvitteliko sitten, joku minunkin tarkoittavan, mikä ei ollut tarkoitukseni. Minä vaan toivoisin, että kumppanillani on muitakin läheisiä ihmissuhteita yleisesti. Tietysti on tai olisi kiva, jos minäkin voisin tulla tilanteen mukaan tai tarvittaessa juttuun ja toimeen heidän kanssaan. Eli en aja takaa sitä, että olsi selkeä omiin kavereihin ja ystäviin jne ja kumppanin kavereihin ja ystäviin jne.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmisen arvot todellisuudessa on?

Arvo kertoo sen, mitä pitää tärkeänä, mitä arvostaa.

Jos minä pidän tärkeänä liikuntaa ja puoliso elämyksiä. Miksi se vaikuttaisi parisuhteeseen millää tavalla?

Puoliso ei välttämättä saa haluamiaan elämyksiä liikunnasta. Entä jos hän toivoo, että sinäkin harrastat elämyksiä enemmän ja liikuntaa vähemmän. Eiköhän siinä pisteessä tämä rupea suhdetta rassaamaan. Tai jopa kieltää liikkumisen ajanhukkana. Mitäs siitä tykkäisit?

Kun lukee mitä tahansa missä käsitellään parisuhdetta yksi varoitus tulee esille poikkeuksetta älä yritä muuttaa kumppaniasi.

Miksi toivoisi että kumpani olisi kaltaiseni jolla kaikki arvot vastaisi omiani?

Pakostakin suhteessa erilaiset arvot johtaa ristiriitatilanteisiin ja riitelyyn. Tottakai täytyy ne kumppanin toiveet ja arvot huomioida jos parisuhteessa ollaan. Jos aina haluaa pitää oman päänsä ja tulla ja mennä miten haluaa, on parempi elää yksin.

Miksi ne johtaisi jos kuitenkin hyväksyn puolison arvot?

Eikä erilaiset arvot automaattisesti ole keskenään ristiriitaisia. Tosin ristiriidat sinänsä ei tee mielestäni parisuhteesta huonoa pikemminkin se miten ne käsitellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs hyvän parisuhteen salaisuus myös on, että molemmilla puoliskoilla on säännöllisesti omaa sivukivaa miesten ja naisten reissuilla. Asiaa ei pidetä sitä harrastavien keskuudessa pettämisenä, vaan ihan "normaalina" asiana, koska se tuo kipinää omaan parisuhteeseen.

Asiasta ei myöskään keskustella koskaan kenenkään kanssa, eikä siitä varsinkaan kysytä kotona. Katsokaa ympärillenne, kuinka paljon sitä tapahtuu lähipiireissänne, niin saatatte yllättyä..

Pariskunnat jotka viettävät lähes kaiken ajan yhdessä, eivät luonnollisestikaan tätä harrasta.

Sivukivalla on minusta vähän kaksimielinen klangi. - Mutta, mutta sikäli olen kanssasi samaa mieltä, että on hyvä, jos kumppanilla on muitakin läheisiä ja hyviä ihmissuhteita, eikä ole toiselle se yksi ja ainoa tärkeä. Ja ainakaan omasta mielestäni tällöin ei ole juurkaan mitään merkitystä sillä, mitä sukupuolta nuo muut läheiset ja tärkeät ihmiset edustavat.

Tuo on totta. En haluaisi olla kenenkään ainut ihminen. Ja ystäviä tosiaankin SAA olla molemmista sukupuolista.

Parisuhteen ylläpitäminen onnellisena on helppoa teoriassa, mutta käytännössä se ei olekaan niin helppoa. Vaikka tietää mitä pitäisi tehdä niin ei aina ole helppoa toimia oikein, vaikka kuinka tahtoisi ja tietäisi toimivansa väärin. On myös äärimmäisen vaikea muuttaa niitä toimintatapoja, jotka on jo lapsena omaksunut. Menneisyyden taakat myös kulkeutuvat helposti parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Onnistuneen parisuhteen salaisuus on yhteisen ajan minimointi.

Tuossa käy niin, että yhteisen ajan maksimoituessa eroatte... monet eläkkeelle jääneet miehet alkoholisoituu vauhdilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi molempien pitäisi olla esim. Luontoihminen, jotta se toimii? Jos kuitenkin pystyy joustamaan, että osallistuu välillä toisen intresseihin.

Tai vaikkei osallistuisi toisen juttuihin, niin hyväksyy ne ja antaa mahdollisuuden tehdä niitä. Itseäni kyllä alkavat ainakin jossain määrin kiinnostaa asiat, joista rakas ihminen kiinnostunut ja jotka ovat hänelle tärkeitä. On myös hyvin seksikästä, kun mies puhuu tai tekee asioita, jotka hallitsee ja jotka ovat hänelle intohimo.

Kyllä minun mielestäni on parempi, että parilla on yhteiset mielenkiinnon kohteet. Itse en pystyisi hyväksymään sitä, että kumppani käyttää huomattavan ajan vapaa-ajastaan johonkin tyhjänpäiväiseen harrastukseen ilman perhettään, olipa se harrastus mikä tahansa. Omassa kumppanin valintaprosessissa tämänkin asian huomioin.

Kuulostatpa kovin itsekeskeiseltä ja siltä että kumppanilla on sinulle lähinnä välinarvo.

Ja sekö ei ole siltä kumppanilta yhtään itsekeskeistä mennä huidella omissa harrastuksissaan ja mahdollisesti jättää perhe ja arjen pyörittäminen kokonaan sen toisen niskoille? Kyllä minun mielestäni on niin, että jos on se perhe hommattu, niin silloin myös ne harrastukset ja menot tehdään perheenä. Toki kaikki eivät sovi perhe-elämään ja halua joustaa omista jutuista ei löydy. Näiden olisi parempi pysyä sinkkuna sitten.

Ah sinä olitkin tämä muistakin ketjuista tuttu narsistinen perhesymbioosijankkaaja, joka ei kykene käsittämään että kaikki ihmiset eivät jaa sinun äärimmäisen mustavalkoista näkemystäsi parisuhteista ja perhe-elämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi molempien pitäisi olla esim. Luontoihminen, jotta se toimii? Jos kuitenkin pystyy joustamaan, että osallistuu välillä toisen intresseihin.

Tai vaikkei osallistuisi toisen juttuihin, niin hyväksyy ne ja antaa mahdollisuuden tehdä niitä. Itseäni kyllä alkavat ainakin jossain määrin kiinnostaa asiat, joista rakas ihminen kiinnostunut ja jotka ovat hänelle tärkeitä. On myös hyvin seksikästä, kun mies puhuu tai tekee asioita, jotka hallitsee ja jotka ovat hänelle intohimo.

Kyllä minun mielestäni on parempi, että parilla on yhteiset mielenkiinnon kohteet. Itse en pystyisi hyväksymään sitä, että kumppani käyttää huomattavan ajan vapaa-ajastaan johonkin tyhjänpäiväiseen harrastukseen ilman perhettään, olipa se harrastus mikä tahansa. Omassa kumppanin valintaprosessissa tämänkin asian huomioin.

Kuulostatpa kovin itsekeskeiseltä ja siltä että kumppanilla on sinulle lähinnä välinarvo.

Ja sekö ei ole siltä kumppanilta yhtään itsekeskeistä mennä huidella omissa harrastuksissaan ja mahdollisesti jättää perhe ja arjen pyörittäminen kokonaan sen toisen niskoille? Kyllä minun mielestäni on niin, että jos on se perhe hommattu, niin silloin myös ne harrastukset ja menot tehdään perheenä. Toki kaikki eivät sovi perhe-elämään ja halua joustaa omista jutuista ei löydy. Näiden olisi parempi pysyä sinkkuna sitten.

Ei tietenkäään ole mitenkään automaattisesti itsekeskeistä, miksi ihmeessä niin kuvittelet? Kyllä meillä ainakin sekä miehen että minun omat jutut ennemminkin tuovat yhteiseloon jotain lisää kuin ovat siitä pois. Toki pikkulapsiaikana aikaa sellaisille oli vähemmän mutta pidimme huolen että jonkin verran kuitenkin. En voisi kuvitellakaan tuollaista sinun ehdottamaasi perhe-elämää missä jokainen hengenvetokin pitäisi vetää samaan tahtiin. Vähemmästäkin tukehtuu.

Joku yhteinen mielenkiinnon kohde/ harrastus ainakin meillä ollut tärkeä osa perheemme elämää.

Samoin arjen kireen keskellä yhteiset hetket ja säännölliset lomat perheen kesken.

Ja yksi tärkeä asia on pitkässä parisuhteessa kyllä myös hyvä

seksielämä.

19 v liittoa takana.