Miksi te rakkaat ihmiset katsotte ruumiiden kuvia, kidutusvideoita ym. netissä?

Vierailija kirjoitti:

En lukenut muista vastauksia, tämä on varmaan tullutkin jo esiin. En järkyty tuollaisista kuvista tai videoista, en saa niistä traumoja. Olen aina ollut utelias kaiken suhteen, ja siinä missä en halua nähdä kidutusta livenä voin kuitenkin katsoa videon jolla se on jo tapahtunut. Kiinnostaa mihin ihmiset reagoivat ja miten.

Samalla tapaa kuin katson sankari-isän reaktiot hänen tehdessään hyppykuperkeikan puolessa sekunnissa pelastaakseen lapset hallitsemattomasti kohti tulevalta pakettiautolta.

Muutamia vastauksia luettuani, en mene tietoisesti katsomaan tuollaisia videoita. Mutta jos joku linkittää lukemalleni palstalle tm, voin katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairas mieli ja uteliaisuus. Ei olisi pitänyt. Ajauduin vahingossa death addict -sivustolle katsomaan. Miksi sinä, ap kysyt tätä ties kuinka monennen kerran? Tossa ketjussa kysyit varmaan 5 kertaa ja nyt perustit oman ketjunkin tälle?

Ei sellaisille sivustoille mitenkään 'vahngossa' voi ajautua, eli turhaan sitä nyt ainakin  puolustelet.

Öö, siis mitä olen puolustellut? Kyllä se oli nimenomaan vahinko, en mennyt tarkoituksella vaan uteliaisuudesta.

Uteliaisuus ei kyllä mitenkään poista tarkoituksellisuutta. Juu, minäkään en mitenkään tarkoituksella lukenut mieheni viestejä, vaan uteliaisuudesta ja vahingossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vuosia sitten omakotitalomme paloi. Pelastauduin lasten kanssa yöpuvuissa paljain jaloin hankeen. Kaikki meni, onneksi henki säästyi. Edelleenkin netissä on sivustakatsojien lataamia videoita (kukaan ei muuten tullut auttamaan tai kysynyt tarvitsenko apua). Lapset ja tietysti myös minä ollaan niissä täysin tunnistettavia. Ihmettelen näiden kuvaajien moraalia, tai siis sen puutetta. Osa näistä katsojista tuntui vähän pettyneeltä kun kukaan ei kuollut, eikä ruumiita tullut kuvattavaksi.

En aiemminkaan juuri katsonut mitään vastaavia, mutta tuon kokemuksen jälkeen en ollenkaan. Ne ihmiset niissä klipeissä on todellisia ja aika paskaa, että niiden kamalat kokemukset on vielä kaikkien töllisteltävissä.

Tästä tulee mieleen se Amanda Knox -tapaus ja dokumentti. Tyttö on kuollut ja murhalla ja sen yksityiskohdilla mässäillään vuosikymmenenkin jälkeen, näin tilanteesta jopa youtubessa näytellyn kuvauksen oletetusta kamppailun kulusta. Ei mitään kunnioitusta uhrin yksityisyyttä tai omaisia kohtaan. Suurin osa ihmisistä myös haluaa vain osallistua mysteeriin ja kiihkoon eivätkä voi myöntää, että eivät voi tietää mitä tapahtui. Varmasti monia esimerkkejä samasta asiasta, mutta itse olen seurannut vain tätä - ihan uteliaisuudesta kieltämättä itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsevahingoitusta vrt. viiltely. Tuo hetkeksi hyvän olon, vahingoittaa pitkällä tähtäimellä. Voi jäädä koukkuun, kun pelissä on mukana dopamiinit ja adrenaliinit ja muut.

Olen joskus katsonut rikospaikkakuvia tms. En ole tosiaankaan saanut mitään hyvää oloa enkä jäänyt koukkuun. Enkä viillellyt. Uteliaisuus on ollut syynä. En myöskään pidä hyysäämisestä, ja oletuksesta että kaikki järkyttyvät samoista asioista. Luin lapsena Alibia, kun siinä oli vielä noita kuvia. En saanut traumoja. Nykyään oltais varmaan kauhuissaan jos lapsi lukis Alibia, edes tätä kuvatonta.

Olen aina halunnut nähdä todellisuuden sellaisena kuin se on.

Jos kerran kuvat rikospaikoista ja murhien uhreista kiinnostivat sinua todellisuudessa, niin mikset sitten todellisuudessa hakeutunut johonkin, esim. poliisilaitoksen palvelukseen kuvaajaksi sinne tms.  pelastuspalveluyksikköön,missä kaikki  tuo tuollainen on lähes arkipäivää...?

Vai kiinnostiko sinua VAIN päästä näkemään läheltä (....tai siis vain niistä  lehtien kuvista) mitä jossain taas on tehty ja millaista tappojälkeä siellä saatiin kuvaan ?

Jos sinua kiinnostaa onko Antti pettänyt Jonnaa heidän suhteessaan hakeudutko kolmanneksi pyöräksi vai riittääkö muut todisteet? Miksi aina pitäisi mennä ääripäihin jos joku aine on jossain vaiheessa elämää kinnostanut.

Miksi Kyllikki Saari ja Bodom-järven tapahtumat ovat edelleen lehdistössä? Ja miksi te lukijat tiedätte mitä tarkoitan Bodom-järven tapahtumilla?

Vahingossa minäkin joskus 15-vuotiaana näin jonkun terroristien kidutusvideon kun joku kaveri linkkas (en edes muista kuka mut ei siis ollu mikään mun hyvä ystävä, joku ”nettituttu” oli) ja uteliaana katoin vähän alkua ja kun tajusin mistä on kyse suljin koko videon. Kyl sellanen syöpyy mieleen.

Mut en tasan lähtis ettimällä ettimään tollasia videoita koska niitähän löytyy, on mulla sen verran itsesuojeluvaistoa!

Vierailija kirjoitti:

Miksi Kyllikki Saari ja Bodom-järven tapahtumat ovat edelleen lehdistössä? Ja miksi te lukijat tiedätte mitä tarkoitan Bodom-järven tapahtumilla?

Koska se kuului niihin( Suomessa todella harvinaisten)rikostapauksien joukkoon, jotka ovat jääneet oikeuslaitoksen taholta  ratkaisua vaille, eli selvittämättömiksi.

Kun tuollaisia tapauksia jostain ilmenneestä syystä otetaan uudellen käsittelyyn, kohu ja sensaatio on valtava ja media seuraa päivittäin jutun käsittelyyn uusia käänteitä, ilmaantuneiden todistajien lausuntoja yms.

Eli lehti myy sillä jo  jutulla tapauskäsittelystä  vähintään monta kuukautta.

Siksi.

Juuri tuollainen tapaushan  tuo Nils Gustafssonin  mahdollisen syyllisyyden tai syyttömyyden selvittely oli.

Siihenhän se sitten lopultakin päätyi,ettei oikeus voinut syyttää häntä kenenkään murhasta ,koska mitään  todisteita ei sen päätöksen tekemiseksi löydetty,tai ollut enää olemassa, tai voitu osoittaa tosiksi.

Vierailija kirjoitti:

Se valvontakameravideo kannelmäen juna-asemalta missä mies työnsi toisen junaa päin. Ja youtubesta yks ulkomaalainen video missä nainen jää pois bussista ja kaatuu bussin alle ja samalla bussi lähtee liikkeelle ja ajaa naisen pään yli, siis valvontakamera kuvaa tämäkin. Nämä nähtyäni muistan joka kerta odottaa junaa kaukana laiturin reunasta ja bussista poistuessa en jää bussin viereen vaan astun kauemmaksi heti. Järkyttäviä videoita! Olkaa ihmiset varovaisia liikenteessä ja muistuttakaa lapsiakin!

Kiitti! Tämä oli hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ihmettelen miksi niitä pitää katsoa. Mies katsoo sellaisia usein ja yrittää vielä näyttää niitä mulle, vaikka oon sanonut ettei vois vähempää kiinnostaa. Eläinrääkkäys videot ehdottomasti pahimpia.

Se on ihan oikeasti sairasta jos pitää eläinrääkkäystä pahempana kuin ihmisen rääkkäystä.

Hyi, en todellakaan katso. Kerran nuorena erehdyin katsomaan "ruumishuone elokuvan" (dokumentin), jossa skalpeerattiin ihmisen pää ja porattiin aivoja...Joo, oli aika...😞

Mietin, että mitä, jos kuolleilla pysyy jonkinlainen tietoisuus? Ei kiva.

Minusta on kamalaa, että tällaisia on internetissä kaikkien ulottuvilla. Varsinkaan lapsien ei kuulu tuollaisia nähdä. Enkä itsekään halua, vaikka aikuinen olenkin. Sairasta tuijottaa tuollaisia videoita joissa joku kärsii.

Mulla on harrastuksena True Crime, lukeminen ja keskustelu, aiheina kadonneet henkilöt, henkirikokset, seksuaalirikokset, sarjamurhaajat ym ja siinä yhteydessä tulee vastaan myös kuvia ja videoita silloin tällöin tapauksuin liittyen. Harrastan asiaa mielenkiinnosta kriminologiaan ja psykologiaan, en erityisesti kuvien ja videoiden takia, ne eivät herätä mussa erityisiä tunteita vaan havainnollistavat asiaa ja suhtaudun niihin lähinnä analyyttisesti. En erikseen näitä kuvia ja videoita katso, siihen en näe aihetta. Varmaan järkevää tuntea omat rajansa siinä mitä lukee ja katsoo, toinen voi järkyttyä pahemmin kuin toinen ja silloin kannattaa jättää lukematta ja katsomatta. Ainoat mediat mitkä on mulle olleet liian järkyttäviä on sellaiset mitkä antavat liian tarkan kuvauksen väkivaltarikokseen syyllistyneen näkökulmasta rikokseen, kun taas kuvaus samasta rikoksesta esim oikeuskäsittelyssä ei järkytä vaikka sisältäisi kuvia tai videoita. Sellaista en ymmärrä että katsoo tällaista materiaalia muuten vain erikseen, kai sellainen on jonkinlaista jännityksen hakemista tms.

Vierailija kirjoitti:

Samaa itsekin ihmettelen. Teininä näin ihan tarpeeksi ihan kamalia eläinoikeusjärjestöjen videoita mm. turkistarhoilta, eläinkokeista jne. Enpä tiennyt että melkein kolmekymppisenä näen niistä yhtä painajaisia toisinaan.

Ehkä ihmiset eivät osaa suojella psyykettään, kun eihän siitä missään puhuta? Vapaa-ajasta ja levosta kyllä, mutta tramojen välttämisestä ei valisteta. Pitäisi valistaa enemmän.

Traumojen välttämisestä ei valisteta?! Eihän nykyään muuta tehdäkään, yritetään pitää pumpulissa lapset ja aikuiset.

Olen nähnyt jonkin verran ruumiskuvia ym, enkä ole saanut niistä traumoja. Ne kertovat todellisuudesta sellaisena kuin se on. Siksi on tavallaan sääli, ettei esim. Alibi ole vuosikymmeniin julkaissut kuvia rikospaikoilta. Toki se on tietyllä tavalla omaisia kunnioittavaa. Mutta asiallinen, realistinen tiedotuskin nähdään helposti mässäilynä, mitä se ei ole. Kuolema on osa elämää. Ei sitä tarvitse piilottaa.

Olen nähnyt vain yhden kidutusvideon, sen mikä Maniacs se oli, Venäjältä. Oli todella kuvottava. Ei se silti jäänyt mielern pyörimään. Myötätuntoni on AINA uhrien puolella!

Vierailija kirjoitti:

Hyi, en todellakaan katso. Kerran nuorena erehdyin katsomaan "ruumishuone elokuvan" (dokumentin), jossa skalpeerattiin ihmisen pää ja porattiin aivoja...Joo, oli aika...😞

Mietin, että mitä, jos kuolleilla pysyy jonkinlainen tietoisuus? Ei kiva.

Jaa että mitä että? Ruumiinavaukset ovat ihan arkipäivää. Pelkäätkö myös että tiedostat makaavasi haudassa? Entä jos ruumis tuhkataan, mihin se tietoisuus sitten menee?

Itsekin olen erehtynyt katsomaan joskus kaikkea saastaa ja en kyllä katso enää ikinä.

Ei se ole pelkkää uteliaisuutta. Maailmassa tapahtuu kaikenlaista sairasta ja pahaa ja ikävää, asioita joita ei voi käsittää. Kai sitä haluaa päästä lähemmäs niitä asioita, ikään kuin käsittäisi niitä paremmin, mutta eihän se mitään auta kuin pahentaa vaan.

Meidän naapuruston lapset ja kuulemma muuallakin katsovat noita videoita netistä. Koulussa kuulemma esitellään löytöjä, eli kuka löytää raaimman tai pahimman videon. Ikää noilla lapsilla on 9-11v.

Psykopatia/sosiopatia.

Ihmettelin silloin Suuren Tsunamin aikaan, että jengi käy vapaaehtoisesti kattelemassa tragediassa kuolleiden ihmisten kuvia. Eikä kyse ole vaan kuolleista, vaan osahan heistä oli aika hurjan pirstaloituneita jne.

Kyllähän osan psyyke kestää tuommoista materiaalia. Tekeehän jengi työkseenkin ruumiiden kanssa töitä, tutkii jne. Suuri arvostus heitä kohtaan. Mutta perusmammat, jotka siinä lasten hoidon sivussa tölläilee ruumita? - en tiedä onko sekään nyt niin tervettä. Asiasta oli omat ketjunsa sillon ja sekin oli jo pirun ällötävää, mun mielestä.

Onneksi mä olen oppinut suojelemaan itseäni noilta asioilta. Ei tarvii avata jokaista linkkiä, mikä eteen tulee. Eikä kaikkia uutisointejakaan. Mä olin aikoinaan liian kiinnostunut Hyvinkään palottelusurmasta ja luin ne yksityiskohtaiset tutkintapöytäkirjat. Vieläkin ällöttää. Kirjallisessa tulkinnassa, kun vielä on vain oma mielikuvitusrajana ja sitähän riittää. Sen jälkeen olen osannut jarrutella, ei mun tarvii kaikkea tietää. Juurikin Eerikan tapauksessa lopetin miettimisen asiasta, vaan suojellakseni itseäni.

Olkaa itsellenne kivoja! :)

Ei ne videot tunnu miltään kun on psykoosilääkitys.

Tanskassa tehtiin järkilinjaus väkivaltapaskan levittelyssä ja siellä luettiin raskaat syytteet sen Marokon mestausvideon linkittelijöille. Täysin oikein ettei moisen roskan levittelystä selviä millään sananvapaus-ulinalla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän osan psyyke kestää tuommoista materiaalia.

Todella harvan. Oikeastaanhan tuollaista paskaa katselee urakalla yöt läpeensä aika paljolti se porukka, jonka psyyke ei kestä edes työssäkäyntiä tai normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä.

Dramatisoitu murhaviihde on kyllä toinen todella "huvittava" ilmiö. Sitä ahmii innoissaan näennäisesti ihan normaalit ihmiset ja mitä raaempaa, sen parempi. Mutta annas olla kun tällainen ihminen osuu paikalle kun veri lentää tai siihen on oikeasti hyvin suuri mahdollisuus: iskee täysi halvaus ja koko ihminen hytisee kuin aladobi ja on valmis myöntymään mihin tahansa että pääsisi tilanteesta pois. Noh, eikö enää olekaan kivaa kun saa jännittää ja kokea sitä adrenaliinia.