Sinä jatkuvasti tyly asiakaspalvelussa työskentelevä!

Siis onko hän asiakaspalvelija vai ei? En ihan ymmärtänyt. Taidat itse olla ärsyttävä.

Joskus on pakko tehdä työtä, josta ei tykkää.

Pääsääntöisesti tuollaiset ihmiset eivät joko tajua olevansa tylyjä tai ovat niin v*ttuuntuneita työhönsä, etteivät välitä vaikka olisivatkin.

Mä oon aika lailla naama peruslukemilla, enkä hirveästi hymyile asiakkaille tai jutustele heidän kanssaan muutamaa poikkeusta kohtaan. Parempaa asiakaspalvelua saa olemalla itse iloinen, kuin naama valmiiksi norsunvituilla olemalla.

Itsellä oli palveluhommat epäsäännöllisenä kolmivuorotyönä, niin lopulta olin sen takia burn outissa ja varmasti myös aika tyly.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko hän asiakaspalvelija vai ei? En ihan ymmärtänyt. Taidat itse olla ärsyttävä.

Työskentelee asiakaspalvelussa, mutta ei ole asiakaspalvelija.

Kaikki eivät sovellu asiakaspalvelutehtäviin, mutta tätä ei työkkäri ymmärrä.

T: asiakaspalvelutyöhön pakotettu

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aika lailla naama peruslukemilla, enkä hirveästi hymyile asiakkaille tai jutustele heidän kanssaan muutamaa poikkeusta kohtaan. Parempaa asiakaspalvelua saa olemalla itse iloinen, kuin naama valmiiksi norsunvituilla olemalla.

Minä taas suhtaudun asiakaspalvelutyössä niin, että kaikkia kohtaan ollaan ystävällisiä. Se on ammattitaitoa. Asiakkaan ei tarvitse olla minulle mieliksi, mutta minä teen työtäni ja kohtelen asiakasta hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko hän asiakaspalvelija vai ei? En ihan ymmärtänyt. Taidat itse olla ärsyttävä.

Työskentelee asiakaspalvelussa, mutta ei ole asiakaspalvelija.

Miten muka asiakaspalvelussa työskentelevä ei ole asiakaspalvelija? On se.

Vierailija kirjoitti:

Kun olet päivästä toiseen tyly asiakkaille, nautitko siitä? Hykerteletkö työpäivän jälkeen tyytyväisenä päivän tylytyksiisi ja odotat innolla seuraavaa päivää, kun saat taas olla inhottava asiakkaille?

Joudun käymään päivittäin paikassa, jossa asiakaspalvelun ihminen (ei ole asiakaspalvelija) on aina tyly ja epäkohtelias. En kävisi siellä ellei olisi pakko. Ihmetyttää, miksi ihminen, jonka käytöksestä paistaa sadan kilometrin päähän, ettei hänellä ole kyseiseen työhön kapasiteettia, on valinnut sellaisen työn.

Nämä kysymykset voisi kääntää myös asiakkaille kysyttäviksi. Kun päivästä toiseen kuuntelee asiakkaiden taholta tylytystä, ei oikein enää löydy mielenkiintoa olla ystävällinen. 

Minä olen ystävällinen asiallisille asiakkaille. Asiattomille en viitsi vaivautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aika lailla naama peruslukemilla, enkä hirveästi hymyile asiakkaille tai jutustele heidän kanssaan muutamaa poikkeusta kohtaan. Parempaa asiakaspalvelua saa olemalla itse iloinen, kuin naama valmiiksi norsunvituilla olemalla.

Minä taas suhtaudun asiakaspalvelutyössä niin, että kaikkia kohtaan ollaan ystävällisiä. Se on ammattitaitoa. Asiakkaan ei tarvitse olla minulle mieliksi, mutta minä teen työtäni ja kohtelen asiakasta hyvin.

No mua ei kiinnosta muutenkaan. Heti kun saan oman alan töitä, lähden. Enkä mä tosiaan ala asiakkaita mielistelemään.

Vierailija kirjoitti:

Kun olet päivästä toiseen tyly asiakkaille, nautitko siitä? Hykerteletkö työpäivän jälkeen tyytyväisenä päivän tylytyksiisi ja odotat innolla seuraavaa päivää, kun saat taas olla inhottava asiakkaille?

Joudun käymään päivittäin paikassa, jossa asiakaspalvelun ihminen (ei ole asiakaspalvelija) on aina tyly ja epäkohtelias. En kävisi siellä ellei olisi pakko. Ihmetyttää, miksi ihminen, jonka käytöksestä paistaa sadan kilometrin päähän, ettei hänellä ole kyseiseen työhön kapasiteettia, on valinnut sellaisen työn.

Ruokaa on saatava pöytään, joten jotain työtä on tehtävä. Kun sopivampaa ei ole tarjolla, on pakko tyytyä epäsopivaan. 

Ettei vain olisi vanha kunnon "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"-tilanne. 

Rehellinen vastaus: Työni on niin p*skaa, että suurin huvini työpäivän aikana on keksiä, kuinka v*ttuilla v*tumaisille asiakkaille takaisin. Kyllä, vaihdan työtä heti kun se on mahdollista. 

Minulle maksetaan palkkaa siitä, että palvelen asiakkaita. Ei siitä, että olen heille ystävällinen.

Minä olen asiakkaiden mielestä ollut ihana, perseestä, avulias, vittumainen, loistava kuuntelija, valehtelija, asiantunteva, mistään tietämätön, mukava, ylpeä, empaattinen, tyly, kiva jne... Tarkoitan tällä sitä, että osa asiakaspalvelutilanteesta on aina molepien osapuolten sisäistä. Joku voi odottaa jotain muuta vastaukseksi, jolloin olen pettänyt ennakko-odotukset ja tällöin olen sitten tyhmä ja perseestä.

Joskus asiakkaan kokemus tilanteesta poikkeaa vahvasti omastani. Muistan edelleen tapuksen, jossa (varmaan yli 5 v sitten) olin jo noin vartin palvellut toiminnastamme kiinnostunutta naista puhelimessa, kun hän minun näkökulmastani täysin puskista alkoi huutaa, että minun käytökseni on ala-arvoista ja ylimielistä ja kuinka kehtaan käyttäytyä näin. Ikinä en tule ymmärtämään mitä tapahtui, vaikka yritin kysy että mikä meni pieleen ja olen pahoillani asiakkaan mielipahasta. Ei kelvannut, vaan kuulemma valehtelin ja halusin tahallaan nöyryyttää asiakasta. Aivan varmasti asiakas kertoi ystävilleen silloin saaneensa aivan törkeän tylyä palvelua ja minä koin että asiakas oli käyttäytynyt todella kummallisesti.

Ihmisten välinen vuorovaikutus on oikeasti todella vaikea laji.

Ainakin Helsingin Hakaniemessä Makkaratalon Ässässä oli tällä viikolla yhtenä aamuna niin tympeä keski-ikäinen blondi kassahenkilö ettei tosikaan. En oo vaativa asiakas, riittää jos myyjä vilkaisee päin kun saavun kassalle, hoitaa hommansa ja mielellään vielä sanoo hei. Tämäkin oli liikaa vaadittu ko naiselta.

Harmi jos Suomeen leviää venäläinen ja virolainen asiakaspalvelukulttuuri.