Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen olo, ystävyydet ei toimi pitemmänpäälle
05.09.2018 |
Minussa vika kun aina käy samallalailla, tiedän että peiliin on katsottava. En vaan tiedä mitä teen väärin. Tutustun helposti ihmisiin, treffataan muutama kerta. Käydään leffassa, kaupungilla, syömässä, kahvilla, jotain. Kaikki on hyvin ja alan kiintymään ihmiseen joka löytääkin parempaa seuraa ja yhteydenotot harvenee, loppuu kokonaan. Aikansa yritän ja luovutan sitten ehdottamisen. Mitä teen väärin kun ei ystävyydet kestä? Kukaan ei ole sanonut mitään syytä. Olen kuulema mukava, silti käy näin.
Kommentit (6)
Mulla sama paitsi silloin kun vielä join alkoholia. Seuraa riitti. Nykyinen miesystäväni sanoi että minulla on muuri ympärillä joten olen ehkä liian pidättyväinen.. yritän olla liian kunnollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No puhutko paljon/liian vähän? Tykkäätkö olla aina oikeassa? Vai myötäiletkö muiden puheita etkä tavallaan tuo keskusteluun "mitään uutta ja jännittävää"?
Ehkä joku tuollainen voi olla syynä? Itse esim oon sellainen jolla on vain vähän hyviä ystäviä, koska olen ujo ja kiusaannun helposti. Itse taas jätän tekemättä tarkempaa tuttavuutta sellaisten ihmisten kanssa, jotka uskovat että vain heidän tietonsa voi pitää paikkaansa ja muut ovat 100 % väärässä.
Puhun liian vähän. En keksi puhuttavaa, omassa elämässä ei tapahdu jännittävää ja en tykkää puhua muiden asioista.
Ap
Kun ei synkkaa niin ei synkkaa. Itse en tarvi ystäviä. Kai se int... Intovetytti, intovertti.
Mene politiikkaan mukaan. Heillä aina tapaamisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No puhutko paljon/liian vähän? Tykkäätkö olla aina oikeassa? Vai myötäiletkö muiden puheita etkä tavallaan tuo keskusteluun "mitään uutta ja jännittävää"?
Ehkä joku tuollainen voi olla syynä? Itse esim oon sellainen jolla on vain vähän hyviä ystäviä, koska olen ujo ja kiusaannun helposti. Itse taas jätän tekemättä tarkempaa tuttavuutta sellaisten ihmisten kanssa, jotka uskovat että vain heidän tietonsa voi pitää paikkaansa ja muut ovat 100 % väärässä.
Puhun liian vähän. En keksi puhuttavaa, omassa elämässä ei tapahdu jännittävää ja en tykkää puhua muiden asioista.
Ap
Tätä voi harjoitella. Kun seuraavan kerran sulle tulee olo, että meinaat sanoa vaikka että kävit jumpalla; sitten mietit heti ettei se ketään kiinnosta, ja meinaat jättää sanomatta. Niin tieten ponnistat ja sanot vaan, höpötät vähän että miten tykkäät/ et tykkää/ harrastat/ sait aikaiseksi.
Mitä sulla on menetettävää? Jos se meinaa että olet tylsä, se ajattelee niin myös jos et puhu mitään. Mutta parhaassa tapauksessa vaikka hänkin alkaa käydä samassa jumpassa, tai pyytää sua lenkille.
No puhutko paljon/liian vähän? Tykkäätkö olla aina oikeassa? Vai myötäiletkö muiden puheita etkä tavallaan tuo keskusteluun "mitään uutta ja jännittävää"?
Ehkä joku tuollainen voi olla syynä? Itse esim oon sellainen jolla on vain vähän hyviä ystäviä, koska olen ujo ja kiusaannun helposti. Itse taas jätän tekemättä tarkempaa tuttavuutta sellaisten ihmisten kanssa, jotka uskovat että vain heidän tietonsa voi pitää paikkaansa ja muut ovat 100 % väärässä.