Haluaisin taas hakata itseäni.

Höpsis. Olethan.

Ota uusi lähestymistapa. Et ole koskaan riittävän hyvä mihinkään ja se riittää.

Sou ?Anna mennä vaan! 

Minä haluaisin pois. Mistään ei tule mitään ja olen ihan yksin.

No mitä haluat että tähän vastataan? Ota omahoitajaasi yhteyttä ja juttele hänen kanssaan. Josko se helpottaisi?

Jospa et kumminkaan ):

Noh älä nyt. Tuo on kamala tila, tiedän kokemuksesta. Siitä voi kuitenkin päästä. Nykyään tuntuu jo kaukaiselta ajatukselta tuollainen rankaisevuus itseä kohtaan.

Ootko lukenut Tunne lukkosi -kirjaa? Tulee heti mieleen riittämättömyyden ja rankaisevuuden tunnelukot.

Minä myös! Kärsinyt tästä teini-ikäisestä asti, eli yli puolet elämästäni. En taida ikinä päästä näistä itsetuho-haluistani, pakenen siihen ongelmia. Rankaisen itseäni niistä, koska vianhan täytyy olla mussa, en mä voi olla vihainen koko muulle maailmalle.

Surullisin olen sen takia kun mies jätti mut, vaikka paska se oli, mitätöi mut täysin. Teki katoamisia, raivosi, jätti mut päivää ennen kun lapsettomuustutkimukset piti aloittaa. Silti toivon vaan, et se tulis takas vaikka tiedän että minä olen se sairas tässä.

Mutta miksi sinusta tuntuu tuolta?

Olet riittävän hyvä.

Mieti tarkkaan, että keiden mielestä et ole tarpeeksi hyvä? Ehkä he sen hakkaamisen ansaitsisivat, et sinä. Ovatko he todella sitä mieltä, ettet ole tarpeeksi hyvä, vai arveletko itse että he ovat sitä mieltä? Keidenkä äänet päässäsi haukkuvat sinua, ettet ole tarpeeksi hyvä? Aika usein ne ovat omien vanhempiesi äänet. Niistä ei tarvitse enää välittää. Ne ovat taakse jäänyttä. Onko se ennenkään auttanut, kun olet hakannut itseäsi? Olet ehdottomasti tarpeeksi hyvä.