Lue keskustelun säännöt.
Tylsä arki
04.09.2018 |
Maailman paras työ, hyvä puoliso, ihanat lapset, itse hyvässä kunnossa, paljon vapaa-aikaa ja talous kunnossa.
Entä sitten? Tämä arki on tappavan tylsää. Kesä oli mahtavaa aikaa kun oli yhtäaikaa puolison kans loma, tehtiin paljon asoita aamusta iltaan koko perheellä. Parisuhde kukoisti. Oli seksiä ja hellyyttä kun oli aikaa ja energiaa.
Loman jälkeen paluu arkeen. Kaikki pysähtyy ja perusarki tekee paluun elämään. Yhteinen aika vähissä tai se aika mitä on, on "väsynyttä". Koko iän harrastanut liikuntaa. Nyt siitä tullut pakkopulaa, ei motivoi eikä saa kiksejä. Tuntuu että kaikki on koettu mitä arjessa voi kokea.
Vaikka miten yritän asennoitua perusarkeen niin en pääse siitä yli että se on tappavan tylsää samoine toimintoineen päivästä toiseen. Toki joka päivä sisältää pieniä hyviä hetkiä mut en vain tunne että se riittää. Mä en tunnusta kärsiväni masennuksesta. Masennus on varmasti paljon isompi ongelma ja se ei ole tylsyyttä. Uskon kärsiväni tylsyydestä ja olevani vankilassa oravanpyörässä josta ei ole tietä ulos kuin kerran vuodessa ollessani lomalla yhtäaikaa perheeni kanssa.
Ymmärrän että tätäkin arkea arvostaisi jos esim terveys menisi. Niinhän se menee. Mutta vaikka kuinka ajattelee siltä kannata, kohta huomaa miettivänsä samaa tylsyyttä. Voisinhan tehä entistä enemmän töitä jolloin en kerkiäis ajatella tylsyyttä. Mutta onko siinäkään järkeä. Joku sano joskus että elämä on seikkailu tai ei mitään. Mitenkähän tähän arkeen saisi sitä seikkailua. Onko jollain kokemuksia asiasta?
Kommentit (17)
Sama homma.. kaipaan sitä tunnetta että innostuisin jostakin..
40v nainen täälläkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit, että on paljon vapaa-aikaa mutta ei kuitenkaan arjessa paljon yhteistä aikaa. Eli, jos sulla on paljon vapaa-aikaa, niin hyödynnä sitä jotenkin. Jos se toisi vähän lisäpotkua arkeen :)
Elämähän on seikkailu! Me lähdetään vielä nyt syyskuussa aurinkoon hakemaan energiaa pimeisiin ja viileneviin iltoihin. Arkenakin on seksiä päivittäin (sille on aikaa kun sille tekee aikaa) ja tekemistä löytyy pilvin pimein jos vain lähtee kotoa. Käydään leffoissa ja metsäretkillä, otetaan koira mukaan ja reppuun kaakaota ja voileipiä. Mennään viikonloppuisin ex tempore jonnekin kivalle kaupunkilomalle (arvotaan, mikä kaupunki), pidetään illanistujaisia kavereitten kanssa. Jos tulee lunta niin pulkkamäkeen ja/tai luistelemaan tai pilkille. Huonoilla ilmoilla vaikka pelataan lautapelejä ja tehdään tapaksia.
Mua ei niinkään se perusarki ahdista, vaan ilmojen kylmeneminen. Mutta oikealla asenteella siitäkin selviää.
(Mä olen kanssa nelikymppinen.)
age is just a number kirjoitti:
Elämähän on seikkailu! Me lähdetään vielä nyt syyskuussa aurinkoon hakemaan energiaa pimeisiin ja viileneviin iltoihin. Arkenakin on seksiä päivittäin (sille on aikaa kun sille tekee aikaa) ja tekemistä löytyy pilvin pimein jos vain lähtee kotoa. Käydään leffoissa ja metsäretkillä, otetaan koira mukaan ja reppuun kaakaota ja voileipiä. Mennään viikonloppuisin ex tempore jonnekin kivalle kaupunkilomalle (arvotaan, mikä kaupunki), pidetään illanistujaisia kavereitten kanssa. Jos tulee lunta niin pulkkamäkeen ja/tai luistelemaan tai pilkille. Huonoilla ilmoilla vaikka pelataan lautapelejä ja tehdään tapaksia.
Mua ei niinkään se perusarki ahdista, vaan ilmojen kylmeneminen. Mutta oikealla asenteella siitäkin selviää.
(Mä olen kanssa nelikymppinen.)
Ei kuulosta mun seikkailulta, mutta sehän tässä onkin tärkeetä, että kirjoittanut noin kokee. ja ihana aina lukea, kun ihminen tykkää siitä mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Elämähän on seikkailu! Me lähdetään vielä nyt syyskuussa aurinkoon hakemaan energiaa pimeisiin ja viileneviin iltoihin. Arkenakin on seksiä päivittäin (sille on aikaa kun sille tekee aikaa) ja tekemistä löytyy pilvin pimein jos vain lähtee kotoa. Käydään leffoissa ja metsäretkillä, otetaan koira mukaan ja reppuun kaakaota ja voileipiä. Mennään viikonloppuisin ex tempore jonnekin kivalle kaupunkilomalle (arvotaan, mikä kaupunki), pidetään illanistujaisia kavereitten kanssa. Jos tulee lunta niin pulkkamäkeen ja/tai luistelemaan tai pilkille. Huonoilla ilmoilla vaikka pelataan lautapelejä ja tehdään tapaksia.
Mua ei niinkään se perusarki ahdista, vaan ilmojen kylmeneminen. Mutta oikealla asenteella siitäkin selviää.
(Mä olen kanssa nelikymppinen.)
Ei kuulosta mun seikkailulta, mutta sehän tässä onkin tärkeetä, että kirjoittanut noin kokee. ja ihana aina lukea, kun ihminen tykkää siitä mitä tekee.
Sehän sen onnellisen arjen salaisuus just onkin, että tekee "seikkailuja" pienistä asioista... Tai ehkä me tosiaan ollaan vähään tyytyväisiä, kun meille on ihan sama missä ollaan tai mitä tehdään, kunhan ollaan yhdessä.
Arjen tylsyyteen kelpaa mikä tahansa todellisuuspako. Kirjat, elokuvat, pelit ja päihteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arjen tylsyyteen kelpaa mikä tahansa todellisuuspako. Kirjat, elokuvat, pelit ja päihteet.
Heh, toi viimeksi mainittu jäi sanomatta. Joskus tulee tosiaan vähän polteltua kukkaa :)
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arjen tylsyyteen kelpaa mikä tahansa todellisuuspako. Kirjat, elokuvat, pelit ja päihteet.
Heh, toi viimeksi mainittu jäi sanomatta. Joskus tulee tosiaan vähän polteltua kukkaa :)
Kukka onkin parasta tylsyyden torjuntaa. Ikävä kyllä sitä ei ole yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos asiallisista vastauksista.
Toisaalta mukava kuulla että toisia samassa tilanteessa, vaikka toivoisinkin ettei niin tarvitsisi olla.
Se on totta että pienet asiat/seikkailut arjessa on elämää. Mahdollisuus niihin on vain kovin vähäistä. Erilainen työrytmi puolison kanssa, eli vaikka vapaa-aikaa olisi, se ei tarkoita että sitä olisi yhdessä. Sen mitä on, on lasten harrastukset eri iltoina, siihen molempien omat harrastukset yms jotka pitää huolen ettei sitä yhteistä kahdenkeskistä aikaa liiemmin ole. Ja jos on, niin siinä kohtaa toinen tai molemmat on yleensä väsyneitä. Pikkuhiljaa parisuhdekkin muuttuu työsuhteeksi. Näin arjessa. Ongelma ei ole parisuhteessa vaan kuormituksesta mitä arki tuo ja yhteisen ajan puutteesta. Jatkuvaa odottelua että sais hetken olla yhdessä niinkuin lomalla.
Eroa en näe ratkaisuna. Sama arki se on kaikissa suhteissa. Jos arjessa jotakin järkeä on niin siltikin se on niissä hetkissä kun tuntuu hyvältä. Ehkä tämä on sitä 40 kriisiä.
Ehkä tämä elämäntyyli mitä ylläpidämme on ihmiselle luonnotonta. Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen mitä ennen harrastettiin oli se juttu mikä piti elämän mielenkiintoisena ja ihmiset lähellä toisia. Sosiaaliset suhteet on tärkeitä mutta näihin iltoihin kun lisää vielä ystävien tapaamiset niin yhteistä aikaa ei sitten ole senkään vertaa. Ilmeisesti aika moni painii samojen asioiden äärellä.
Kohta tähän ketjuun alkaa tulla ehdotuksia:
Käy museossa, mene taidenäyttelyyn, käy kylpylässä, mene kirjastoon jne.
Totuus on se että ihminen ei ole luonnostaan yksiavioinen. Yhteisöllisyydettömömyydestä johtuen lasten kasvatus on jäänyt liikaa yksistään vanhempien varaan. Työelämä on muuttunut yksilö keskeiseksi ja liian urakeskeiseksi. Rahasta on tullut liian tärkeä, kaiken mittari. Kaupungit ei panosta viihtyvyyteen. Tapahtuma tarjontaa on vain kesäisin. Miehillä ja naisilla menossa valtataistelu mm. me too kampanja. Miesten on saatava olla miehiä ja naisten naisia kaikkineen haluineen ja tapoineen. Media myrkyttää negatiivisuudella kaiken positiivisuuden ja poliitikoilla ei ole maalaisjärkeä. Älypuhelimet vievät ihmiset ja parisuhteet. Koko kapine pitäisi kieltää lailla. Ihmisen pitäisi olla sitä ja tätä ja elämän sitö ja tätä. Tämä kaikki tekee ihmisten ajatuksista tylsää ja harmaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jessus mitä etuoikeutettua ja mielikuvituksetonta kitinää. Sulla on kaikki valmiudet ja mahdollisuudet tehdä elämästäsi mielekästä. Tutustu itseesi tai mene vaikka terapiaan.
Laskut on maksettu ja työkkärin sivut päivitetty. Loppuviikoksi ei ole mitään tekemistä ja nyt on jo tylsää. Pitää yrittää huomenna jaksaa käydä kirjastossa. Harmi kun ei ole mahdollista nukkua aina kun on tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se arki on liian raskasta ja aikataulut ei osu ihan yksiin, niin eron sijaan näkisin ratkaisun avaimet arjen muuttamisessa ja sellaisten muutosten tekemisessä että aikataulut osuu puolison kanssa paremmin yksiin. Jos kaikki on kerran niin tylsää niin eikö niitä tylsiä harrastuksia voi vaihtaa tai ainakin joksikin aika karsia pois. Itse miettisin mitä haluaisin tehdä ja keksisin tavat tehdä niitä asioita myös arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Laskut on maksettu ja työkkärin sivut päivitetty. Loppuviikoksi ei ole mitään tekemistä ja nyt on jo tylsää. Pitää yrittää huomenna jaksaa käydä kirjastossa. Harmi kun ei ole mahdollista nukkua aina kun on tylsää.
Haet työtä loppuviikolla. Itse tein tänään hakemuksen ja saatekirjeen, vei 3.5 h. Neljä koneellista pyykkiä pyöritetty. Huomenna kuntoilua, työnhakua ja Netflixiä, illalla miehen kanssa teatteriin. Haen kahtena päivänä viikossa töitä räätälöidyllä hakemuksella, jos on alani paikkoja. Työttömänä olen ollut pari kuukautta.
Allekirjoitan kaiken tuon. Ihan kuin olisit kirjoittanut minun elämästä. Tilannetta ei helpota se, että tuntee isoa syyllisyyttä, kun ei osaa olla kiitollinen kaikesta mikä on hyvin. En myöskään usko, että kyse olisi masennuksesta. Elämä ei kuitenkaan tunnu toivottomalta. Saati, että haluaisin vahingoittaa itseäni tai suhtautuisin itseeni/muihin negatiivisesti yms. mitä masennukseen liittyy. Lähinnä olo on surullinen tai sitten vaan tylsistynyt ja kyllästynyt. Itse olen diagnosoinut olevani neljänkympin kriisissä, mutta ei aavistustakaan miten tästä pääsee yli.
Muutama vuosi sitten, kun lapset oli pieniä, ajattelin että tällainen olo on normaalia. Väsyttää ja arki puuduttaa. Mietin tuolloin myös eroa, mutta joka suunnasta neuvottiin jaksamaan ja jatkamaan ja, että arki kyllä helpottaa jne. Jossain vaiheessa olo vähän kyllä helpottikin.
Nyt taas ero on käynyt mielessä, mikä tuntuu ihan hullulta. Monella mittarilla elämme "kadehdittavan hyvää elämää". Ja silti olo on usein onneton ja tuntuu, että tällainen elämä on niin nähty.