Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaista henkistä väkivaltaa olet kokenut parisuhteessa?
04.09.2018 |
Lueskelin vanhoja artikkeleja kun aloin epäillä, että avomieheni on henkisesti väkivaltainen.
Tapasimme noin vuosi sitten, ja muutimme yhteen hyvin pian seurustelun alkuvaiheessa, vain muutamia kuukausia tapaamisen jälkeen. Kaikki tapahtui siis leiskuvasti ja nopeasti. Mies vannoi rakkauttaan ja muistutti usein, että haluaa kanssani kaiken: kodin, perheen, naimisiin. Niinpä muutimme yhteiseen kotiin. Hälytyskellot eivät alkaneet soida välittömästi, mutta hiljalleen kuitenkin.
1. Ensimmäinen kummallisuus oli, kun mies ei halunnut että menen töihin. Olen ollut kauan työttömänä, ja aktivoiduin työnhaussa kun muutimme yhteen. Mies vihjailee, ettei minun tarvitse eikä kannata mennä töihin, hänen tulonsa riittää. (Varmaan riittääkin, mutten todellakaan ymmärrä miksi minun pitäisi jäädä kotiin kun olen täysin terve ja työkykyinen yksilö ja kaikenlisäksi nautin työstäni, mitä se on häneltä pois.) Alussa vain vihjaili, nyt on vuorenvarmaa ettei tahdo minun menevän. Haluaa että olen kotona, eristyksissä, kokonaan hänen.
2. Mies lässyttää minulle. Hänellä on kova tarve kiinnittää huomiota kaikkiin liikkeisiini. Puhuu kuin lapselle, kun käyn jääkaapilla, lämmitän saunaa, ihan mitä tahansa täysin arkista ja tavallista. Hän lässyttää usein, ei aina, mutta saa minut tuntemaan itseni kovin pieneksi.
3. Mies loukkaantuu todella helposti, eikä anna hevillä anteeksi. Hän loukkaantuu varsinkin jos joutuu odottamaan tai jos vahingossa lainkaan korjaan häntä, esimerkiksi ihan vaikkapa ruuanlaitossa. On pitkävihainen ja hyvin herkkä arvostelulle, ja pelottavinta on, että ”kostaa” minulle. Jos olen korjannut häntä, hän etsii pikapikaa jotain missä voi näpäyttää minulle, ja tekee sen hyvin ikävällä tyylillä ja toistuvasti.
4. Mies ei pidä vanhemmistani eikä ystävistäni, ja tekee sen käytöksellään selväksi. Ei tule samaan tilaan ja mököttää, kun minun vieraitani on kylässä ja välttelee kylään menemistä viimeiseen asti. Viimeksi teki oharit ”koska oli töitä”, kun meidän piti mennä minun vanhempieni luokse. Joten menin yksin. Se oli kiusallista, ja toivon ettei toistu. Mitään selvää syytä tähän tykkäämättömyyteen ei ole, ei vaan tykkää, ja osoittaa sen.
5. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä esimerkkinä: mies uhkailee. Uhkailee niin paljon, että siitä on tullut hänen kommunikointityylinsä. Hän uhkailee erolla, jos on loukkaantunut ja jos olen tehnyt jotain ”väärin”, tai uhkailee menojen peruuttamisella. Muistuttaa ääneen, että jos jokin menee vikaan, niin soronoo. Tekee siis kärpäsistä härkäsiä, ja toistaa ääneen itsestäänselvyyksiä (pelkojaan?), ja tämä saa aikaan sen, että olen alituiseen varuillani, koska uhka on aina ilmassa.
Tämä on varmastikin lievää väkivaltaa, jos sitä on, mutta syö minua sisältä. Pelkään omassa kotonani, pelkään tekemisiäni ja sanomisiani. Pelkään aina, että teen jotain väärin ja mies toteuttaa uhkailunsa ja lähtee. Olen todella rakastunut, joten en tahdo jättää tätä sikaa. Voiko tämä olla vain stressiä ja sittenkin normaalia käytöstä, vain vaikeasti sulatettavaa sellaista? Millaista henkistä väkivaltaa sinä olet kokenut suhteessasi ja miten etenit?
https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/naita-merkkeja-ei-haluta-na…
Kommentit (12)
Kaveri on selkeästi omistushaluinen ja epävarma. Jos hän ei sitä myönnä, ei kenelläkään ole kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti sanottuna ihmettelen, miten voit olla tuollaisen miehen kanssa vielä yhdessä? Sekin kävi mielessä, että onko aloitukseksi pelkkä provo, ja olet joku opiskelija tai vaikkapa toimittaja, joka haluaa vain tätä kautta saada tietää ihmisten kokemuksista. Kysymyksesi kirjoituksesi lopussa pistää epäilemään niin...Jos nyt kuitenkaan et ole pelkkä provo, vaan tarinasi on totta, niin jätä nyt jo herra Jumala sentään tuollainen mies! Eläkä jätä häntä niin, että olet yksin samassa tilassa hänen kanssaan. Vaan jätät hänet niin, että sinulla on tukijoukot mukana auttamassa. Sillä jos jäät tuollaisen miehen kanssa kahdestaan samaan tilaan, ja jätät hänet, niin henkesi voitolla vaarassa. Muutenkin suosittelen kyllä "katoamaista kuin pieru Saharaan", jos vain mahdollista. Tuollainen hullu voi lähteä peräänkin, ja alkaa vainoamaan...Ja vastaus kysymykseesi on, että en ole itse koskaan kokenut minkäänlaista väkivaltaa parisuhteessa, en henkistä, enkä fyysistä. Minulla on ollut sillä tavalla elämässäsi hyvä tuuri. Valitettavan usein olen joutunut seuraaman vierestä, kun kavereilla ei ole käynyt yhtä hyvä flaksi miesten kanssa...
Jfbfbdhdhdj kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna ihmettelen, miten voit olla tuollaisen miehen kanssa vielä yhdessä? Sekin kävi mielessä, että onko aloitukseksi pelkkä provo, ja olet joku opiskelija tai vaikkapa toimittaja, joka haluaa vain tätä kautta saada tietää ihmisten kokemuksista. Kysymyksesi kirjoituksesi lopussa pistää epäilemään niin...Jos nyt kuitenkaan et ole pelkkä provo, vaan tarinasi on totta, niin jätä nyt jo herra Jumala sentään tuollainen mies! Eläkä jätä häntä niin, että olet yksin samassa tilassa hänen kanssaan. Vaan jätät hänet niin, että sinulla on tukijoukot mukana auttamassa. Sillä jos jäät tuollaisen miehen kanssa kahdestaan samaan tilaan, ja jätät hänet, niin henkesi voitolla vaarassa. Muutenkin suosittelen kyllä "katoamaista kuin pieru Saharaan", jos vain mahdollista. Tuollainen hullu voi lähteä peräänkin, ja alkaa vainoamaan...Ja vastaus kysymykseesi on, että en ole itse koskaan kokenut minkäänlaista väkivaltaa parisuhteessa, en henkistä, enkä fyysistä. Minulla on ollut sillä tavalla elämässäsi hyvä tuuri. Valitettavan usein olen joutunut seuraaman vierestä, kun kavereilla ei ole käynyt yhtä hyvä flaksi miesten kanssa...
En ole opiskelija tai toimittaja, vaan "tavallinen" 31-vuotias nainen, joka on nyt ajautunut tällaiseen ristiriitaiseen rakkaussuhteeseen ja on myös kiinnostunut toisten kokemuksista. Että pääseekö tällaisesta yli, ylireagoinko? Olen niin rakastunut, että olen tähän mennessä viitannut vain kintaalla, mutta tänä aamuna lueskelin netistä tekstejä, jotka saivat hälytyskellot kilkattamaan enemmän kuin aiemmin.
Pääasiassa meidän arkemme on aivan ihanaa. Läheisyyttä, hellyyttä ja arkikin kertakaikkiaan toimii. Se vaan on maustettu tällaisilla miehen oikuilla ja lisäksi epäilen, että vikaa voi olla minussakin. Saatan itse olla yliherkkä ja ylianalysoiva ja ottaa nämä "merkit" liian tosissani. Minkäänlaista fyysisen väkivallan uhkaa ei ole, se olisi viimeinen niitti, tietenkin.
Ap
En jaksanut lukea aloitusta, mutta miehesi on oikeassa.
Tuo ei ole mitään lievää väkivaltaa vaan henkisesti häiriintynyttä käytöstä. En epäile ettet rakastaisi häntä. Rakkaus pysyy yleensä suhteessa hyvin pitkään kunnioituksen, uskon, rehellisyyden ja vaikka minkä kadottua. Rakkaus ei ole syy olla toisen ihmisen kanssa vahingoittavansa suhteessa.
Miehesi ei rakasta sinua. Olen pahoillani mutta tämä on totuus.
Rakkaus on toiselle hyvän haluamasta, en minäkään välitä mieheni vanhemmista mutta vierailen heidän luonaan pari kertaa vuodessa koska se on rakkaalleni tärkeää, miehen kaverilla on rasittava vaimo mutta kyläilemme ja keskustelen hänen kanssaan koska mieheni tärkeät ihmiset kuuluu minunkin elämään. Minkäänlainen uhkailu tai kostaminen ei kuulu rakkauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea aloitusta, mutta miehesi on oikeassa.
Lyhyesti:
Rakastuin mieheen, jonka kanssa muutimme yhteen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Alussa kaikki oli ihanaa ja mahtavaa, mies vannoi rakkauttaan ja kaikki oli ruusuilla tanssimista.
Yhteenmuuton jälkeen kuvioihin tuli eristäminen. Mies ei halua, että menen töihin, sillä haluaa elättää minut. Ajattelee, ettei minun tarvitse tai kannata mennä, vaikka tietää että nautin työstäni. Haluaa että pysyn kotona.
Arjessa hän lässyttää minulle ja saa minut tuntemaan itseni pieneksi ja "heikoksi". Lässyttäminen naamioituu hyväntahtoiseksi hellyttelyksi, mutta pitkällä tähtäimellä vaikuttaa niin, että tunnen itseni lapseksi.
Mies loukkaantuu todella helposti jos arvostelen häntä esimerkiksi ruuanlaitossa. On pitkävihainen ja kostaa minulle, jos korjaan häntä. Jos erehdyn korjailemaan, hän etsii pian jotain missä voi näpytellä minulle takaisin ja tekee sen hyvin ikävästi arvostellen.
Hän ei pidä ystävistäni ja perheestäni. Välttelee heidän tapaamistaan eikä viihdy samassa tilassa. Hänen vieraansa ovat kyllä aina tervetulleita ja on kuin naantalin aurinko kun esimerkiksi hänen vanhempansa ovat kylässä. Minun vanhempieni luokse mennessä teki viimeksi oharit, eikä siis tullut ollenkaan. Se oli noloa.
Mies uhkailee erolla ja menojen peruuttamisella. Pelkään jatkuvasti, että teen jotain väärin. Ilmassa on jatkuvasti "uhka" jostain, kuten siitä, että mies lähtee kokonaan jos jokin menee vikaan.
Tämä kaikki on johtanut siihen, että tunnen itseni siis hyvin pieneksi ja olen jatkuvasti vähintään pienesti peloissani omassa kotonani. Pelkään aina, että teen jotain "väärin". Kysyin muiden kokemuksia tällaisesta henkisestä väkivallasta, jos tämä sitä on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei ole mitään lievää väkivaltaa vaan henkisesti häiriintynyttä käytöstä. En epäile ettet rakastaisi häntä. Rakkaus pysyy yleensä suhteessa hyvin pitkään kunnioituksen, uskon, rehellisyyden ja vaikka minkä kadottua. Rakkaus ei ole syy olla toisen ihmisen kanssa vahingoittavansa suhteessa.
Miehesi ei rakasta sinua. Olen pahoillani mutta tämä on totuus.
Rakkaus on toiselle hyvän haluamasta, en minäkään välitä mieheni vanhemmista mutta vierailen heidän luonaan pari kertaa vuodessa koska se on rakkaalleni tärkeää, miehen kaverilla on rasittava vaimo mutta kyläilemme ja keskustelen hänen kanssaan koska mieheni tärkeät ihmiset kuuluu minunkin elämään. Minkäänlainen uhkailu tai kostaminen ei kuulu rakkauteen.
Miksi mies sitten haluaa yhä olla kanssani, jos ei rakasta minua? Tuoko tuo käytös hänelle niin paljon tyydytystä, että hän on valmis jakamaan elämänsä vaikka sitten sellaisen kanssa, jota ei rakasta? Mistä on kyse, jos ei rakkaudesta?
Hän nimittäin vannoo rakkauttaan yhä edelleen. Ei niin usein kuin alussa, mutta suhteellisen usein kuitenkin. Miksi käyttäytyä niin, jos ei oikeasti tunne muuta kuin halveksuntaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuosta syystä minäkään en ensin huomannut miehen käytöstä: elämä oli usein niin hyvää.
Mies käyttäytyy noin koska hän on itse sekaisin. Mutta hänell ei ole oikeutta kohdella sinua noin
Ykkönen
On helppo sanoa että eroa! Kun on itse tuossa tilanteessa on vaikea lopettaa suhdetta kun toisesta välittää. Pelkään että rikot kuitenkin itsesi pysyvästi, jos jäät tuohon suhteeseen.
Olen itse kokenut henkistä väkivaltaa avioliitossani ja pelkään etten enää kykene parisuhteeseen. Mieheni mitätöi minua, en osannut tehdä mitään oikein, hän syyllisti minua kun hoidin lapsia enkä huomioinut häntä, oli minun syytä että hän aloitti sivusuhteen, en kuulemma tukenut häntä tarpeeksi hänen ongelmissaan ja hän uhkaili itsemurhalla. Mieheni lupasi vuosi toisensa jälkeen muuttua, osallistua lasten hoitoon, lopettaa pettämisen, hakea apua mielenterveysongelmiin mutta mikään ei muuttunut. Hän puhui vuolaasti rakkaudesta ja osasi olla hurmaava joten en halunnut lähteä vaikka olin onneton. Erosimme vuosia sitten miehen taas petettyä ja nykyään olen masentunut enkä pysty luottamaan yhteenkään mieheen. Tavallinen normaali parisuhde tuntuu puuduttavalta, koska olen tottunut suhteeseen joka on jännittävä, niin hyvässä kuin pahassa, ja yhtä vuoristorataa. Ihastun palavasti miehiin, jotka ovat välinpitämättömiä ja etäisiä. Jos mies on aina käytettävissäni, luotettava ja osoittaa teoillansa rakastavansa minua, tunnen tukehtuvani ja lopetan suhteen.
Jos et halua erota miehestäsi, suosittelisin ainakin jonkunlaista pariterapiaa. Miehen käytös ei ole normaalia. Hänen lapsuuden kasvuympäristönsä on luultavasti ollut ongelmallinen, tai sitten miehellä on vakava persoonallisuushäiriö. Hän saattaa uskoa rakastavansa sinua mutta ei ole oppinut normaalin rakkauden ja parisuhteen merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa muuta kuin että on tuo henkistä väkivaltaa ja kannattaisi erota, vaikka ymmärrän että se on mahdottoman vaikeaa, enkä ymmärrä myöskään, miksi mies kuitenkin haluaa siinä pysyä.
Minulla on ihan sama tilanne täällä.
Mies uhkailee toisinaan erolla ja käyttäytyy pelottavasti riitatilanteissa.
Alue: Aihe vapaa
Tuo on selvää väkivaltaa. Hassua kuinka siihen turtuu. Minäkin olin avioliitossa 20 vuotta , ja vasta eron jälkeen tajusin. En paremmasta tiennyt.