Kuinka pian mielestäsi on ok muuttaa yhteen?

Heti kun mies ymmärtää, että hänen tulee tehdä melkein kaikki kotityöt.

Tai ainakin puolet. Ei sekuntiakaan ennen.

Kyllä se mennään ihan omien tunteiden mukasesti. Jos on pienikin epävarmuus niin sit ei kyllä kannata, mutta jos molemmat on täysin rakastuneita ja luottaa toisiinsa niin antakaa mennä, vaikka olisitte tunteneet vasta 2 viikkoa! Mitä kukaan on siihen sanomaan?

Ajasta ei ole kyse, vaan sopiiko pariskunta samaan talouteen.

Näillä tiedoilla, mitä tähän hetkeen olen sisäistänyt miehen kanssa asumisesta, neuvoisin olemaan muuttamatta kenenkään kanssa yhteen koskaan vaikka kuinka rakkaus roihuaisi. Omat kämpät on viisautta ja mielenrauhaa kun sitä eniten kaivataan.

No itse en kyllä kuukauden parin perusteella vielä lähtisi muuttamaan jonkun luo, vaikka moni niin tekeekin. Tilanteesta tosiaan riippuu, mutta sanoisin, että omalla kohdallani vähintään noin puoli vuotta mielestäni olisi hyvä olla suhdetta takana. Siinä ajassa ehtii jo oppia tuntemaan toista oikeasti syvemmin ja näkemään häntä eri tilanteissa, siis esim. erimielisyyden/riidan aikana, arkisissa tilanteissa jne.

N28

Ehkä vuoden jälkeen? Itse kyllä käytännössä asuin mieheni luona jo tosi pikaisesti, mutta yhteen muutettiin virallisesti vasta puolentoista vuoden jälkeen.

Itselleni avoliitto on ratkaisuna ihan yhtä iso kuin avioliitto eli olen nyt elämäni toisessa avoliitossa 55-vuotiaana. Avioerostani on 25 vuotta ja nykyisen avopuolisoni kanssa seurustelimme lähes neljä vuotta ennen tätä ratkaisua. Molemmat haluamme ja toivomme, että tämä on meille loppuelämän suhde, mutta niin molemmat halusimme ja toivoimme myös edellisissä avioliittoon johtaneissa suhteissamme.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se mennään ihan omien tunteiden mukasesti. Jos on pienikin epävarmuus niin sit ei kyllä kannata, mutta jos molemmat on täysin rakastuneita ja luottaa toisiinsa niin antakaa mennä, vaikka olisitte tunteneet vasta 2 viikkoa! Mitä kukaan on siihen sanomaan?

Jos on tuntenu vasta 2 viikkoa eikä oo pienintäkään epävarmuutta niin on suoraan sanottuna hieman hölmö ja liian hyväuskoinen. Been there, done that eli en sinänsä tuomitse mutta onneksi oon läksyni oppinu enkä enää etenis tollasella vauhdilla. Mihin siinä on niin kiire? Jos on löytäny sen niin oikean ja sopivan niin loppuelämähän siinä on aikaa eli ehtii vähemmälläkin :)

Itse muutin avoliitosta avoliittoon ja tässä ollaan edelleen, 21v.

Me oltiin yhdessä (eri osoitteissa asuttiin) 2-vuotta ja sitte saman katon alle.

Vierailija kirjoitti:

No itse en kyllä kuukauden parin perusteella vielä lähtisi muuttamaan jonkun luo, vaikka moni niin tekeekin. Tilanteesta tosiaan riippuu, mutta sanoisin, että omalla kohdallani vähintään noin puoli vuotta mielestäni olisi hyvä olla suhdetta takana. Siinä ajassa ehtii jo oppia tuntemaan toista oikeasti syvemmin ja näkemään häntä eri tilanteissa, siis esim. erimielisyyden/riidan aikana, arkisissa tilanteissa jne.

N28

Miksi joku haluaisi muuttaa yhteen noin pian? "Kuherruskuukaudet" kestävät tutkimustenkin mukaan jopa kaksi vuotta, ja joka tapauksessa seurustelussa ilman saman katon alla asumista on niin paljon hyviä puolia, että miksi ihmeessä pitäisi muutamassa kuukaudessa alkaa riidellä roskapussin viemisestä? Miksi siirtyä heti siihen vaiheeseen, jossa jaetaan arki sen sijaan, että toisen viestit ja puhelut saisivat perhosia vatsaan ja yhteinen aika olisi sellaista, mitä odottaa jännityksellä; yhteisiä viikonloppuja, lomia, juhlapyhiä?

Itse en olisi ikinä huolinut miestä, joka olisi ennen minua ollut useammassa kuin yhdessä avo- tai avioliitossa.

Heti papin aamenen jälkeen :) Meillä siihen meni n. vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se mennään ihan omien tunteiden mukasesti. Jos on pienikin epävarmuus niin sit ei kyllä kannata, mutta jos molemmat on täysin rakastuneita ja luottaa toisiinsa niin antakaa mennä, vaikka olisitte tunteneet vasta 2 viikkoa! Mitä kukaan on siihen sanomaan?

Jos on tuntenu vasta 2 viikkoa eikä oo pienintäkään epävarmuutta niin on suoraan sanottuna hieman hölmö ja liian hyväuskoinen. Been there, done that eli en sinänsä tuomitse mutta onneksi oon läksyni oppinu enkä enää etenis tollasella vauhdilla. Mihin siinä on niin kiire? Jos on löytäny sen niin oikean ja sopivan niin loppuelämähän siinä on aikaa eli ehtii vähemmälläkin :)

Nojoo onhan tääkin totta. Itse muutin 2 viikossa mieheni kanssa yhteen, mutta me oltiikin kyllä tunnettu jo netin kautta aika kauan ennen sitä, mut meidän ensinäkemästä muutettiin jo heti 2vk jälkeen yhteen ja en ole katunut päivääkään :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se mennään ihan omien tunteiden mukasesti. Jos on pienikin epävarmuus niin sit ei kyllä kannata, mutta jos molemmat on täysin rakastuneita ja luottaa toisiinsa niin antakaa mennä, vaikka olisitte tunteneet vasta 2 viikkoa! Mitä kukaan on siihen sanomaan?

Oikeastiko riittää, jos on "täysin rakastunut"? Menet vain tunteesi mukaan? Eli jos rakastut vaikka kymmenettä kertaa, muutat kymmenettä kertaa myös yhteen parin viikon tuntemisen jälkeen? 

Jos löydät sen oikean ja olet varma tunteistasi ei ole mitään aikarajaa. Enkä siis tarkoita kuudetta oikeaa. Yhdessä asuessa paljastuu toisen luonto ja se, miten sovitte yhteen. Eli oliko sydämesi oikeassa...

siitä vaan samantien, kun käy edellisestä asunnosta pakkaamassa kassin. muuttoon menee nopeimmillaan 5 min. mitä sitä sen enempää miettiin, jos on päättänyt lähteä tai muuttaa yhteen. on niitä tärkeämpiäkin asioita tehdä elämässä, kun miettiä jotain siirtymistä. sen verran tavaraa mukaan, mitä mahtuu alepan muovikassiin.

Ensimmäisen avovaimon kanssa reilun vuoden seurustelun jälkeen ja homma kesti seitsemän vuotta. Toisen kanssa käytännössä saman tien ja tämä on kestänyt 20 vuotta. Mistä sitä tietää, ellei kokeile. Yhdessä asuminen on kuitenkin niin eri asia kuin tapailu hyvinä hetkinä oman aikataulun mukaan.

Pari kk meni meillä. Kolme lasta on nyt ja edelleen onnellisesti yhdessä. Se on se klishee, mutta kun mieheni näin ensimmäisen kerran niin tunsin heti aivan valtavaa onnellisuutta hänen kanssaan. Kai sen vaan tietää kun kosmos heittää sen oikean omalle tielle ja silloin siihen kannattaa tarttua ❤

naiselle: heti kun mies osoittautuu kelvolliseksi hoitamaan kotia.

miehelle: heti.

Syteen tai saveen kirjoitti:

Ensimmäisen avovaimon kanssa reilun vuoden seurustelun jälkeen ja homma kesti seitsemän vuotta. Toisen kanssa käytännössä saman tien ja tämä on kestänyt 20 vuotta. Mistä sitä tietää, ellei kokeile. Yhdessä asuminen on kuitenkin niin eri asia kuin tapailu hyvinä hetkinä oman aikataulun mukaan.

Te kokeilijat oletatte aina, että pari asuu samalla paikkakunnalla tai ainakin riittävän lähekkäin. Itselläni ja nykyisellä puolisollani on 1,5 tunnin etäisyys, ruuhka-aikaan matkaan menee 2 tuntia. En todellakaan olisi ollut parin kuukauden seurustelun jälkeen valmis luopumaan omasta asunnostani vain kokeillakseni yhdessä asumista, kyllä sitä harkittiin muutama vuosi. Nyt sitten asutaan yhdessä ja minulla menee työmatkoihin 3-4 t/pv (ja 250 e/kk, tosin verotuksessa saan hieman hyvitystä). Todennäköisyys, että nykyiseltä asuinpaikkakunnalta tai edes sen lähistöltä löytyisi minulle yhtä hyvä työpaikka kuin se, jossa nyt olen, on erittäin pieni. Miehellä taas ei olisi ollut mitään mahdollisuutta muuttaa minun luokseni pääkaupunkiseudulle, koska siellä hänen yritystoimintansa vaatimat tilat olisivat maksaneet ihan toista luokkaa kuin pikkupaikkakunnalla.

Minusta tapailu hyvinä hetkinä oli myös pelkästään positiivista. Oli ihanaa kokea aito seurusteluvaihe, kun toista ehti välillä ikävöidäkin ja joka iltaiset puhelut olivat hetkiä, jolloin todella keskusteltiin. Nyt illat menevät helposti siihen, että töiden ja harrastusten jälkeen vain syödään ja luetaan tai katsellaan televisiota.

Mutta niin kauan kuin lasten elämää ei sotketa niin aikuisethan voivat kokeilla vaikka päivän tuttavuudella, senkun toinen laittaa oman asuntonsa vuokralle tai jos asuu itse vuokralla niin sanoo sopimuksen irti ja kantaa tavaransa toisen luo tai yhteiseen uuteen asuntoon.