Jos toinen kutsuu väärällä nimellä, ehkä jopa tahallaan?

Minähän en edes kymmenen vuoden jälkeen tahdo muistaa kummilapseni nimeä että onko se tyyliin Pia vai Piia.

Up

Joo, mulla samanlainen kokemus entisestä työkaverista. Vuosia olimme samassa työpaikassa, jossa oli kilpailua. Hän sanoi minua aina väärällä nimellä, nimellä, joka oli vanhanaikainen muunnos oikeasta nimestäni. Ja lisäksi keskustellessamme tuli liian lähelle, jolloin edes silmäni eivät tarkentaneet katsetta enää.  Oikea nimihän tuli esille aina muidenkin työkavereiden puheissa, joten erehtymisen vaaraa ei ollut. Katsoiko hän hiljaiseksi hyväksynnäksi sen, etten siihen puuttunut. Mutta asento ja tuo toisen reviirille tahallaan tuleminen kyllä viestittivät alistamista ja vallankäyttöä. Ko työpaikassa oli muutenkin työpaikkakiusaamista, johon työnjohto ei puuttunut. Sieltä joutui moni lähtemään pahoilla mielin muualle töihin. He eivät järjestäneet jatkoja, vaan uhkailivat ettei sitten töitä löydy. Palkka oli huonompi kuin heidän pitkäaikaisilla työntekijöillään siten, että se siirrettiin meiltä uusilta heille. Luottamusmieskin vain käski pitää suun kiinni.

Tällaiset ihmiset ovat todella loukkaavia, ei kannata pitää lähipiirissään. Lempinimi on yksi asia, mutta jos puhuu kiusatakseen niin saa palaa helvetissä.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset ihmiset ovat todella loukkaavia, ei kannata pitää lähipiirissään. Lempinimi on yksi asia, mutta jos puhuu kiusatakseen niin saa palaa helvetissä.

Nyt taas mammat vähän realismia ja ennen kaikkea leikkimieltä!! Ei ole niin vakava asia.

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu kutsui minua väärällä nimellä jo toistamiseen tänään. Esim. Anna - Anne. Viime kerralla ajattelin että oli vahinko, eikä se minua haitannut erityisemmin. Olimme sitten viikolla tekemisissä sen verran paljon, että siinä luulisi oppineen nimen oikein. Mutta tänään taas hän käytti sitä silleen ”Olepa hyvä, Anna”! Kuulosti jotenkin jo siltä, että tietää oikean nimen mutta käytti tahallaan tuota väärää. Jotenkin vain vaikea uskoa ettei oikeasti muistaisi.

Emme olekaan todellakaan mitään kavereita, mutta oletin välimme toimiviksi. Onko tuo joku keino piikitellä tai neutraalimmin osoittaa etäisyyttä tyyliin ’enhän muista nimeäsikään, emme ole kavereita’? Onko jollain kokemuksia tällaisesta? Tai jos hän ei muistanut nimeä oikeasti, onhan sekin merkki jostain, että ei oikeastikaan viitsi muistaa/opetella. Vaikka puhutaanhan siitäkin että nimimuisti voi joillain ihmisillä olla huono.

Tunnemmeko saman ihmisen? Tuollainen käytös on vallankäyttöä. Ei korkeakoulututkinnon suorittaneella voi olla niin huono muisti etteikö muistaisi usein tapaamansa henkilön nimeä.

jos joku ihminen hyötyisi siitä että sanoo väärällä nimellä niin mikähän se hyöty olisi? Kun varsinkin itse et voi korjata asiaa heti? Korjaa asia ja varmasti homma loppuu. Jos kuuntelet niin eihän kukaan voi tietää että on väärin.

Vierailija kirjoitti:

jos joku ihminen hyötyisi siitä että sanoo väärällä nimellä niin mikähän se hyöty olisi? Kun varsinkin itse et voi korjata asiaa heti? Korjaa asia ja varmasti homma loppuu. Jos kuuntelet niin eihän kukaan voi tietää että on väärin.

Korjasin molemmilla kerroilla.

AP

Itse jätän reagoimatta jos minua kutsutaan väärällä nimellä. Ei siis koske mua kun nimeäni ei ole mainittu.

Mautonta!

Mieheni sisko käyttää nuoremman poikamme nimestä omaa versiota, koska se on hänen mielestään kauniimpi. Yhden kirjaimen muutos, mutta kyllähän se tympii ja toisaalta naurattaakin; täti tietää paremmin mikä nimi pojalle sopii. Ja siis ihan tahallaan, on tämän jo sanonutkin. On tosin muutenkin melko rajaton ihminen, on esim. alkanut siirtelemään meillä ollessaan huonekaluja "paremmille" paikoille kunnes laitoin nopean stopin. Ja siitähän se käly suuttui, oikein kunnolla.

Hauskaa hupia!

Noi on varmaan tahallisia tekoja, mutta itselläni on tämä nimiongelma eikä se ole tosiaan kivaa. Olen ollut vuosikausia samassa työpaikassa ja tapaan hyvin paljon ihmisiä, kuten meistä jokainen siellä. Ja niitten työkaverien nimet nyt vaan menevät sekaisin tai en muista lainkaan. Esimerkiksi on kaksi naista, tiedän heidän nimensä varsin hyvin. He toimivat eri ammatissa eikä muuta samaa juuri ole kuin ehkä hiusten väri. Kuulen joka päivä, kun Anna Niemi esittelee itsensä asiakkaalle, samoin kun Anne Lahti tekee niin. Ja kun kutsun heitä, Annesta tulee Anna ja toisin päin. En tiedä mikä lukko päässäni oikein on, mutta se on niin noloa. Nimet keksittyjä.

Puhu sille vakavalla naamalle, että epäilet hänellä olevan alkava muistisairaus ja kehoita lääkäriin. Kysehän voi oikeasti olla siitä ja veetuilu kyllä loppuu siihen.

Mun (ex) miesystävä kutsui ensimmäiset kaksi vuotta minua exänsä nimellä aina silloin tällöin. Olivat olleet yhdessä 25 vuotta, joten pari kertaa se nyt oli ok eikä itse pitänyt sitä pahana mokana. Etenkin vähän kaljaa ottaneena olin aina "Tuulikki". Ihmettelin, miten tyhmä voi olla ettei erota ihmistä toisesta.

No tämä nyt menneen talven lumia, luojan lykky.

Mikäli ero on tosiaan luokkaa Anna/Anne tai Kirsi/Kirsti, niin kyllähän tuonkaltaisia erehdyksiä sattuu helposti. Eri asia mikäli nimi on Anne ja joku kutsuu Kirstiksi tai päinvastoin.