My 600 lb life -mitä heille nyt kuuluu?

Katsoin ensimmäisen osan TLC:ltä vaikken olekaan nähnyt jatkojen ensimmäisen osan ensimmäistä vuotta.

Ihmettelin jo aiemmin miksei Yhdysvalloissa ole kunnollisia rollattoreita, joiden avulla ihmiset pystyisivät liikkumaan enemmän? Suomen terveydenhuolto olisi varmaan jo konkurssissa jos rollattoria tarvivat joutuivat käyttämään samanlaisia ”walkereita” jotka vielä vaikeuttavat ihmisen liikkumista entisestään. Niitähän käyttävät henkilöt, jotka eivät pysty kävelemään syystä tai toisesta ilman apuvälinettä.

Havaitsin, ettei kummankaan leikatun mies tukenut kunnolla vaimoaan lihavuusleikkauksen jälkeisessä elämässä. He vaikuttivat kokevan vaimon paremman liikkuvuuden sekä itsenäisyyden uhkana suhteelleen.

Erityisesti Lupen mies käyttäytyi sikamaisesti vehdatessaan Lupen selän takana muiden naisten kautta, käyttäen fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa sekä vielä ilkesi esittää itseään kuvausryhmälle jonkinlaisena marttyyrina. Mies koki senkin, että Lupe suoriutuu itse vessassa käymisestä negatiivisesti. Ilmeisesti hän olisi ollut onnellinen jos Lupe olisi jatkanut tarpeidensa tekemistä sängyssä ja mies olisi voinut kontrolloida tilannetta päättämällä milloin putsaa rouvansa alakerran?

Toisen naisen nimeä en muista mutta tuntui hullulta kun hänen miestään ei kiinnostanut tippaakaan naisen ruokavalio ja naisparka joutui tekemään kahdet ruoat kun mies oli kotona vaikka miehenkin bmi lähentelee neljääkymmentä silmämääräisesti arvioiden. Mies ei ilmeisesti uhraa ajatustakaan omalle terveydelleen edes vaikka heillä on juuri koulunsa aloittanut pieni poika. Dr Nowzaradan kysyi mieheltä, onko hän osallistunut ja tukenut vaimoaan syömällä samaa ruokaa kotona. Ei ollut ja varmaan rekkakuskina syö aika lailla pikaruokaa. Nainen on sisukas sissi, joka kulki omaa polkuaan keskittyen lapseensa arkisin. Voin aavistaa, että siinä vaiheessa kun vaimo alkaa olla normaalipainoisten kirjoissa mies tulee mustasukkaiseksi.

Ihmettelin Lupen leikkauksien järjestystä hieman mutta ymmärrän kyllä, että valtavan roikkuva vatsa on todellinen ongelma hautumineen ja haavoineen. Onneksi Lupen serkku otti Lupen luokseen ja Lupe pääsi rauhassa tavoittelemaan tavoitteitaan eli vatsarepun leikkausta, lonkkaleikkausta ja varmaan hänen ilmeisesti synnynnäinen jalan asentovirhekin pitäisi leikata.

Odotan kiinnostuneena ohjelman seuraavaa osaa koska nuo naiset näyttivät, että vaikeassakin tilanteessa voi pudottaa painoaan kilo kerrallaan. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että painonhallinta ja -pudottaminen onnistuu parhaiten asiaa tukevien ja annettuihin ohjeisiin sitoutuneiden ihmisten seurassa. Ihminen kun sattuu olemaan psykofyysinen kokonaisuus.

Mitä ajatuksia teissä muissa herätti?