Kun elämä menee alamäkeä, eikö sen pitäisi silloin olla helppoa?

Mä olen pohtinut samaa. Se on vähän huono kielikuva. Ylämäessä on raskasta mutta etenemä kohti parempaa näkymää ja helpompaa, mutta sitten alamäki on helppoa mutta vie huonompaan. Voisiko vaan kiivetä jonnekin rinteeseen mistä on ihan kiva näkymä ja asettua sinne asumaan? Ehkä se olisi parasta.