Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ilmoitti lähtevänsä, jos laihdun enää grammankaan. (Syömishäiriö)
30.08.2018 |
Olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta ja olen edelleen korviani myöten rakastunut.
Kun tapasimme, olin huomattavasti hoikemmassa kunnossa kuin vielä muutama kuukausi sitten. Seurustelumme alkuajat pyörivät paljon ruuan ympärillä, kävimme paljon ulkona syömässä ja tilasimme sushia kotiin, ja lihoin todella nopeasti. Lopulta painoin 63 kg (167 cm).
Päätin tiputtaa painoa takaisin sinne mistä lähdettiin, eli 55 kiloon. Laihduttaminen on kuitenkin minulle helppoa syömishäiriötaustani takia, ja koska paino vaan putosi, en lopettanut siihen vaan jatkoin ihannepainooni 49 kg.
Eilen kun tarkistin saunan jälkeen painoni miehen nähden (48,8 kg) mies sanoi, ettei enää katso painon tippumista vaan lähtee kävelemään, mikäli vielä laihdutan.
Mies tietää syömishäiriöstäni, joka on jo menneen talven lumia. En ole vielä merkittävästi alipainoinen, joten on mielestäni kohtuutonta huolestua. Hänen mielestään olen edelleen kaunis, ja ainakin käytöksensä perusteella voin päätellä että haluaa minua enemmän kuin silloin, kun BMI:ni oli lähempänä yli- kuin alipainoa. On tekopyhää huolestua, kun oikeasti kuitenkin pitää minua kauniimpana ja haluttavampana nyt kuin silloin, kun minulla oli tosiaankin mistä ravistaa.
En halua menettää miestä, mutta haluan silti ottaa pois vielä vajaa 1,5 kiloa. Olen jokseenkin loukkaantunut siitä, ettei minulla ole oikeutta pitää huolta omasta ruumistani sellaisessa painossa, jossa olen onnellinen.
Erityisesti miehet, mitä mieltä olette? Kieltäisittekö oikeasti naisystäväänne laihduttamasta? Eikö tuollainen uhkaus muka ole tekopyhää?
Kommentit (56)
Olet sairastunut syömishäiriöön uudelleen. Sinulla on syömishäiriö. Olet sairas.
Hakeudu avun piiriin heti. Hae apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskoja nämä syömishäiriöiset yms vegaanit, joille suurin into on toitottaa muille kuinka syö tai ei syö
49kg/ 167cm ei ole ihannepaino. Eikä 47,3kg tuon pituiselle ole enää kaunista tai terveellistä paitsi vääristyneessä mielessä. Ongelmasi ei ole miehesi asenne vaan oma asenteesi painoon.
Mitä jos lopettaisit sen punnitsemisesi?
Laihdutettuasi tuon puolitoista kiloa pääset sinne merkittävän alipainon puolelle, sinuna kysyisin itseltäsi miksi koet itsesi vasta silloin onnelliseksi? Haluatko sitoa miehen huolestumisella itseesi? Pelkäätkö ettet saa miehesi huomiota riittävästi kuin pysymällä merkittävän alipainon puolella?
Ehkä miehesi on oikeassa ja teidän pitäisi erota jos ennen yhteenmenoanne olit paljon terveemmässä 55 kilossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla on tekopyhää olla huolestunut naisystävän laihdutuksesta, etenkin jos nainen on jo valmiiksi hoikka ja syömishäiriötaustainen? Painossa kuitenkin on kyse muustakin kuin ulkonäöstä ja siitä miten haluttava olet. Etenkin silmään pistää tuo ''en ole VIELÄ merkittävästi alipainoinen, joten on mielestäni kohtuutonta huolestua.'' Aloituksen perusteella on vaikea uskoa että syömishäiriösi on menneen talven lumia. En ihmettele yhtään että miestä pelottaa eikä tämä tahdo jäädä katselemaan itsetuhoista käytöstä.
Ei selvästikään ole menneen talven lumia, kun haluat laihtua luurangoksi. Hanki apua. Ja mies saa kyllä lähteä suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitää hakea apua. Anoreksia on henkinen sairaus, joka vain näkyy kehonkuvan vääristymisenä ja ruoan välttelynä. Tiedän joitakin, jotka ovat sairastuneet vanhempiensa eron jälkeen. Aikuisuus on tuntunut liian raskaalta taakalta, varsinkin jos esim. äiti on jätetty kylmästi nuoremman naisen takia. Tavallaan usko elämään on horjunut. Kun saat terapeutin apua, asia voidaan korjata. Bulimia ja ylensyönti ym. lienevät samanlaisia, henkisestä taakasta johtuvia sairauksia. Ruoka voi tuntu ainoalta lohdultakin.
Jotenkin tuntuu, että et luota edes poikaystävääsi, että hän hyväksyy sinut sellaisena kuin olet - ja ilmeisesti olet oikeassa. Tai pakkomielle laihduttamiseen vain tympii häntä. Yhteinen tulevaisuus ei ehkä tunnu ruusuiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
167 cm ja 47,5 kg on LIEVÄ alipaino.
Ei merkittävä alipaino.
Ei vaikea alipaino.
LIEVÄ alipaino.
Kunhan et tuosta alemmaksi mene, niin eipä pitäisi kenelläkään olla mitään urputtamisen aihetta.
Kenties mies haluaa tulevaisuudessa lapsia, ja on huolissaan mahdatko sinä ylipäätään tulla raskaaksi. Tai kuinka terveen kasvuympäristön tarjoat lapsille tuolla ajatusmallilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenties mies haluaa tulevaisuudessa lapsia, ja on huolissaan mahdatko sinä ylipäätään tulla raskaaksi. Tai kuinka terveen kasvuympäristön tarjoat lapsille tuolla ajatusmallilla
Sanoisitko samaa 167 cm ja 70 kg naiselle, joka on LIEVÄSTI ylipainoinen. Eli vastaavasti kuin ap on LIEVÄSTI alipainoinen.
Jos et, olet tekopyhä.
Vierailija kirjoitti:
Kenties mies haluaa tulevaisuudessa lapsia, ja on huolissaan mahdatko sinä ylipäätään tulla raskaaksi. Tai kuinka terveen kasvuympäristön tarjoat lapsille tuolla ajatusmallilla
Sanoisitko samaa 167 cm ja 70 kg naiselle, joka on LIEVÄSTI ylipainoinen? Ap taas on LIEVÄSTI alipainoinen.
Jos et, olet tekopyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
167 cm ja 47,5 kg on LIEVÄ alipaino.
Ei merkittävä alipaino.
Ei vaikea alipaino.
LIEVÄ alipaino.
Kunhan et tuosta alemmaksi mene, niin eipä pitäisi kenelläkään olla mitään urputtamisen aihetta.
Katsohan uudestaan, tuo antaa bmi:ksi 17 (tai 17,10 uuden bmi-laskurin mukaan), ja raja lievän ja merkittävän välillä on 17,9. Tuo on selvästi merkittävän alipainon puolella.
Painoindeksisi on 48,8/(1,67x1,67)=17,49. Kun painoindeksi on 15, kuolen kellot soittavat. Lopeta jo ja mene välittömästi hoitoon. Anoreksia ei ole leikin asia, varsinkaan jos se muuttuu krooniseksi. Paino on tuolloin 41,85 kg. Sydän ei jaksa mitä tahansa. Ei se pyhällä hengellä elä.
Pakkomielteesi alipainoon kielii syömishäiriöstä. Minäkin lähtisin, jos se jälleen omasta syystäsi alkaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenties mies haluaa tulevaisuudessa lapsia, ja on huolissaan mahdatko sinä ylipäätään tulla raskaaksi. Tai kuinka terveen kasvuympäristön tarjoat lapsille tuolla ajatusmallilla
Sanoisitko samaa 167 cm ja 70 kg naiselle, joka on LIEVÄSTI ylipainoinen. Eli vastaavasti kuin ap on LIEVÄSTI alipainoinen.
Jos et, olet tekopyhä.
Lievästi ylipainoiselle harvoin raskaaksi tuleminen on ongelma, kun taas lievästi alipainoisella se on jo vaikeampaa, mitäs tekopyhyyttä siinä on?
Siis lähtötilanne oli 55 kiloa ja silloin myönsit syömishäiriön. Nyt painat 6,5 kiloa vähemmän ja sanot, ettei ongelmaa ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenties mies haluaa tulevaisuudessa lapsia, ja on huolissaan mahdatko sinä ylipäätään tulla raskaaksi. Tai kuinka terveen kasvuympäristön tarjoat lapsille tuolla ajatusmallilla
Sanoisitko samaa 167 cm ja 70 kg naiselle, joka on LIEVÄSTI ylipainoinen. Eli vastaavasti kuin ap on LIEVÄSTI alipainoinen.
Jos et, olet tekopyhä.
Tää on provo. Tämä 70-kiloinen on nippanappa normaalin ylärajan yläpuolella, kun taas ap on kaukana pienestä normaalipainon alarajan alituksesta. Omituista matematiikkaa.
Alue: Aihe vapaa
Hänellä on oikeus lähteä jos haluaa, oli syy mikä tahansa. Vertaisin syömishäiriötä alkoholismiin: molemmat ovat sairauksia, jotka voi parantaa, jos potilas vain suostuu myöntämään sairautensa ja hakemaan apua. Jos ei, ei puolisolla ole mitään velvollisuutta hyysätä ja katsella vierestä kun toinen syö/juo itsensä sairaaksi ja hautaan.