Lue keskustelun säännöt.
Miten tästä kateudesta selviää???
27.08.2018 |
Ollaan erään tuttavani kanssa kilvoitelleet eri asioissa, ehkä osin tiedostamatta omia elämiämme parantaaksemme. Ollaan hyvin samankaltaisissa elämäntilanteissa. Tästä kilvoittelusta ei olla koskaan sen kummemmin juteltiin, mutta on kuitenkin päivänselvää. Hänellä menee joissain asioissa mukavammin ja minulla joissain toisissa. Tasapaino säilyy.
Olen haaveillut todella paljon asiasta x jo pidemmän aikaa. Mutta nyt näyttää siltä, että hän tulee saavuttamaan tuon haaveeni, eikä minulla ole enää sitä sitten mahdollista saavuttaa kun on sellainen kertaluontoinen juttu.
Miten pääsen tästä yli? Haluaisin olla iloinen puolestaan, että saavuttaa niin mahtavan jutun, mutta en vain pysty kun olisin niin toivonut itseäni innostavan asian kanssa.
Kommentit (10)
On täysin sattuumaa, että ensinnäkään tunnet kyseisen ihmisen. Maailmassa on loputon määrä ihmisiä, jotka saattaisit tuntea ja olla heille kateellinen. Maailmassa on loputon määrä kadehdittavaa. Miksi rajoitat kateutesi siis vain kaveriisi, joka on sattumalta osa elämääsi? Ala kadehtia tasapuolisuuden nimissä kaikkia, joilla on yksikin asia elämässään paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On täysin sattuumaa, että ensinnäkään tunnet kyseisen ihmisen. Maailmassa on loputon määrä ihmisiä, jotka saattaisit tuntea ja olla heille kateellinen. Maailmassa on loputon määrä kadehdittavaa. Miksi rajoitat kateutesi siis vain kaveriisi, joka on sattumalta osa elämääsi? Ala kadehtia tasapuolisuuden nimissä kaikkia, joilla on yksikin asia elämässään paremmin.
Toki on sattumaa, enkä haluaisi tuntea näin. Eikä kaikkien kadehtimisessa ole mitään järkeä. Ehkä se, että olemme niin samankaltaisissa elämäntilanteissa luo tämän vertailuasetelman? Tuntuu vaan niin pahalta, että hän vie tuon haaveilemani asian kuin nenän edestä. Ja jos minä en voi sitä saada niin toivoisin, ettei hänkään. Ikävä sanoa, mutta näin tunnen.
En kyllä yhtään tajua, olisitko siis oikeasti tyytyväisempi, jos hänkään ei saisi tuota asiaa, kun et voi itse saada. En osaa kuvitella tuommoista ajattelumallia.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä yhtään tajua, olisitko siis oikeasti tyytyväisempi, jos hänkään ei saisi tuota asiaa, kun et voi itse saada. En osaa kuvitella tuommoista ajattelumallia.
Jos olen rehellinen niin kyllä. Kuten sanoin en haluaisi tuntea näin. Olisi kaikista paras että tuo asia menisi jollekin ihan muulle niin en joutuisi tuntemaan niin valtavaa kateutta koko ajan tuttavani kohtaan. En voisi silloin kohdistaa kateutta ketään kohtaan jos en tuntisi asian saajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täysin sattuumaa, että ensinnäkään tunnet kyseisen ihmisen. Maailmassa on loputon määrä ihmisiä, jotka saattaisit tuntea ja olla heille kateellinen. Maailmassa on loputon määrä kadehdittavaa. Miksi rajoitat kateutesi siis vain kaveriisi, joka on sattumalta osa elämääsi? Ala kadehtia tasapuolisuuden nimissä kaikkia, joilla on yksikin asia elämässään paremmin.
Toki on sattumaa, enkä haluaisi tuntea näin. Eikä kaikkien kadehtimisessa ole mitään järkeä. Ehkä se, että olemme niin samankaltaisissa elämäntilanteissa luo tämän vertailuasetelman? Tuntuu vaan niin pahalta, että hän vie tuon haaveilemani asian kuin nenän edestä. Ja jos minä en voi sitä saada niin toivoisin, ettei hänkään. Ikävä sanoa, mutta näin tunnen.
Pointtina on kaiken suhteellisuus. Kateellisuus saa katsomaan maailmaa ahtaasta ja vääristyneestä vinkkelistä. Laajemmin nähtynä voidaan kuvitella lähes loputon jatkumo, jossa aina jollakin maailman ihmisellä on jokin yksittäinen asia paremmin - tai huonommin! - kuin sinulla. Kateutesi ei perustu objektiivisiin faktoihin, vaan näkökulmaharhaan. Se on tunne, joka on "neutraloitavissa" järkeilyllä ja omiin vahvuuksiin keskittymällä. Aktiivisella kiitollisuudella siitä mikä SINUN elämässäsi on hyvin juuri tänään (koska huomenna sinua tai sinulle rakkaita asioita ei välttämättä enää edes ole).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kilpakumppanisi on saamassa naapurin Reiskasta miehen ja sinäkin haluaisit Reiskan itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täysin sattuumaa, että ensinnäkään tunnet kyseisen ihmisen. Maailmassa on loputon määrä ihmisiä, jotka saattaisit tuntea ja olla heille kateellinen. Maailmassa on loputon määrä kadehdittavaa. Miksi rajoitat kateutesi siis vain kaveriisi, joka on sattumalta osa elämääsi? Ala kadehtia tasapuolisuuden nimissä kaikkia, joilla on yksikin asia elämässään paremmin.
Toki on sattumaa, enkä haluaisi tuntea näin. Eikä kaikkien kadehtimisessa ole mitään järkeä. Ehkä se, että olemme niin samankaltaisissa elämäntilanteissa luo tämän vertailuasetelman? Tuntuu vaan niin pahalta, että hän vie tuon haaveilemani asian kuin nenän edestä. Ja jos minä en voi sitä saada niin toivoisin, ettei hänkään. Ikävä sanoa, mutta näin tunnen.
Pointtina on kaiken suhteellisuus. Kateellisuus saa katsomaan maailmaa ahtaasta ja vääristyneestä vinkkelistä. Laajemmin nähtynä voidaan kuvitella lähes loputon jatkumo, jossa aina jollakin maailman ihmisellä on jokin yksittäinen asia paremmin - tai huonommin! - kuin sinulla. Kateutesi ei perustu objektiivisiin faktoihin, vaan näkökulmaharhaan. Se on tunne, joka on "neutraloitavissa" järkeilyllä ja omiin vahvuuksiin keskittymällä. Aktiivisella kiitollisuudella siitä mikä SINUN elämässäsi on hyvin juuri tänään (koska huomenna sinua tai sinulle rakkaita asioita ei välttämättä enää edes ole).
Kiitos. Minun elämässäni iso osa asioista on oikein hyvin. Typeräähän tällaista on valvoa. Tuttavallanikin on asiat samoin asiat oikein hyvin. Olemme ns. tasoissa ja sen ajatuksen kanssa on helppo elää. Nyt kuitenkin vaaka keikkuu vahvasti hänen edukseen ja se tekee olosta sietämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli kilpakumppanisi on saamassa naapurin Reiskasta miehen ja sinäkin haluaisit Reiskan itsellesi.
Ei ole kyse ihmissuhteista. Ne meillä on molemmilla hyvällä tolalla.
Kateus, tuo suomalaisuuden kantava voima! Varo ettet muutu vihreäksi.
Innostavan=onnistavan