Mikä noita nykynuoria vaivaa? Pojalle oli naurettu, kun on vanha mopo.

Miehet ja pojat ovat aina pilkanneet ja ilkkuneet toisten autoja, mopoja ym. hankintoja. Ja ulkonäköä, tyyliä (homottelu), poliittisia arvoja jne.

Monien miesten keskinäinen keskustelukulttuurikinhan on sellainen ilkkuva, kokoajan tehdään porukalla pilkkaa milloin kenestäkin.

Just eilen munkin lapsi valitti, että pitää saada uusi jääkiekkomaila. Siis upouusi, huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mopo ostettiin käytettynä, mutta ei se mikään pappatunturi ole kuitenkaan. Nyt pojalle on naurettu ja ilkuttu. Samanlaista oli muutama vuosi sitten, kun oli ostettu käytetyt sukset. Niistä ivattiin ja huudeltiin koulussa. Minähän en periaatteesta maksa suksista 200€, jos niillä hiihdetään 3 kertaa koulun liikuntatunnilla. Saatiin parilla kympillä siskonpojan vanhat sukset ja monot (2000-luvun alun mallia). Mopo taas kulkee, joten mitä väliä, vaikka on vanha. Ei pysty käsittämään. Minun nuoruudessa 20-25 vuotta sitten ei varmaan kukaan kiusannut suksien tai mopojen takia.

Et tärkeämpi sun periaatteet, kuin lapsen onnellisuus?

En oo ap, mut pakko sanoa, että onnellisuus ei tule materiasta! Pikemminkin päin vastoin, omistamisen vimma saa voimaan pahoin. Uusi, tuliterä mopo on hieno joo, mut kun se ei riitä. Pitää olla kalliit vaatteet, kännykät, oikeanlainen pyörä, kalliit harrastukset, scootit, tabletit ja läppärit. Muutaman vuoden päästä ajokortti ja hieno auto. Tytöillä oli vähän aikaa sitten Guccin laukku-villitys. Satojen eurojen laukku tuo ilmeisesti sen onnen? Epäilen, koska nyt kaupitellaan käytettyjä Guccin laukkuja 20 eurolla.

Vierailija kirjoitti:

Mopo ostettiin käytettynä, mutta ei se mikään pappatunturi ole kuitenkaan. Nyt pojalle on naurettu ja ilkuttu. Samanlaista oli muutama vuosi sitten, kun oli ostettu käytetyt sukset. Niistä ivattiin ja huudeltiin koulussa. Minähän en periaatteesta maksa suksista 200€, jos niillä hiihdetään 3 kertaa koulun liikuntatunnilla. Saatiin parilla kympillä siskonpojan vanhat sukset ja monot (2000-luvun alun mallia). Mopo taas kulkee, joten mitä väliä, vaikka on vanha. Ei pysty käsittämään. Minun nuoruudessa 20-25 vuotta sitten ei varmaan kukaan kiusannut suksien tai mopojen takia.

Kyllä kiusattiin 25-30 vuotta sitten, asia vain vaihtelee.

Joskus "väärät" lenkkarit, joskus penaali.

Niin poika sanoi sinulle itse tuon, että on ilkuttu? Tai sitten vika on hänen omassa asenteessaan ja hän nimenomaa on pettynyt käytettyihin suksiin ja mopoihin, "KOSKA MUILLAKIN ON UUDET"? Voisiko olla näin?

90 luvulla kun oltiin nuoria niin ei tuommoisa edes kehdattu kertoa vanhemmille. Vaivihkaan joskus ehdotettiin jos vaikka saisi jonkun vaatteen tai puhelimen lahjaksi yms. Sillä välin koulussa vittuilijoille vittuiltiin takas, mitä nyt ikinä keksikään.

Vierailija kirjoitti:

90 luvulla kun oltiin nuoria niin ei tuommoisa edes kehdattu kertoa vanhemmille. Vaivihkaan joskus ehdotettiin jos vaikka saisi jonkun vaatteen tai puhelimen lahjaksi yms. Sillä välin koulussa vittuilijoille vittuiltiin takas, mitä nyt ikinä keksikään.

Eihän 90-luvulla vaatimuksetkaan ollut niin kovat. Ei silloin ollut kaikilla tai oikeasti kenelläkään kännyköitä, eikä monilla rahaa mopoon. Lama oli Suomessa, monen kotona työttömyyttä. Yleisesti nuorten kilpavarustelu roinan suhteen oli hyvin minimaalista.

Porukkaan joko kuuluu tai ei, ei ne tavarat ole mikään kriteeri, niihin vaan vedotaan, onhan se törkeää sanoa suoraan "et tule koskaan kuulumaan joukkoon"....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auts. Mun pojat olivat teinejä n. 8-10 vuotta sitten, ja kulkivat koulussa pappatunikalla ja toinen pojista vanhalla mummopyörällä, kun uutta vaihdepyörää ei huolinut. Oli kuulemma suurinta huutoa sellainen pyörä. Eikä sitä oltu heti ekana varastamassa.. mutta joo, ikinä ei heitä niistä kiusattu, asutaankin pienessä maalaiskunnassa, yks poika kulki traktorilla koulussa, vaikkakaan ei Pohjanmaalla olla. Pappatunikan olisi kuulemma yksi opettaja ollut kiinnostunut ostamaan, mutta me sanottiin, ettei ole myytävänä. Täytyy vaan todeta, että ihmeellisyyksiin on tämä maailma mennyt, kun joka asiasta soitetaan suuta. Saako ne pennut aikuisena ostettua kaikki hilavitkuttimet itselleen tt-tuillaan? Ja omille lapsilleen?

Samaa mietin minäkin. Voi tulla pudotus kovaa ja korkealta, jos on tottunut saamaan vain uutta ja kallista. Naapurin tyttö ei toissa kesänä ottanut vastaan kesätyötä, koska siinä oli niin pieni palkka. Minä vanha täti-ihminen kysyin, miten pieni. Vastaus oli, että 1000€ kuukauden työstä. Työ oli kuitenkin osa-aikaista, joten ei se minusta pieni ole 17-v. lukiolaiselle. Monta koulukirjaa silläkin saisi.

Tytön vanhemmat eivät ole osanneet perustella lapselleen kesätyön tärkeyttä. Palkkaa tärkeämpää on työstä saatu työkokemus. Oma poika mietti aikoinaan mennäkö töihin vai ei, kun palkka oli pieni eikä hän tuntenut tarvitsevansa rahaa. Meni, kun perustelimme sen työkokemuksella. Seuraavana vuonna siitäkin työpätkästä oli hyötyä, kun sai suosittelijan. Sitä seuraavana työkokemuksen lisäksi suosittelijoita oli jo kaksi.

Ei sitä kukaan ole kiusannut,itse vain keksinyt nuo että sais vanhemmat ostamaan uutta tavaraa .

Suurinta osaa lapsista ei kiusaa kukaan, järkyttyvät vain kun muut ei tanssikkaan heidän pillin tahtiin oikeassa elämässä.

sdfd kirjoitti:

Ei sitä kukaan ole kiusannut,itse vain keksinyt nuo että sais vanhemmat ostamaan uutta tavaraa .

Suurinta osaa lapsista ei kiusaa kukaan, järkyttyvät vain kun muut ei tanssikkaan heidän pillin tahtiin oikeassa elämässä.

Sinä elät ehkä vanhassa ajassa? Kyllä ”v*tun köyhä” on haukkumasana. Kouluissa aikuiset joutuvat puuttumaan näihin viikoittain. Olen itse töissä koulussa, joten tuntumaa on. Tämä termi ”v*tun köyhä” on toisten suosikkitermien ”v*tun homo” ja ”v*tun läski” kanssa sellainen, että saattaapa napsahtaa jälki-istuntoakin, jos paljon näitä suustaan päästelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mopo ostettiin käytettynä, mutta ei se mikään pappatunturi ole kuitenkaan. Nyt pojalle on naurettu ja ilkuttu. Samanlaista oli muutama vuosi sitten, kun oli ostettu käytetyt sukset. Niistä ivattiin ja huudeltiin koulussa. Minähän en periaatteesta maksa suksista 200€, jos niillä hiihdetään 3 kertaa koulun liikuntatunnilla. Saatiin parilla kympillä siskonpojan vanhat sukset ja monot (2000-luvun alun mallia). Mopo taas kulkee, joten mitä väliä, vaikka on vanha. Ei pysty käsittämään. Minun nuoruudessa 20-25 vuotta sitten ei varmaan kukaan kiusannut suksien tai mopojen takia.

Kyllä kiusattiin 25-30 vuotta sitten, asia vain vaihtelee.

Joskus "väärät" lenkkarit, joskus penaali.

Siihen riitti että toisella on joku MSX tai Sinclair, toisilla Ataria ja Amigaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mopo ostettiin käytettynä, mutta ei se mikään pappatunturi ole kuitenkaan. Nyt pojalle on naurettu ja ilkuttu. Samanlaista oli muutama vuosi sitten, kun oli ostettu käytetyt sukset. Niistä ivattiin ja huudeltiin koulussa. Minähän en periaatteesta maksa suksista 200€, jos niillä hiihdetään 3 kertaa koulun liikuntatunnilla. Saatiin parilla kympillä siskonpojan vanhat sukset ja monot (2000-luvun alun mallia). Mopo taas kulkee, joten mitä väliä, vaikka on vanha. Ei pysty käsittämään. Minun nuoruudessa 20-25 vuotta sitten ei varmaan kukaan kiusannut suksien tai mopojen takia.

Kyllä nyt on aika kullannut muistot. Oon samaa ikäluokkaa ja muistan miten tulin itkien koulusta kotiin, kun mun uusille farkuille oli naurettu. Eivät olleet Levikset, kun ei ollut niihin rahaa.

Mun siskolle naurettiin käytettynä ostetusta pyörästä.

Mä oon ostanut omilleni niin hyvää, kuin pystyin. En halua, että niitä kiusataa. Luonnetta voi vahvistaa muillakin tavoin. Nuoren halu saada vertaisryhmän hyväksyntä on luonnollista.

Se että tommosesta välittää on luonteen heikkoutta.

Syytä kasvattaa omilla jaloillaan seisovia eikä joukon vietäviä lampaita.

Lapsi ei todellakaan tarvii niitä 400€:n kännyköitä.

Mopo voi ja saakin olla käytetty, kunhan se on ns. nykymuodin mukainen ja sellainen about mikä muillakin. Turha niitä "ei ihan pappatuna" -versioita kaivella jostain latojen kätköistä tai eläkeläisnaapurien varastoista edukkaasti, vaikka eteenpäin kulkisikin. Ostaa siis jonkun, jonka ex-omistaja on päässyt juuri ajokortti-ikään. Tietysti jos se "ei ihan pappatuna" on viritetty niin, että jättää muut kuin tikut pskaan, niin tällöin ei varmaan kuulu avautumisia iästäkään, mutta miinuspuolena tässä voi varomattomasti ajellessa tulla ongelmia virkavallan kanssa.

Sukset nyt on niin boring, että saavat olla vaikka itse männystä veistetyt, jätkät kuitenkin menevät niiden kanssa vaan röökille, tai grillaamaan makkaraa ensimmäisen mutkan taakse metsään. Jos eivät, niin full wedgie vaan joka jätkälle.

Kävin kouluni 80-luvulla ja kyllä silloin haukuttiin vaatteista ja muista tavaroista. Luokkakaveri oli niin köyhästä perheestä, että sai kunnalta vaatelahjoituksia ja joutui käymään koulussa Suomi-verkkareissa. Häntä haukuttiin näistä vaatteista ihan jatkuvasti. Itselläni oli puinen penaali ja sain siitä kuulla useasti, muilla oli magneettipenaalit. Vähän myöhemmin tuli muotiin Levikset ja me jotka emme niitä saaneet jouduimme pilkan kohteeksi. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka.

Lapset ja nuoret ovat julmia. Monilla on kehittymätön empatiakyky ja samalla valtava tarve kuulua joukkoon. Tämä ei liity ”kurittomiin nykynuoriin” vaan nuoruuteen yleisesti.

Mulla ei oo lapsille varaa ostaa uusinta, hienointa ja kalleinta. Siispä ainoa mitä voin tehdä, on opettaa, että materian hankkiminen ei ole se tärkein asia ja halvempikin ajaa usein asiansa. Ollaan puhuttu brändeistä, kulutuksesta yms. Tärkeimpänä olen sanonut, että vaikka olisi mitä vaatetta tai tavaraa, ei se auta jos on ruma, ilkeä tai ahne luonne. Vaikeempaahan tää on, opettaminen. Helpommalla pääsis, jos antais tukun rahaa ja ei tarttis kokea niitä ikäviä tunteita (itse ja lapset) ja ajatella ja kasvattaa. Mutta uskon, että paremmin pärjäävät pidemmällä juoksulla näillä kokemuksilla ja opeilla.