Lue keskustelun säännöt.
Restonomin tutkinnolla ei kyllä tee mitään! Olen käytännössä ylikoulutettu tarjoilija, ärsyttää.
26.08.2018 |
Olen siis hotelli-ja ravintolapuolen restonomi. Koulussa lupailivat ja maalailivat vaikka mitä tulevaisuudenkuvia, miten restonomit työllistyvät johtotehtäviin ja suunnittelu/hallinnon ja talouden tehtäviin, hr ym. Ja että työttömänä ei tarvitse olla.
Joopa joo. Vuosien varrella kuitenkin karu totuus selvisi. On ihan totta, että työttömänä ei tarvitse olla, mutta työ harvemmin vastaa koulutusta. Suurin osa tekee samaa kuin amispohjaiset kollegatkin.
Itse olen työskennellyt ravitsemisalalla muutaman vuoden vuoropäällikkönä sekä ravintolapäällikkönä. Stressi on ihan järjetön välillä ja päivät pitkiä. Toimistohommien lisäksi toki teen vielä suorittavaa vuoroa yötä myöten, mikä tympii kovasti. Paikkaan sairaslomat ja poissaolot vapaapäivinäni, viikonloppuina teen iltavuoroa salissa.
Lisäksi ravintolapäällikkökin on lopulta käytännössä vain paperihommia tekevä tarjoilija tai kokki. Kiire, huonot työajat ja palkasta en viitsi edes puhua. Ei tällaiseen tarvitse korkeakoulutusta! Parhaiten homman hoitaa alalla pitkää työkokemusta hankkinut kokki tai tarjoilija.
Vain harva ravintolapäällikkö saa keskittyä vain hallinnolliseen puoleen ja kehittämistyöhön päivätyöluonteisesti, vaikka koulussa näin annettiin ymmärtää.
Täysin naurettava tutkinto. Kertoisivat edes totuuden opiskelijoille.
Kommentit (44)
Voisin kirjoittaa kirjan hotelli-ja ravintola alasta. Minulla on kolme tutkintoa (tarjoilija, kokki ja hot.virkailija) Tein 27 vuotta noita hommia ja pari vuotta sitten tuli mittari niin totaalisen täyteen että lopetin. Olin lähes puoli vuotta tekemättä mitään ja nyt olen täysin uudella alalla. Opiskelen myös. Ravintola-ala on nykyisin aivan järkyttävää, asiakkaat todella vaativia ja ilkeitä, pitkiä päiviä huonolla palkalla, harvoin sai kiitosta jne. En suosittele nuorille. Opiskelkaa hiukan enemmän ja hankkikaa joku muu tutkinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa esimieheksi! Tuollaista se on. Ravintola-ala nyt antaa omat erityispiirteensä, mutta tuollaistahan se aina on.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa esimieheksi! Tuollaista se on. Ravintola-ala nyt antaa omat erityispiirteensä, mutta tuollaistahan se aina on.
Vanha käytäntö on, että töissä toimeliasta ihmistä ylennetään niin kauan kunnes hän uupuu. Tilalle otetaan seuraava.
Onko tosiaan, ettei tutkinnolla tee mitään? Ajattelin huvikseni hakea tuohon JAMKin kestävään gastronomiaan tms. ensi vuonna. Takana yksi humanistinen tutkinto ja töissä, silti tekisi mieli opiskella jotain uutta. Opintotukikuukausia kun jäi käyttämättä ja edellinen tutkinto on ulkomailta. Sillä ei ainakaan Suomessa tee mitään, joten varalle ajattelin myös suomalaisen tutkinnon hankkimista. Tradea kokeiln hetken avoimessa amkissa, mutta ei oikein kiinnostanut. Minulla ei ole mitän ravintolataustaa.
Onko joku JAMKissa tuossa koulutuksessa?
Aika monellakin alalla amk- tutkinnon suorittaneella voi olla osittain samoja työtehtäviä kuin vastaavan ammattitutkinnom suorittaneella.
Mutta valmiudet etenemiseen on kuitenkin erilaiset kuin ammattitutkinnon suorittaneella, joilla se koulutus antaa pääsääntöisesti valmiudet vain siihen suorittavaan työhön.
Nytkin saat ap esimiestyökokemusta paraikaa, joten eiköhän sinulla ne etenemismahdollisuudet tulevaisuudessa ole erilaiset kuin niillä tarjoilijoilla.
Pitkäjänteisyyttä, kaikki ei tapahdu nyt heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda ravintolaa. Itse en tee suorittavaa vuoroa minuuttiakaan viikossa, jollen itse niin halua. T. Ravintolapäällikkö kokemuksen kautta, viimeisin koulu lukio 15 vuotta sitten.
Tätä se on kun koulutus on ilmaista. Koulutus maksulliseksi toisen asteen jälkeen, niin papereilla voisi olla jotakin arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on tainnut olla aika epärealistiset käsitykset työelämästä, kuulostaisi että olet työllistynyt juuri sellaisiin työtehtäviin mihin tuo tutkinto on suunnattu. Jos kuitenkin haluat enemmän niin pidä mielessä että koulutus antaa vain tietynlaisen pohjan työelämälle, loppu on itsestäsi kiinni. Mikäli et ole nykyisissä töissä tyytyväinen niin eikun haet muualle paikkaan joka vastaa mielestäsi paremmin osaamistasi ja mieltymyksiäsi. Tai jos pystyt osoittamaan kyvykkyytesi voit päästä etenemään nykyisessä paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Rutiinitöitä joutuu jokainen työssään tekemään. Minäkin mapitan, kopioin, toimin firman lähettinä ja teen paljon muutakin yksinkertaista hommaa, vaikka koulutukseni on konetekniikan insinööri ja työsopimukseni mukaan olen suunnittelija. Keitän kahvitkin. Mutta kyllä mulle sitä työsopimuksen mukaista työtä riittää toki silti. Mutta - myös esimies joutuu meillä tekemään kaikkea tätä, keittämään toisinaan ne kahvitkin.
Eihän tuo ole mitenkään verrannollinen ap:n tilanteeseen. Jos sinun toimenkuvaasi kuuluisi myös käyttää niitä suunnittelemiasi koneita suurin osa työajasta, sitten voisimme puhua samasta tilanteesta. Eli jos suunnittelet jonkun sorvin, sinä olet suurimman osan työajasta jossain pajalla sorvaamassa oikeaa tuotantoon menevää tavaraa etkä suinkaan toimistossa tietokoneen ääressä.
Ei ap:kaan mistään kopioimisesta ja kahvinkeitosta puhunut, vaan tarjoilemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kyllä esimiestehtävät viittaavat enemmän työvuorosuunnitteluun, tilaamiseen, toimituksien hoitamiseen, laskuttamiseen, ruokalistojen suunnitteluun, markkinointiin, yhteydenpidon tavarantoimittajiin, budjetointiin jne. Itsekin olen juuri tällaisista kiinnostunut. Olen myös restonomi, mutta matkailun puolelta. Tutkinnolla olin hetken matkatoimistossa töissä ja muuta iloa siitä ei sitten ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tätä se on kun koulutus on ilmaista. Koulutus maksulliseksi toisen asteen jälkeen, niin papereilla voisi olla jotakin arvoa.
Enemmänkin asennemuutosta. Nythän ammattipaperit suorittanut saa vähän väliä kuulla ihmettelyä, että etkö meinaa enempää kouluttautua.
Myös se halveksiva asenne yliopisto vs amk, eli arvostetaan vain sitä korkeampaa.
Ja mitä on lopputulos? No tietty inflaatio, kun maistereita, kandeja ja vähintään amk-tutkinnon suorittaneita alkaa olla joka oksalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä esimiestehtävät viittaavat enemmän työvuorosuunnitteluun, tilaamiseen, toimituksien hoitamiseen, laskuttamiseen, ruokalistojen suunnitteluun, markkinointiin, yhteydenpidon tavarantoimittajiin, budjetointiin jne. Itsekin olen juuri tällaisista kiinnostunut. Olen myös restonomi, mutta matkailun puolelta. Tutkinnolla olin hetken matkatoimistossa töissä ja muuta iloa siitä ei sitten ollutkaan.
Juuri tätä minäkin haluaisin tehdä, ja toki teenkin. Ongelma on se, että joudun tekemään sitä tarjoilua kaiken muun ohessa. Haluaisin keskittyä pelkästään niihin esimiestehtäviin toimistossa, kuten kuuluisikin. On tosi kuormittavaa multitaskata ja aina omat hommat venyvät. Koko ajan juostaan kellon kanssa kilpaa.
Täsdä esimerkki päivästäni:
Ensin aamulla toimistohommia, sitten tuleekin joku sanomaan, että salissa on kaaos ja rysä ja tiskari on kipeänä, eivät selviä. Ei auta muu kuin mennä, 4 tuntia salin puolella juosten ja kytäten sopivaa hetkeä palata toimistoon, kun hommat pitää saada tehtyä. Lopulta vain on pakko jättää kaaos ja lähteä jatkamaan muita hommia, jos meinaa päästä joskus poiskin.
Kohta joku tulee taas keskeyttämään ja uudestaan työvaatteet päälle ja saliin. Tunti ja takaisin toimistoon. Lopulta saan akuutit hommat tehtyä ja suunnittelen kotiin lähtöä. Kello on 18 ja olen aloittanut klo 8.
No, juuri kun sammutan koneen ja olen poistumassa, tulee taas joku sanomaan, että X on kipeänä eikä pääse iltaan. Soittelen kaikki työntekijät läpi, jopa periaatteideni vastaisesti myös vapailla olevat. Kukaan ei pääse paikkaamaan. Soitan myös extrafirmaan, ei apua. Monta tilausta ja alimiehitys. Ei muuta kuin saliin. Klo 23:30 lähden kotiin.
Tuntuu niin hassulta, että opiskelin 3,5 vuotta korkeakoulututkintoa tätä varten. Ja en ole ainoa. Lisäksi alan uupua.
Ap
Kun hain opiskelemaan pari vuotta sitten, olin aika hukassa enkä oikein tiennyt mikä olisi oma alani. Hain tällöin myös restonomiksi, ja pääsykokeessa en ollut uskoa silmiäni: kokeessa kysyttiin lähinnä ravintola-alan työkokemuksesta (mitä minulla on, valitettavasti) ja sen lisäksi piti muistaakseni rustata jonkinlainen essee. Päätin jo silloin että jos pääsen sisälle (olisin päässyt), en ota opiskelupaikkaa vastaan, koska koin että pääsykoe loukkasi äkykkyyttäni ja tiesin etten tule viihtymään koulussa, jonka pääsykoe on noin helppo. Nyt opiskelen yliopistossa.
Tarkoituksenani ei sitten ole haukkua niitä jotka ovat koulutukseltaan restonomeja, tunnen itsekin erään restonomin joka tienaa todella hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä esimiestehtävät viittaavat enemmän työvuorosuunnitteluun, tilaamiseen, toimituksien hoitamiseen, laskuttamiseen, ruokalistojen suunnitteluun, markkinointiin, yhteydenpidon tavarantoimittajiin, budjetointiin jne. Itsekin olen juuri tällaisista kiinnostunut. Olen myös restonomi, mutta matkailun puolelta. Tutkinnolla olin hetken matkatoimistossa töissä ja muuta iloa siitä ei sitten ollutkaan.
Juuri tätä minäkin haluaisin tehdä, ja toki teenkin. Ongelma on se, että joudun tekemään sitä tarjoilua kaiken muun ohessa. Haluaisin keskittyä pelkästään niihin esimiestehtäviin toimistossa, kuten kuuluisikin. On tosi kuormittavaa multitaskata ja aina omat hommat venyvät. Koko ajan juostaan kellon kanssa kilpaa.
Täsdä esimerkki päivästäni:
Ensin aamulla toimistohommia, sitten tuleekin joku sanomaan, että salissa on kaaos ja rysä ja tiskari on kipeänä, eivät selviä. Ei auta muu kuin mennä, 4 tuntia salin puolella juosten ja kytäten sopivaa hetkeä palata toimistoon, kun hommat pitää saada tehtyä. Lopulta vain on pakko jättää kaaos ja lähteä jatkamaan muita hommia, jos meinaa päästä joskus poiskin.
Kohta joku tulee taas keskeyttämään ja uudestaan työvaatteet päälle ja saliin. Tunti ja takaisin toimistoon. Lopulta saan akuutit hommat tehtyä ja suunnittelen kotiin lähtöä. Kello on 18 ja olen aloittanut klo 8.
No, juuri kun sammutan koneen ja olen poistumassa, tulee taas joku sanomaan, että X on kipeänä eikä pääse iltaan. Soittelen kaikki työntekijät läpi, jopa periaatteideni vastaisesti myös vapailla olevat. Kukaan ei pääse paikkaamaan. Soitan myös extrafirmaan, ei apua. Monta tilausta ja alimiehitys. Ei muuta kuin saliin. Klo 23:30 lähden kotiin.
Tuntuu niin hassulta, että opiskelin 3,5 vuotta korkeakoulututkintoa tätä varten. Ja en ole ainoa. Lisäksi alan uupua.
Ap
Ongelmasi tuntuu olevan enemmänkin resursseissa kuin koulutuksessa. Valitettavasti esimiehen rooli on sellainen, että usein joutuu itse olemaan se joka uhrautuu mikäli ei muuta ratkaisua löydä. Siitä syystä sinulle taatusti maksetaankin paremmin kuin rivityöntekijöille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä esimiestehtävät viittaavat enemmän työvuorosuunnitteluun, tilaamiseen, toimituksien hoitamiseen, laskuttamiseen, ruokalistojen suunnitteluun, markkinointiin, yhteydenpidon tavarantoimittajiin, budjetointiin jne. Itsekin olen juuri tällaisista kiinnostunut. Olen myös restonomi, mutta matkailun puolelta. Tutkinnolla olin hetken matkatoimistossa töissä ja muuta iloa siitä ei sitten ollutkaan.
Juuri tätä minäkin haluaisin tehdä, ja toki teenkin. Ongelma on se, että joudun tekemään sitä tarjoilua kaiken muun ohessa. Haluaisin keskittyä pelkästään niihin esimiestehtäviin toimistossa, kuten kuuluisikin. On tosi kuormittavaa multitaskata ja aina omat hommat venyvät. Koko ajan juostaan kellon kanssa kilpaa.
Täsdä esimerkki päivästäni:
Ensin aamulla toimistohommia, sitten tuleekin joku sanomaan, että salissa on kaaos ja rysä ja tiskari on kipeänä, eivät selviä. Ei auta muu kuin mennä, 4 tuntia salin puolella juosten ja kytäten sopivaa hetkeä palata toimistoon, kun hommat pitää saada tehtyä. Lopulta vain on pakko jättää kaaos ja lähteä jatkamaan muita hommia, jos meinaa päästä joskus poiskin.
Kohta joku tulee taas keskeyttämään ja uudestaan työvaatteet päälle ja saliin. Tunti ja takaisin toimistoon. Lopulta saan akuutit hommat tehtyä ja suunnittelen kotiin lähtöä. Kello on 18 ja olen aloittanut klo 8.
No, juuri kun sammutan koneen ja olen poistumassa, tulee taas joku sanomaan, että X on kipeänä eikä pääse iltaan. Soittelen kaikki työntekijät läpi, jopa periaatteideni vastaisesti myös vapailla olevat. Kukaan ei pääse paikkaamaan. Soitan myös extrafirmaan, ei apua. Monta tilausta ja alimiehitys. Ei muuta kuin saliin. Klo 23:30 lähden kotiin.
Tuntuu niin hassulta, että opiskelin 3,5 vuotta korkeakoulututkintoa tätä varten. Ja en ole ainoa. Lisäksi alan uupua.
Ap
Ongelmasi tuntuu olevan enemmänkin resursseissa kuin koulutuksessa. Valitettavasti esimiehen rooli on sellainen, että usein joutuu itse olemaan se joka uhrautuu mikäli ei muuta ratkaisua löydä. Siitä syystä sinulle taatusti maksetaankin paremmin kuin rivityöntekijöille.
No, hieman paremmin joo, mutta vain hieman. Toki enemmän kuin rivitarjoilija.
Alkaa tuntua, ettei tämä ole sen arvoista olla naimissa näin rankan ja pakkotahtisen työn kanssa, uhrautua ja venyä joka päivä, ja silti saada alle kolmen tonnin bruttopalkkaa. Vapaapäivinäkin löydän itseni usein tekemästä töitä, sillä muuten homma ei vaan toimi työpäivinä ja oma stressikuormani kasvaa vielä isommaksi.
Olen tässä alkanut miettiä uudelleenkoulutusta. En usko, että jaksan näissä töissä eläkeikään asti. Ylipäänsä koko hektistä ja tulostavoitteista palvelualaa. Haaveilen sosiologian ja psykologian opinnoista, voisin saada aikuiskoulutustukeakin:)
Ap
Minäkin tohtori luuttuan (laboratorion) lattioita. Ei sitä kaikkia työtehtäviään voi etukäteen arvata.
Tommosta se on ap. Tein yli 20 vuotta samaa. Harvempi yli nelikymppinen jaksaakaan. En minäkään. Restonomi voi tehdä päivätöitä ravpäällikön hommaa henkilöstöravintola puolella, töitä myyntipalvelussa, horeca rekrytoinnissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä esimiestehtävät viittaavat enemmän työvuorosuunnitteluun, tilaamiseen, toimituksien hoitamiseen, laskuttamiseen, ruokalistojen suunnitteluun, markkinointiin, yhteydenpidon tavarantoimittajiin, budjetointiin jne. Itsekin olen juuri tällaisista kiinnostunut. Olen myös restonomi, mutta matkailun puolelta. Tutkinnolla olin hetken matkatoimistossa töissä ja muuta iloa siitä ei sitten ollutkaan.
Juuri tätä minäkin haluaisin tehdä, ja toki teenkin. Ongelma on se, että joudun tekemään sitä tarjoilua kaiken muun ohessa. Haluaisin keskittyä pelkästään niihin esimiestehtäviin toimistossa, kuten kuuluisikin. On tosi kuormittavaa multitaskata ja aina omat hommat venyvät. Koko ajan juostaan kellon kanssa kilpaa.
Täsdä esimerkki päivästäni:
Ensin aamulla toimistohommia, sitten tuleekin joku sanomaan, että salissa on kaaos ja rysä ja tiskari on kipeänä, eivät selviä. Ei auta muu kuin mennä, 4 tuntia salin puolella juosten ja kytäten sopivaa hetkeä palata toimistoon, kun hommat pitää saada tehtyä. Lopulta vain on pakko jättää kaaos ja lähteä jatkamaan muita hommia, jos meinaa päästä joskus poiskin.
Kohta joku tulee taas keskeyttämään ja uudestaan työvaatteet päälle ja saliin. Tunti ja takaisin toimistoon. Lopulta saan akuutit hommat tehtyä ja suunnittelen kotiin lähtöä. Kello on 18 ja olen aloittanut klo 8.
No, juuri kun sammutan koneen ja olen poistumassa, tulee taas joku sanomaan, että X on kipeänä eikä pääse iltaan. Soittelen kaikki työntekijät läpi, jopa periaatteideni vastaisesti myös vapailla olevat. Kukaan ei pääse paikkaamaan. Soitan myös extrafirmaan, ei apua. Monta tilausta ja alimiehitys. Ei muuta kuin saliin. Klo 23:30 lähden kotiin.
Tuntuu niin hassulta, että opiskelin 3,5 vuotta korkeakoulututkintoa tätä varten. Ja en ole ainoa. Lisäksi alan uupua.
Ap
Ongelmasi tuntuu olevan enemmänkin resursseissa kuin koulutuksessa. Valitettavasti esimiehen rooli on sellainen, että usein joutuu itse olemaan se joka uhrautuu mikäli ei muuta ratkaisua löydä. Siitä syystä sinulle taatusti maksetaankin paremmin kuin rivityöntekijöille.
No, hieman paremmin joo, mutta vain hieman. Toki enemmän kuin rivitarjoilija.
Alkaa tuntua, ettei tämä ole sen arvoista olla naimissa näin rankan ja pakkotahtisen työn kanssa, uhrautua ja venyä joka päivä, ja silti saada alle kolmen tonnin bruttopalkkaa. Vapaapäivinäkin löydän itseni usein tekemästä töitä, sillä muuten homma ei vaan toimi työpäivinä ja oma stressikuormani kasvaa vielä isommaksi.
Olen tässä alkanut miettiä uudelleenkoulutusta. En usko, että jaksan näissä töissä eläkeikään asti. Ylipäänsä koko hektistä ja tulostavoitteista palvelualaa. Haaveilen sosiologian ja psykologian opinnoista, voisin saada aikuiskoulutustukeakin:)
Ap
Muodikkaasti psykologian koulutus...
Jos joku luulee, että kovinkaan monella AMK-tutkinnolla, johon ei vaadita suuria älynlahjoja, voisi saavuttaa duunin, jossa voi vaan levittää persettään hyvällä palkalla istuen toimistossa 8-16, niin väärässä on. Ehkä juuri ja juuri insinööreille riittää tällaisia hommia, mutta heiltä vaaditaan ainakin kohtuullista matemaattista osaamista saadakseen tutkinnon tehtyä.
Monet päällikkötittelit on luotu sen takia että toimihenkilöllä ei ole samoja työehtosopimuksen ehtoja työntekijällä esim. matka- ja ylityökorvaukset. Älkää olko niin hölmöjä tittelinkipeitä, että suostutte samaan työhön kuin duunarit pienemmillä työsuhde-etuja.
Vanha vitsi eräästä firmasta on että kun duunarit pyysivät lisää liksaa, niin päätettiin että ei anneta lisää palkkaa, vaan kaikki saavat komeat tittelit.