Rakastunut toiseen mieheen - en kestä
Olen elänyt jo monta vuotta todella haastavassa parisuhteessa, on ollut yhtä tunnevuoristorataa ja hiljalleen olen alkanut havaitsemaan puolisossani erittäin narsistisia piirteitä. Ollaan kuitenkin saatu puhuttua asioista ja luvattu toisillemme yrittää vielä.
Ajattelin aina ennen etten voisi kuvitellakaan ketään muuta vierelleni ja että jos tämä suhde päättyy eläisin ikuisesti yksin tai korkeintaan seksisuhde silloin kun lapset on isällään.
Hiljattain eräs puolituttu menneisyydestä on osoittanut kiinnostusta minuun. Aikoinaan meillä oli pientä vispilänkauppaa, mutta aika oli silloin väärä eikä juttu johtanut mihinkään. Nyt tilanne on hiukan toinen ja vaikka alkuun en ollut itse yhtään kiinnostunut tästä toisesta miehestä, huomaan nyt olevani korviani myöten rakastunut ja haaveilen tulevaisuudesta hänen kanssaan. Tiedän, että hän on turvallinen, hauska ja ns.kiltti mies ja näin ollen lähes täysi vastakohta nykyiselle puolisolleni.
Tiedän hyvin, etten voi tehdä mitään älytöntä ponkaisua uuteen elämään, varsinkaan kun olen luvannut miehelleni yrittää ja välitän hänestä edelleen kovasti. Mutta toinen mies pyörii mielessäni päivin öin, jopa kun harrastamme seksiä mieheni kanssa mietin vain tätä toista. Sietämätöntä, tunnen itseni täydeksi nartuksi. En ole kertonut kummallekaan miehelle tunteistani, mutta oli ihan pakko vuodattaa juttu tänne, etten vallan pakahdu. Sori vaan, jos herättää jossakussa oksennusrefleksin. Lähinnä tässä mietin, että mikä h i t t o minua vaivaa, kun tälleensä yhtäkkiä lääpähdin.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Oletko n. nelikymppinen? Jos olet, niin osittain johtuu hormonimyllerryksestä.
Täytin 40 tänä kesänä. Huh, sitäkö tämä onkin? Kestääköhän kauankin? Kerkiin vielä heikkona hetkenä hairahtumaan jos ei mene ohi pian.
-Ap
Minkälaiset asiat tekevät parisuhteestasi haastavan? Mietin siksi, kun mainitset narsistiset piirteet miehessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiset asiat tekevät parisuhteestasi haastavan? Mietin siksi, kun mainitset narsistiset piirteet miehessäsi.
Kuten jo mainitsinkin, tuo tunnevuoristorata on ollut kuluttava. Suuresta rakkauden palosta saatetaan silmänräpäyksessä syöksyä synkkyyden ja epätoivon syöveriin. Mies luultavasti nauttii siitä, kun joskus harvoin itken, hän ei koskaan lohduta. Raivon aalto on ilmaantuessaan valtaisa tsunami, joka kääntää kaiken ylösalaisin ja jättää jälkeensä epäuskon ja hämmennyksen. Kohta löytyy toivon kipinä ja niin rakastetaan jälleen.
Miehelläni on aika myrskyisä luonne, todella temperamenttinen. Mennyt henkisesti rikki jo pienenä lapsena. On hyvin epäluuloinen ja luonnollisesti hänen tapansa tehdä asioita on ainoa oikea. Projisoi sujuvasti virheensä toisten virheiksi. Tämän tajuamiseen minulla on mennyt pisimpään mutta niin se on. Loukkaantuu vaikka minkälaisista syistä ja vaatii muilta vilpitöntä anteeksipyyntöä mutta ei juuri koskaan pyydä mitään anteeksi itse. Juo liikaa, mutta on nyt alkanut kuitenkin käydä päihdevieroituksessa. Humaluspäissään on ilkeä k*sipää, aiemmin oli väkivaltainenkin, nyttemmin lähinnä uhittelee. Haluaa tietää kaikki menoni ja tuloni, mutta omista menoistaan kertominen minulle on "ärsyttävää ajojahtia". Lasten suhteen olen lähes yh, mies ei juurikaan osallistu heidän hoitoon saati kotitöihin.
Toisaalta on hyvällä tuulella mitä ihanin persoona. Hauska ja fiksukin. Seksi on aivan mahtavaa, hänelle on tärkeää että nainenkin viihtyy. Tapamme tarkastella maailmaa on samantapainen ja se on minulle tärkeää. Sellasta nyt ekana pompsahti mieleen. Muutakin mainitsemisen arvoista varmasti on.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä viiti alkaa pelleileen.
Parhaani mukaan yritän välttää tämän. En tahdo satuttaa ketään enkä sotkea sen enempää omaa kuin toistenkaan elämää. Jospa tämä höyrähdys menis pian ohi. Siihen asti haaveilen täydellisestä parisuhteesta, se tuskin on kamalan väärin.
-Ap
Silittäminen poistaa stressiä kirjoitti:
Siis hanki koira.
Tuotaaa, minkä ihmeen vuoksi?
-Ap
Jos olet vuosia ollut haastavassa suhteessa, niin pienikin huomioiminen toiselta mieheltä saa sukat pyörimään jalassa. Usko pois, ei tule kestämään, ihastuminen on vain mielen "varaventtiili" hankalaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vuosia ollut haastavassa suhteessa, niin pienikin huomioiminen toiselta mieheltä saa sukat pyörimään jalassa. Usko pois, ei tule kestämään, ihastuminen on vain mielen "varaventtiili" hankalaan tilanteeseen.
Niinhän se voipi olla. Oon kyllä ihan nätti nainen ja saan huomiota siihen liittyen, mutta tämä mies joka tällä hetkellä pyörittää sukkiani ei halua pelkkää seksiä ja se viehättää minua. Itse asiassa ei vonkaa lainkaan, koska tietää etten voisi pettää. Mutta niin, vaikka erottaisiinkin nyksän kanssa ensin niin laastarisuhteet harvoin toimii pitkän päälle enkä voisi altistaa lapsia suhdesekoiluillani. Kyl se vaan pitää nyt ottaa järki käteen ja itkeä itsensä uneen.
-Ap
Mun mielestä järkevä olisi jättää tuo sun nykyisesi, joka vaikuttaa aika kamalalta ja ottaa kiltti mies. Voisi olla lapsillekin loppujen lopuksi parempi. Saisivat kiltistä kunnon miehen mallia.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vuosia ollut haastavassa suhteessa, niin pienikin huomioiminen toiselta mieheltä saa sukat pyörimään jalassa. Usko pois, ei tule kestämään, ihastuminen on vain mielen "varaventtiili" hankalaan tilanteeseen.
Jotenkin aina surullisia nämä vastaukset, joissa ihmisiä kehotetaan vaan olemaan huonossa suhteessa ja voimaan pahoin, kuin menemään mahdollisen onnen ja rakkauden perään.
Sitäpaitsi kaikki ihastumiset eivät ole mitään pelkkiä mielen varaventtiilejä hankalaan tilanteeseen. Voi se oikea ihminen löytyä, vaikka kuinka olisi rinkula sormessa.
Mitä luulet nyksästäsi: onko hän onnellinen kanssasi ja haluaisiko hän olla jonkun toisen kanssa suhteessa?
Kuinka kauan olette olleet yhdessä ja minkä ikäiset lapset?
Minä rakastuin palavasti toiseen mieheen vajaa kaksi vuotta sitten. Periaatteessa ulospäin avioliittoni oli täydellinen mutta käytännössä olin yksinäinen, jouduin koko ajan olla varpaillani odottamassa milloin mies suuttuu mistäkin pikku jutusta ja syyttää minua, itsetunto laski todella alas koska aina minä tein jotain väärin.
Tämä uusi rakkaus pelasti mut. Erosin hyvin nopeasti, vain kolme kuukautta tämän miehen ensitapaamisen jälkeen. Tajusin etten ole ikinä aviopuolisoani kohtaan kokenut sellaisia tunteita. Meille tuli hetken aikaa kestävä suhde uuden miehen kanssa (anteeksi mutta näin kävi vaikka hän oli varattu, tunteet oli liian palavat). Lopulta mies päätti pitää vaimonsa eivätkä eroaisikaan. Edelleen tuo mies pyörii mielessä välillä, hän oli minun tulinen ensi rakkaus ja vahva olikin. Sielunkumppani.
Mutta tajusin onneksi lähteä huonosta suhteesta. Tsemppiä sinullekin, kuulostaa siltä että voisit saada paremmankin elämän toisaalla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulet nyksästäsi: onko hän onnellinen kanssasi ja haluaisiko hän olla jonkun toisen kanssa suhteessa?
Kuinka kauan olette olleet yhdessä ja minkä ikäiset lapset?
Hän haluaa olla kanssani, onnellisuudesta en tiedä. En ole varma, pystyykö hän olemaan onnellinen toisen ihmisen kanssa, koska ei luota kehenkään.
Olemme olleet yhdessä 8 vuotta. Lapset 6-, 4-, 3- ja 1,5-vuotiaat.
-Ap
Taas kerran yksi vanha nainen hunningolla tai matkalla sinne 🤗👍🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiset asiat tekevät parisuhteestasi haastavan? Mietin siksi, kun mainitset narsistiset piirteet miehessäsi.
Kuten jo mainitsinkin, tuo tunnevuoristorata on ollut kuluttava. Suuresta rakkauden palosta saatetaan silmänräpäyksessä syöksyä synkkyyden ja epätoivon syöveriin. Mies luultavasti nauttii siitä, kun joskus harvoin itken, hän ei koskaan lohduta. Raivon aalto on ilmaantuessaan valtaisa tsunami, joka kääntää kaiken ylösalaisin ja jättää jälkeensä epäuskon ja hämmennyksen. Kohta löytyy toivon kipinä ja niin rakastetaan jälleen.
Miehelläni on aika myrskyisä luonne, todella temperamenttinen. Mennyt henkisesti rikki jo pienenä lapsena. On hyvin epäluuloinen ja luonnollisesti hänen tapansa tehdä asioita on ainoa oikea. Projisoi sujuvasti virheensä toisten virheiksi. Tämän tajuamiseen minulla on mennyt pisimpään mutta niin se on. Loukkaantuu vaikka minkälaisista syistä ja vaatii muilta vilpitöntä anteeksipyyntöä mutta ei juuri koskaan pyydä mitään anteeksi itse. Juo liikaa, mutta on nyt alkanut kuitenkin käydä päihdevieroituksessa. Humaluspäissään on ilkeä k*sipää, aiemmin oli väkivaltainenkin, nyttemmin lähinnä uhittelee. Haluaa tietää kaikki menoni ja tuloni, mutta omista menoistaan kertominen minulle on "ärsyttävää ajojahtia". Lasten suhteen olen lähes yh, mies ei juurikaan osallistu heidän hoitoon saati kotitöihin.
Toisaalta on hyvällä tuulella mitä ihanin persoona. Hauska ja fiksukin. Seksi on aivan mahtavaa, hänelle on tärkeää että nainenkin viihtyy. Tapamme tarkastella maailmaa on samantapainen ja se on minulle tärkeää. Sellasta nyt ekana pompsahti mieleen. Muutakin mainitsemisen arvoista varmasti on.
-Ap
:O Sun mies kuulostaa aivan mun mieheltä...paitsi ettei seksi ole meillä mahtavaa. Olen myöskin ihastunut toiseen mieheen mutta ajattelen sen johtuvan siitä että kaipaan jotain pakokeinoa todellisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä järkevä olisi jättää tuo sun nykyisesi, joka vaikuttaa aika kamalalta ja ottaa kiltti mies. Voisi olla lapsillekin loppujen lopuksi parempi. Saisivat kiltistä kunnon miehen mallia.
Kuulostaisi ihanalta, mutta uskallanko... haluaisin kyllä mutta en tiedä onko viisasta. Ei ole mukavaa tämä, pallotella monen ihmisen kohtalolla.
-Ap
Silittäminen poistaa stressiä kirjoitti:
Siis hanki koira.
Ai niin joo, tällä mun ihastuksellahan on koiria. Kiitti vinkistä ;)
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt jo monta vuotta todella haastavassa parisuhteessa, on ollut yhtä tunnevuoristorataa ja hiljalleen olen alkanut havaitsemaan puolisossani erittäin narsistisia piirteitä. Ollaan kuitenkin saatu puhuttua asioista ja luvattu toisillemme yrittää vielä.
Ajattelin aina ennen etten voisi kuvitellakaan ketään muuta vierelleni ja että jos tämä suhde päättyy eläisin ikuisesti yksin tai korkeintaan seksisuhde silloin kun lapset on isällään.
Hiljattain eräs puolituttu menneisyydestä on osoittanut kiinnostusta minuun. Aikoinaan meillä oli pientä vispilänkauppaa, mutta aika oli silloin väärä eikä juttu johtanut mihinkään. Nyt tilanne on hiukan toinen ja vaikka alkuun en ollut itse yhtään kiinnostunut tästä toisesta miehestä, huomaan nyt olevani korviani myöten rakastunut ja haaveilen tulevaisuudesta hänen kanssaan. Tiedän, että hän on turvallinen, hauska ja ns.kiltti mies ja näin ollen lähes täysi vastakohta nykyiselle puolisolleni.Tiedän hyvin, etten voi tehdä mitään älytöntä ponkaisua uuteen elämään, varsinkaan kun olen luvannut miehelleni yrittää ja välitän hänestä edelleen kovasti. Mutta toinen mies pyörii mielessäni päivin öin, jopa kun harrastamme seksiä mieheni kanssa mietin vain tätä toista. Sietämätöntä, tunnen itseni täydeksi nartuksi. En ole kertonut kummallekaan miehelle tunteistani, mutta oli ihan pakko vuodattaa juttu tänne, etten vallan pakahdu. Sori vaan, jos herättää jossakussa oksennusrefleksin. Lähinnä tässä mietin, että mikä h i t t o minua vaivaa, kun tälleensä yhtäkkiä lääpähdin.
Tuo narsistiksi syyttäminen on hyvin tavallista silloin, kun tuntee haluaa laittaa kaikki syyt toisen niskoille. Et pysty hyväksymään omaa käytöstäsi, niin koitat tehdä miehestäsi jotenkin pahan, niin se hyväksyttäisi käytöksesi häntä kohtaan.
Tosiasia kuitenkin on, että olet pettämässä kumppaniasi. Sinulla ei ole oikeutta siihen. Lopeta nykyinen suhde ensin ja lakkaa tekemästä narsistidiagnooseja, sinulla ei ole oikeutta tehdä niitä.
Oletko n. nelikymppinen? Jos olet, niin osittain johtuu hormonimyllerryksestä.