Haluaisin vaan niin kovasti päästä töihin, en kestä enää ;-(
Mielellään tietenkin koulutusta vastaaviin tehtäviin, kun muuten olen nostanut useita kymmeniä tuhansia euroja opintolainaa turhan takia. Olen silti hakenut myös monia muita tehtäviä, jotka ovat omaa alaani lähellä.
Mutta ei... voisinpa palata ajassa takaisin ja lähteä jollekin ihan eri alalle. Nyt on myöhäistä ja edessä on varmaan loppuelämä ilman töitä.
Eniten surettaa kun haukutaan laiskaksi, vaikka olisin miljoona kertaa mieluummin töissä ihmisten parissa ja nostamassa palkkaa kuten normaalit ihmiset. Tekisi hyvää mielenterveydellekin, kun sekin alkaa olla romuna työttömyyden takia.
Voisin lähteä vaikka siivoushommiin ihan päästäkseni pois kotoa, vaikka se onkin koulutuksen hukkaan heittämistä (siivoaminen on kyllä tärkeää ja arvokasta työtä, huom.). Ihan huijattu olo, kun aina vaan opetettiin, että pitää opiskella ahkerasti jotta pääsee pitkälle elämässä.
Tästä olen niin samaa mieltä, että kommentti voisi olla omani. Tietenkin jotkut kokevat rankaksi tämän yhteiskunnallisen kiusaamisen, kun työttömistä saa puhua vaikka kuinka halveksivaan sävyyn ja heitä halutaan kai nöyryyttää itsemurhan partaalle tai ainakin jatkuvaan häpeään.