Te, joilla on 5 lasta tai enemmän...
...olisin iloinen, jos kuulisin kokemuksianne miten synnytykset ovat poikenneet toisistaan? Entä onko lastenne syntymäpainot poikenneet paljonkin?
Itsellä 4 lasta ja tein tänään plussatestin. Ensireaktio oli järkytys, koska nuorin vasta vajaa 10kk...
Pelottaa miten oma kroppa jaksaa taas uuden synnytyksen? Ikää kuitenkin minulla jo 38v. Aiemmissa raskauksissa oli väliä kuitenkin yli vuosi, nyt jää alle mikäli jatkuu ilman ongelmia. Myös se huolettaa, että lasten syntymäpaino on aina ollut edellistä alhaisempi; viimeisin lapsemme painoi vain reilut 2,6kg... Eli jos jollakulla on kokemuksia vastaavasta, olisin todella iloinen vertaistuesta...
Kommentit (19)
Vastaan sinulle myöhemmin tämän viikonlopun aikana, heti kun saan siihen mahdollisuuden. Nyt ollaan juuri tultu kotiin matkoilta enkä ehdi sinulle kirjoittamaan vielä. Täytyy myös tehdä parinkymmenen kilometrin pyörätreeni tälle illalle, joten myöhemmin sitten. Laitoin vain tämän koneen päälle tässä kaikessa kiireessä...kun olemme olleet sekä netti,- että tv,-ja puhelinpimennossa...Itselläni tulossa kuudes kersa ja kenkätalon eukolla on kerrassaan mukavaa katraansa kanssa. :-)
Hali.
Riesa ja pien'
ei ole vielä 5 lasta, odotan vasta sitä viidettä. Eikä meidän lasten syntymäpainot ole laskeneet lapsi lapselta vaan nousseet. Mutta mulla on kokemusta lähekkäisistä raskauksista ja lapsista pienellä ikäerolla.
Olin silloin kyllä vasta 25v, mutta kakkonen sai alkunsa, kun esikoinen oli vasta 4,5kk vanha. Koska oli vasta ekat menkat ekan synnytyksen jälkeen, ajattelin kierron temppuilevan ja jättävän yhdet väliin. Mutta kun ei toisiakaan alkanut kuulumaan, tein testin ja vahvaa plussaa se näytti, olihan viikkoja jo 7 tai 8.
Raskaus sujui kohtalaisesti. Loppuaikana oli hieman enemmän liitoskipuja, mutta muita vaivoja ei ollut. Väsymys tietysti vaivasi lopussa, kun esikoinenkin opetteli kävelemään ja vähensi uniaan. Synnytys käynnistyi itsestään rv 39+4, kesto 4h ja risat. Hyvin edellisen kaltainen, pari tuntia lyhyempi vain. Lapsille tuli ikäeroa lopulta 1v1kk.
Nyt odotan viidettä ja tein positiivisen testin nuorimman 1v synttäreitten jälkeen. Ikäeroa tällä tietoa tulossa 1v8kk. Tähän asti raskaus on mennyt kuten edellisetkin, joissa on väliä ollut 2-5 vuotta. Mielenkiinnolla odotan miten synnytys tällä kertaa, käynnistyykö itse vai pitääkö taas suuren koon (todennäköisesti taas 5kg kuten edellisetkin) vuoksi käynnistää.
Voimia sinulle!
t: Äippä ja kirppu rv 14+1
Vaikka vauva oli toivottu ,oli positiivisen testin jälkeen olo hieman "järkyttynyt".Tiesin kyllä että sopeudun pian ajatukseen että pian meitä onkin seitsemän=)
Omaa jaksamista mietin myös kropan kannalta koska ikää on taas enemmän,ja esim. edellisen synnytyksen jälkeen on selkäni leikattu ja se oireilee edelleen...Mutta onhan naiset ennekin selvinneet raskaista oloista yli kymmenenkin synnytyksen kokeneena,ja lapsia tosiaan syntyi tiuhaan!
Esikoinen painoi 3.2kg,ja syntyi 40+1,siitä eteenpäin jokainen on syntynyt hiukan edellistä aijemmin,kuopus 38+2,kuopus painoi 2.9kg.Useammin olen kyllä kuullut että lapset painavat aina edellistä enemmän.Kai se on ihan yksilöllistä.
Synnytykset on menneet aika samalla kaavalla,tosin kuopus tuli sellaisella vauhdilla että se hieman hirvittää,että ehdinkö edes sairaalaan,onneksi matka on lyhyt!
Jaksamisia ja tsemppiä sinulle=)
ette usko miten helpottaa huomata, ettei ole yksin samassa tilanteessa! Itse olen nelosen jälkeen ajatellut, että yksi lapsi voisi vielä tulla -mutten ajatellut ihan näin pian ;)
Varmaankin tähän ajatukseen tottuu odotuksen myötä. Jotenkin keskeyttäminen "itsekkäistä" syistä ei tunnu oikealta - varsinkin kun lähipiirissäni on ihmisiä, jotka eivät saa sitä ensimmäistäänkään... Siltikin testin jälkeisenä yönä valvoessani monta tuntia tuli sekin vahvana vaihtoehtona mieleen.
En tiedä mistä johtuu lasten jatkuvasti pienentynyt syntymäpaino : 1. 3400gr, 2. 3365gr, 3. 3065gr ja 4. 2658gr. ?:|
Jotenkin sitä ajattelee, ettei synnytys/odotus jne voi enää viidettä kertaa sujua hyvin. Toisaalta se on totta, että ennen synnytettiin paljon enemmän lapsia ja olosuhteet olivat muutoinkin aivan toiset. Kiitokset vielä lohduttavista viesteistä. Sanoin on vaikea kuvata miten kiitollinen niistä olen!
olin 23 kun ensimmäinen synti -92 painoi 4120&52cm poika, ikäeroa kakkoseen 1v10kk paino 3650&48 tyttö, ikäeroa kolmoseen 1v3kk painoi 3820&49cm poika, ikäeroa neloseen2v3kk painoi 4020&53 tyttö, viidentee ikäeroa 2v6kk 3500&48 tyttö ja kuudenteen ikäeroa 5v2kk 3400&56 poika.
1 ja 2 on mennyt yli lasketun ajan muut on syntynyt 39ja jotakin. kaikki on käynnistetty/kypsytelty syystä jos toisesta ja aikat on ollut aina epäkypsiä. kukaan ei ole vielä tullut itsestään Kaksi on käännetty 37 ja 39 viikoilla perätilasta oikeinpäin.
Raskaus aikoina minula on tupannut oma paino tippumaa 5-10 kiloa puoleen väliin mennessä sit sen jälkeen on tullut painoa n.7kiloa. jotka sitten on kaikki jääneet päälle vaikka olenkin synnyttänyt. viimeisen rskuden aikana olin jo viikosta24 sairaslomalla kun e kärsinyt mennä kyykkyyn ja ylös kun teki pahaa joko supisteli tai sitten oli jotakin liitoskipuja
Kirjoitin sinulle pitkän kirjeen ja kun painoin "lähetä viesti" nappulaa niin sain huomata että taas on tällä palstalla joku hemmetin vika!!! Kirjoitin varmaankin yli puolituntia sinulle. Nooh, nyt jätän tämän koneen tähän pöydälle ja lähden tuulettamaan höyryäviä aivojani.
Palaan asiaan myöhemmin.
Hejdå!
Riesa ja pien'
sinulla on melkoinen katras =) Hattua täytyy nostaa kun noin monen kanssa arkea pyörittää!
Ja Riesa: jos vielä jaksat uudemman kerran naputella viestiä tulemaan niin kiitokset jo etukäteen!!
Pikaisesti, Titan
mulla neljä lasta, pojat ensi viikolla 6v, 4v4kk, 1v8kk ja tyttö viikon päästä 3v, vitosen la marraskuussa.
mulla on lapset pienentyneet joka kerta, syynä tosin raskausviikkojenkin vähentyminen, esikko syntyi rv41+3, painoi 3560g, toinen rv39+1, painoi 3390g, kolmas rv 37+5, painoi 2865g, neljäs syntyi rv37+3, painoi 2775g..vähän pelottaa kuinka aikaisin tämä tulee, mulla nyt rv 22, ja oon yhtä kipeä kuin viimeisilläni. hengästyn pienestäkin ponnistuksesta, näen tähtiä silmissäni, hädintuskin jaksan kävellä.kohdunsuulla on jatkuva kaiverruksen tunne ja alamahalla ja kohdunsuulla kamala paineen tunne. mahaa särkee jatkuvasti.
maanantaina menen lääkäriin tsekkauttaan kohdunsuun tilanteen, ja pyytämään sairaslomaa. töissä en jaksa.
unohdin mainita ikäni, olen 26v.
tää on mun raskain odotus ollut tähän asti ja tuskin loppua kohti helpottaa. edelliset raskaudet sujuneet hyvin. mut kai tässä kroppa jo huutaa armoo, kaikki tulleet niin tiuhaan.
Itse odottelen seiskaa=)Ikää kertynyt 32v.
Synnytykset ovat joka kerta helpottuneet ja lyhentyneet mutta raskausaika kyllä ollut,ainakin lopussa,jokaisella kerralla haasteellisempi.Viimeksi sain riesakseni pahan iskiaksen.
Meillä lasten ikäerot on 1v2kk,1v8kk,2v,2v10kk,2v7kk ja nyt tulee 1v8kk.
Kyllä oma jaksaminen mietitytti minuakin ja varsinkin kun tuleekin taas näin lyhyt ikäero(vaikkakin ihan toivotusti).Mutta juuri nyt tuntuu raskaus menevän omalla painollaan enkä juurikaan huomaa olevani raskaana=)Varmasti loppuviikot taas ovat vaikeammat mutta onneksi sitten ollaan jo loppusuoralla.
Yritän kovasti kehittää itselleni muuta ajateltavaa kuin oma napa(toki tässä koneella se ei onnistu luonnollisestikaan)huomaan että se auttaa keskittymään muihin asioihin ja raskaus on vain luonnollinen mukana kulkeva juttu=)Itselle jännitystä tuottaa myös murhe siitä että voiko näin monetta kertaa kaikki mennä yhä hyvin!Eli ihan samanlaisissa ajatuksissa painitaan.
Lapset ovat kolmanteen asti kasvattaneet kokoajan ja sitten pikkuhiljaa alkanut pudota syntymä painot,meillä kyseessää vain muutamien kymmenten grammojen putoamiset.
Eli 3180g 3680g,4055g,3820g,3780g ja 3700g.
Usko itseesi että kaikki menee hyvin!Olethan jo neljästi hoitanut homman hienosti=) miksei viidettä kertaa!
Pyydä että neuvolassa tarkkailevat ultraten vauvan painonkehitystä niin ei tarvitse sitä itsekseen murehtia!
Onnea odotukseesi!
Petite-te ja bebe nro 7 rv 20+1
En tiedä mistä aina tuo epäusko asioiden hyvin menemiseen tulee, mutta on ollut ensimmäistä odotusta lukuunottamatta harmina.
Tuon kyllä teenkin, pyydän neuvolassa apuja vauvan painon tarkkailuun.
Synnytyksistä itselläni ensimmäinen oli hankala; lopuksi imukuppi avuksi, mutta muut ovat tulleet ilman kivunlievitystä kohtuullisen helposti. Josko menisi vielä kerran tuon kaavan mukaan...
Hyvää sunnuntai-illan jatkoa kaikille !!
Ja heti näin maanantaiaamulle onnittelut ihanasta "työtapaturmasta", joita meille suurperheellisille sattuu vallan usein...
Toiset nimittävät ihan hulluiksi, toiset luulevat uskovaisiksi, mutta täällä Ruotsissa ainakin luulot karisevat siihen paikkaan, kun minä "Suomenleijonana" näytän keltaisia kulmahampaita ja paljastan pitkät kynteni. :-) Siis niin paljon annnan arvoa toisten sanomisille, minun puolesta jokainen ihminen saa märehtiä omia murheitaan. Toisilla vaan on tapana märehtiä myös toisten. Ehkä toisaalta onkin ihan lystiä nähdä kuinka he siinä onnistuvatkin niin hyvin.
Teillä on koossa aikamoinen liuta lapsia, joten varmasti kokemusta teillä on lastenhoidosta roppakaupalla. Tietysti ymmärrän enemmän kuin hyvin huolesi ja ajatuksesi yhdestä lisää. On aivan normaalia ruveta miettimään omaa vointia ja jaksamista niin ihanaa kuin se lastenhoito onkin. Ei ole tarkoitus olla äiti 25 tuntia vuorokaudessa. Sinulla täytyy olla myös omaa aikaa tehdä jotain, harrastaa ja liikkua, ehkä jopa levätä. Koska kroppa sanoo silloin kun sen on tarvis levätä. Ja silloin on sitä kuunneltava. Sitten on riittettävä aikaa myös parisuhteelle. SItä on myös osattava hoitaa. Ja siinä arjen keskellä pitää laspset huolehtia ja koko perhe sekä laittaa ruokaa ja siivota...niinpä niin. Se ihana arki.
Meillä, ihan niinkuin kerroin on 5 lasta ja kuudes tulossa nyt marraksena. Kaikista lapsista on tullut jos jonkinnäköisiä elukoita tai nilviäisiä. Vanhin syntyi 14 vuotta sitten skopparinmerkkiin. (Hän on jo suuri apu aina välillä pienempien vahtimisessa, koirien ulkoiluttamisessa, siivoamisessa, ja jopa ruoanlaitto kiinnostaa!) Seuraava 12-vuotias syntyi ravuksi, sitten 9-vuotias leijona, ja 5-vuotias kala ja tämä nuorimmainen 1 ja 4 kuukautta on oinas. Viimeisen kersan jälkeen ehdin olla raskaana jo kerran mutta sain keskenmenon viime vuoden lokakuun lopussa. Mutta siis nyt jo raskaana yli puolenvälin uutta skopparilasta odottaen. ;-)
Synnytykset ovat "lastenleikkiä" ja ovat menneet kuin tanssi. Siitä olenkin niin kovin kiitollinen että saan olla siinä asemassa, kun on monia joille asia ei ole niin helppo. Ensimmäistä tehdessä sain epiduraalin, kun en osannut kuunnella omaa kroppaani ja tein niinkuin muut sanoivat. Viimeiset 4 olen tehnyt vedenvoimin. Ja kotona olen ollut parhaimmillaan samana päivänä vain kuusi tuntia synnytyksestä.
Urheilemme paljon ja siksi sanon, että on tärkeää pitää huoli omasta hyvinvoinnista. Osattava liikkua ja levätä. Viimeistä viikaria odottaessa tein spinning harjoituksia viikolle 38 ja sillä viikolla syntyi myös kuopus. Yleensä ovatkin syntyneet parisen viikkoa aikaisemmin ja olleet siinä 3 kiloa. Vanhin esikoinen painoi syntyessään 3880g. Ja sanon että on kyllä kivempi tehdä noita pieniä vauvoja kuin että isoja...vaikka eihän minulla olekaan mitään yli neljän kilon vauvoja. Kyllä kolme kiloa riittää.
Vanhuus ei tule yksinään :-) nyt ikää 33 ja suonikohjut ovat ne jotka välillä vaivaavat. Niiden takia jouduin sairaslomalle viime kerralla, mutta nythän olen jo valmiiksi kotona ja "föräldraledig" syksyyn saakka. Saa siis nähdä kuinka sitten mennään, ja ehdinkö töihin ennen mararskuuta. Kaikki ajallaan. Ei pidä pohtia liikaa tulevia murheita, kun ties vaikka niitä ei ikinä tulekaan. Sitten onkin huolehtinut ihan turhaan ja kuluttanut energiaansa ihan hukkaan...
Niin että sinulle sanon suurperhe on rikkaus kaikine huutoäänestyksineen päivineen! Olen huomannut että meillä suurperheellisillä on paljon parempi organisoitikyky kuin näillä kirjaviisailla yhdenlapsen äideillä, jotka soittavat apua jopa perunankeittoon! Ja tämä tarina on tosi! Minulla on sellaisia tuttuja lähipiirissä...
Noh, eihän tämä elämä tosin pelkkää lapsenkaan tekoa saa olla, pitäähän sitä päästä nauttimaan vähän elämästäkinn. Mutta juuri nyt meillä on näin ja tyytyväisiä ollaan. On ruokaa, on töitä, on harrastuksia. on ystäviä muutama, on iso talo, on iso auto, on kaksi koiraa, joista toinen saa pentuja nyt tällä viikolla, on velkaa sitäkin mutta talous silti tasaisesti vaakalaudalla... :-)
Apua ei tosin löydy kovin paljoa jos sitä tarvitaan...nimittäin suku on se pahin johon täällä Ruotsissa on törmännyt. Meillä ei ole mitään yhteyttä tällä hetkellä miehen sukuun. Mutta se on toinen juttu se. Mutta siitäkin sen näkee ettei välttämättä veri ole vettä sakeampaa, ei täällä eikä Suomenkaan puolella. On osattava priorisoida asioita oikein ja jättää pois sellaisia henkilöitä joilla ei ole mitään hyvää annettavaa. Ja sillä ei loppujen lopuksi ole mitään väliä, oliko keisari tai kokki.
Toivon sinulle oikein hyvää maanantaita ja toivon että pääset nauttimaan onnellisesta odotuksesta perheesi ja miehesi kanssa.
Pidä huoli itsestäsi.
Pusut kuonoon.
Ja tervetuloa joukkoon suureen. Täällä palstalla on vallan ihania supermammoja ja siitä kiitos heille!
Nyt yritän lähettää tämän. (tehnyt sen vain kaksi kertaa, saamatta mitään tulosta...eli aloittanut alusta...)
Riesa ja pien'
Kyyneleet silmissä viestiäsi luin. Kiitos lohduttavista ja kannustavista sanoista ja kokemuksista.
Hauska yhteensattuma, että meilläkin on kaksi koiraa ja heh: miehen sukuun varsinkin itselläni on lievästi sanottuna viileähköt välit. Onneksi miehen sukulaiset asuvat 400km päässä...
Meillä lapset ovat horoskoopiltaan 1 kalat, 2. skorpioni, 3. leijona ja 4. vaaka. Joku on joskus sanonut (tai sitten luin sen jostakin vauvalehden jutusta...?), että lapsen horoskooppimerkki on näkynyt siinä millainen synnytys on ollut kyseessä. Tiedä sitten onko totta, mutta esim leijona-tyttömme sai kätilöiltä naurut ja kommentin"tämähän huutaa vaikka pää vasta näkyy" ;)
Lohdutukset sinulle keskenmenosta! Itselläni on ykkösen ja kakkosen välillä ollut yksi keskenmeno ja henkisesti se oli rankka paikka. Toistaalta olen ajatellut, että jos ei keskenmenoa olisi tullut, ei 2. syntynyttä skorpparityttöä meillä olisi.
Olen palstan suurperheellisten kuulumisia aika ajoin lukenut, itse vaan en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa ketjuun.
Oli Riesa ihana lukea viestisi. Sain siitä roppakaupalla voimaa ja jaksamista.
Monet monet terveiset täältä Suomen "suvesta" -taas kohta sataa, tämä kesä ollut tällainen...
Saahan nähdä saanko tämän viestin lähetettyä. Tämä palstan uusi viestien vastauskenttä on aika omituinen. Toivottavasti tämä viesti tulee perille...
Titan kera katraan
Onnea tietysti marrasvauvan odotukseen!!! :)
Ja heti näin maanantaiaamulle onnittelut ihanasta "työtapaturmasta", joita meille suurperheellisille sattuu vallan usein...
Toiset nimittävät ihan hulluiksi, toiset luulevat uskovaisiksi, mutta täällä Ruotsissa ainakin luulot karisevat siihen paikkaan, kun minä "Suomenleijonana" näytän keltaisia kulmahampaita ja paljastan pitkät kynteni. :-) Siis niin paljon annnan arvoa toisten sanomisille, minun puolesta jokainen ihminen saa märehtiä omia murheitaan. Toisilla vaan on tapana märehtiä myös toisten. Ehkä toisaalta onkin ihan lystiä nähdä kuinka he siinä onnistuvatkin niin hyvin.
Teillä on koossa aikamoinen liuta lapsia, joten varmasti kokemusta teillä on lastenhoidosta roppakaupalla. Tietysti ymmärrän enemmän kuin hyvin huolesi ja ajatuksesi yhdestä lisää. On aivan normaalia ruveta miettimään omaa vointia ja jaksamista niin ihanaa kuin se lastenhoito onkin. Ei ole tarkoitus olla äiti 25 tuntia vuorokaudessa. Sinulla täytyy olla myös omaa aikaa tehdä jotain, harrastaa ja liikkua, ehkä jopa levätä. Koska kroppa sanoo silloin kun sen on tarvis levätä. Ja silloin on sitä kuunneltava. Sitten on riittettävä aikaa myös parisuhteelle. SItä on myös osattava hoitaa. Ja siinä arjen keskellä pitää laspset huolehtia ja koko perhe sekä laittaa ruokaa ja siivota...niinpä niin. Se ihana arki.
Meillä, ihan niinkuin kerroin on 5 lasta ja kuudes tulossa nyt marraksena. Kaikista lapsista on tullut jos jonkinnäköisiä elukoita tai nilviäisiä. Vanhin syntyi 14 vuotta sitten skopparinmerkkiin. (Hän on jo suuri apu aina välillä pienempien vahtimisessa, koirien ulkoiluttamisessa, siivoamisessa, ja jopa ruoanlaitto kiinnostaa!) Seuraava 12-vuotias syntyi ravuksi, sitten 9-vuotias leijona, ja 5-vuotias kala ja tämä nuorimmainen 1 ja 4 kuukautta on oinas. Viimeisen kersan jälkeen ehdin olla raskaana jo kerran mutta sain keskenmenon viime vuoden lokakuun lopussa. Mutta siis nyt jo raskaana yli puolenvälin uutta skopparilasta odottaen. ;-)
Synnytykset ovat "lastenleikkiä" ja ovat menneet kuin tanssi. Siitä olenkin niin kovin kiitollinen että saan olla siinä asemassa, kun on monia joille asia ei ole niin helppo. Ensimmäistä tehdessä sain epiduraalin, kun en osannut kuunnella omaa kroppaani ja tein niinkuin muut sanoivat. Viimeiset 4 olen tehnyt vedenvoimin. Ja kotona olen ollut parhaimmillaan samana päivänä vain kuusi tuntia synnytyksestä.
Urheilemme paljon ja siksi sanon, että on tärkeää pitää huoli omasta hyvinvoinnista. Osattava liikkua ja levätä. Viimeistä viikaria odottaessa tein spinning harjoituksia viikolle 38 ja sillä viikolla syntyi myös kuopus. Yleensä ovatkin syntyneet parisen viikkoa aikaisemmin ja olleet siinä 3 kiloa. Vanhin esikoinen painoi syntyessään 3880g. Ja sanon että on kyllä kivempi tehdä noita pieniä vauvoja kuin että isoja...vaikka eihän minulla olekaan mitään yli neljän kilon vauvoja. Kyllä kolme kiloa riittää.
Vanhuus ei tule yksinään :-) nyt ikää 33 ja suonikohjut ovat ne jotka välillä vaivaavat. Niiden takia jouduin sairaslomalle viime kerralla, mutta nythän olen jo valmiiksi kotona ja "föräldraledig" syksyyn saakka. Saa siis nähdä kuinka sitten mennään, ja ehdinkö töihin ennen mararskuuta. Kaikki ajallaan. Ei pidä pohtia liikaa tulevia murheita, kun ties vaikka niitä ei ikinä tulekaan. Sitten onkin huolehtinut ihan turhaan ja kuluttanut energiaansa ihan hukkaan...
Niin että sinulle sanon suurperhe on rikkaus kaikine huutoäänestyksineen päivineen! Olen huomannut että meillä suurperheellisillä on paljon parempi organisoitikyky kuin näillä kirjaviisailla yhdenlapsen äideillä, jotka soittavat apua jopa perunankeittoon! Ja tämä tarina on tosi! Minulla on sellaisia tuttuja lähipiirissä...
Noh, eihän tämä elämä tosin pelkkää lapsenkaan tekoa saa olla, pitäähän sitä päästä nauttimaan vähän elämästäkinn. Mutta juuri nyt meillä on näin ja tyytyväisiä ollaan. On ruokaa, on töitä, on harrastuksia. on ystäviä muutama, on iso talo, on iso auto, on kaksi koiraa, joista toinen saa pentuja nyt tällä viikolla, on velkaa sitäkin mutta talous silti tasaisesti vaakalaudalla... :-)
Apua ei tosin löydy kovin paljoa jos sitä tarvitaan...nimittäin suku on se pahin johon täällä Ruotsissa on törmännyt. Meillä ei ole mitään yhteyttä tällä hetkellä miehen sukuun. Mutta se on toinen juttu se. Mutta siitäkin sen näkee ettei välttämättä veri ole vettä sakeampaa, ei täällä eikä Suomenkaan puolella. On osattava priorisoida asioita oikein ja jättää pois sellaisia henkilöitä joilla ei ole mitään hyvää annettavaa. Ja sillä ei loppujen lopuksi ole mitään väliä, oliko keisari tai kokki.
Toivon sinulle oikein hyvää maanantaita ja toivon että pääset nauttimaan onnellisesta odotuksesta perheesi ja miehesi kanssa.
Pidä huoli itsestäsi.
Pusut kuonoon.
Ja tervetuloa joukkoon suureen. Täällä palstalla on vallan ihania supermammoja ja siitä kiitos heille!
Nyt yritän lähettää tämän. (tehnyt sen vain kaksi kertaa, saamatta mitään tulosta...eli aloittanut alusta...)
Riesa ja pien'
...minä täällä koneen kanssa sulassa epäyhteisymmärryksessä! Kirjoitin sinulle vastauksen ja mitä tapahtui tällä kertaa; lähetin sinulle saman viestin kuin aikaisemmin ja se uusi on hävinnyt!
Nyt en enää ehdi kirjoittaa, teen sen myöhemmin...
Heipat!
...eli yritän uudestaan. Niinhän se on, että luja tahto vie miehen vaikka läpi harmaan kiven, sanoi A.kivi.
Kiitos siis onnitteluista sinulle. Minä otan aina vastaan aidot onnittelut, koska niitä ei vastaan ole tullut niinkään monta. :-/ Tosin enpä ole niitä kalastanutkaan, ajatellut vain että hiljaa hyvä tulee ja ajatellen aivan kaunis.
Sitä tuntee olevansa kuin elefantti, joka on kantavana sen kaksi vuotta! Sitähän tässä kohta itsekin on ollut. Keskenmeno oli kova paikka meille molemmille, minulle ja miehelle. Vaikka ympärillä olisi kuinka villi viisikko niin silti se ottaa syvältä. Mutta nyt on näin, ehkä tarkoituskin. Voimat ovat palanneet ja kunto hyvä. Kesä sateineen on tehnyt hyvää. Aina ei tarvitse auringon paistaa, kunhan muistaa sen, että on loma ja vapaata. Sää ei saa olla ainoa tekijä, joka vaikuttaa oloon. Tosin tietysti se rajoittaa joskus menemistä mutta onhan kumikengät keksitty!! Ja lapsille kurahousut ja takit. Tämä meidän perhe onkin kyllä paljon ulkona eikä televionkatselu vie paljoa aikaa päivästä. Koulun alkaessa aikaa on vielä vähemmän. Ja siihen sitten vielä harrastukset yms.
Siitä elefantista vielä...niin sanotaan että elefanteilla olisi hyvä muisti. Minullakin on ainakin muistan kaikki "vääryydet" ja "kaltoinkohtelut" joita minua kohtaan on tehty. Tosin, nyt kun yritin kirjautua sisään tähän aparaattiin niin laitoin salasanaksi "perhe". Mmm, vähän aikaa mietin että mikäs nyt maksaa...
Niin, sitten lapsista vielä. Itselläni oli ensimmäinen joka huusi kuin syötävä heti synnyttyään...huusi vielä sen jälkeenkin. Ja kotona ja yöllä ja joka paikassa. Ja minä noviisina luulin että sehän on ihan normaalia! Neuvolasssa kysyivät kuinka tyttö nukkuu ja syö niin minä sanoin että tosi hyvin! (itse silmät ristissä...) Niin noviisi tosiaan! Toisen lapsen tullessa taloon, piti mennä ja kuunnella että hengittääkö se pieni mies vai mikä on kun nukkuu kolmatta tuntia sängyssä...(kaikki muut lapsemme, sitä ensimmäistä koe kappaletta lukuun ottamatta, ovat nukkuneet omassa huoneessa ja omassa säygyssä heti alusta)
Ja mitäs muuta sitä tuli tehtyä ensimmäisen kanssa; syötin makuulta, ilmeisesti olin laiska tai väsynyt lehmä.
Nyt en enään samaa virhettä tekisi, että makuulta käsin syöttäisin. Kaikki seuraavat kersat olen istualtaan syöttänyt, yötä päivää. Eikä ole ollut korvakipuja!
Nuorimmainen, joka siis on nyt melkein puolitoista vuotias on aito "pulllovauva". Ensimmäinen sellainen minun katraassa. Kaikki muut olen rintaruokkinut ja vielä jakanut maitoa sairaalaan keskosille. Mutta viidennen kanssa kävi toisin. Nimittäin, neljännen lapsen jälkeen operoin rintavarustukseni, kun ajattelin ettei meille enää näitä vauvoja tule. Mutta toisin kävi...
Melkein tunsin itseni huonoksi äidiksi, kun maito loppui kesken ja aloimme pullosyötön. Mutta pian huomasin että tämä rintaruokinta on vain joku mahdoton Tabu, että niin pitäisi tehdä, oli sitten juttu mikä tahansa. Ei ole pakko stressata syöttöjen kanssa, jos maitoa ei ole. Ja sitä paitsi, isä pystyy tekemään sen homman samalla tavalla kuin me äidit! Ja jos on käymässä jossain kaupungilla tai kylässä niin ei tarvitse ottaa esille rintavarustusta vaan pullon. (en kyllä suoranaisesti ymmärrä äitejä, jotka istuvat kahviloissa ja syöttävät vauvojaan kaikkien muiden asiakkaiden edessä!!! Itse on sitä ole IKINÄ harrastanut! Vaikka kuinka olisi luonnollista...)
Juu siis tämä tällähetkellä nuorin on ollut kaikista tervein porukasta. Ei mitään sairasteluja eikä turhia juttuja. Tuteja ei ole ollut kellään minun vauvoista käytössä. IKINÄ! Eikä yksikään ole ruvennut peukaloa imemään. Ajatella...
Tässäpä näitä taas juttuja. Vettä sataa ja pihatyöt odottavat. Ostimme vuodenvaihteessa isomman talon ja tässä sitä onkin tekemistä riittänyt ihan joka päivä. Hitto sitähän kohta vaikka voisi pestautua raksalle jonnekin, kun tätä kokemusta jo löytyy rakennusalalta!
Eipä muuta täältä.
Missä päin Suomea asustelette?
Itse lähtöisin savosta. Murre siis vääntyy, jos on tarve. Muutoin mennään kirjakielellä ja sillä toisella kotimaisella.
Kiljuset
Eli hämeen hitaiden joukkoon kuulutaan. Keskellä metsää asutaan ja tällä kokoonpanolla varmaan ihan hyvä niin :) Työmatkat vie tietysti tunnin suuntaansa kun pääkaupungissa on sekä miehen, että oma työpaikka.
Lapsuudessa olen kyllä asunut pari pätkää keski-Suomessakin. Isän työ vei pitkin poikin Suomen niemeä.
Me asumme vanhassa (siis tosi vanhassa...) talossa ja noi raksahommat kanssa melkoisen tuttuja. Perinnerakentamiseenkin on tässä vuosien varrella tullut paneuduttua. Jotkut aikanaan kauhistelivat kun Helsingistä tänne korpeen muutettiin, että maitojunalla takaisin tullaan. Tänne on kuitenkin kotiuduttu ja sinällään elämäntapa asua vanhaa taloa.
Heh, mua oikein nauratti toi rintavarustuksen kuntoonlaitto mainintasi. Taitaisi tämän äidin rinnat kaivata jotain kohennusta - miehelle olen vitsaillut, että ei kohta tarvitse pinnasängystä nostaa kuopusta syömään, sen kuin heittää rinnan laidan yli... Itse olen myös nämä lapset imetellyt kun on maitoa tullut. Kummitätini aikoinaan esikoisen synnyttyä sanoi, että olemme hyvälyspsyistä sukua. Ehkei niin kauhean kauniisti sanottu, mutta on näyttänyt pitävän paikkansa :)
Nyt on pakko painua punkkaan, silmät lupsuu.
terveiset laittaa
Titan
Täällä puntaroin raskauden keskeytyksenkin mahdollisuutta ja toivoisin kuulevani teidän "monilapsisten" kokemuksia. ... ehkä rohkaisuakin hakien tähän tilanteeseen...
plussasta vieläkin "shokissa" Titan