Mitä teidän lapset pelkää?

Ei mitään noista, ei ole koskaan pelännytkään. 

Tietysti yksin en ole jättänytkään vielä 5-vuotiasta muuten kuin hetkeksi. Käynyt kaupassa jne. 

Arastelee hieman kissoja, mutta en nyt varsinaisesti pelkää. Tämä juontaa juurensa, kun kyläpaikan kissa raapaisi käteen kunnon naarmun. 

Vika ei ollut lapsessa ollenkaan. Kissa vain jotenkin säpsähti ,kun lapsi istui sohvalle viereen. Ei kokskenut kissaan eikä istunut minkään ruumiinosan päälle. 

Arastelee hieman kissoja, mutta en nyt varsinaisesti pelkää. Tämä juontaa juurensa, kun kyläpaikan kissa raapaisi käteen kunnon naarmun. 

Siis lapsi ei pelkää. 

Voi olla, että pelkäävät jotain, mutta se ei ole tullut tietoon. Eivät pelkää ukkosta, ampiaisia, pimeää, yksinoloa, eläimiä (ovat tottuneet esim. koiriin, kissoihin ja hevosiin) jne. Kyllä varmasti pelot tulevat esiin, kun lapset vähän kasvavat ja irtautuvat. Ovat nyt 4 ja 7.

Apinoita. En tiedä miksi.

7-vuotias poikamme pelkää kovasti HI-virusta emmekä oikein tiedä, miten hänelle voisimme kätevimmin selittää, ettei se nyt häneen ole tarttumassa. 

Vierailija kirjoitti:

7-vuotias poikamme pelkää kovasti HI-virusta emmekä oikein tiedä, miten hänelle voisimme kätevimmin selittää, ettei se nyt häneen ole tarttumassa. 

Mä olin suunnilleen tuon ikäinen, kun HIV ja AIDS olivat uusia juttuja. Aluksihan ei edes tiedetty, miten tauti tarttuu, eikä siihen tietenkään silloin ollut minkäänlaista hoitoa. Se taisi pelottaa aika monia lapsia silloin. Kannattaa lukea tietoa HI-viruksesta, niin voit kertoa lapselle, että Suomessa asuvat ihmiset yleensä syövät sellaista lääkitystäkin, että se ei tartu. Totta kai nuo pelot ovat irrationaalisia, mutta oikea tieto asiasta voi rauhoittaa.

11v on pelännyt pienestä asti vauvanukkeja, ja nykyään pelkää kotona yksin olemista, mikä liittyy ehkä jonkin verran tuohon nukkekammoon, kun pikkusiskolla on nukkeja.

8v pelkää hämähäkkejä, koiria ja oravia.

Eivät pelkää mitään, niin kauan kuin vanhemmat ovat olemassa. Ovat pitkään kotona hoidettuja lapsia ja saaneet yöllä  pelätessään aina kömpiä viereen. Ovat koululaisia jo, ymmärtävät riskejä, mutta eivät pelkää, kun mitään pahaa ei ole tapahdu. 

Välillä harmittaa niiden lasten ja aikuistenkin puolesta, joilla ei ole asiat yhtä hyvin . Minulle ja lapsilleni on ollut normaalia voittaa pelot osana kasvamista.

5v pelkää ukkosta, pimeää, luonto dokumentteja (haita yms.), pelkää lasten elokuvien "pahiksia" ja osa lasten elokuvista on pelottavia, mutta haluaa silti katsoa niitä.

En tiedä mikä avuksi. Seuraavaksi varmaan jonnekkin psykologille juttelemaan.

14v pelkää ilmastonmuutosta, työttömyyttä, stressiä, sairastumista ja perhosia. Perhospelko on melko paha, juoksee karkuun ja jos sisälle eksyy perhonen, hän lukittautuu omaan huoneeseensa siihen asti kunnes perhonen on viety ulos.

Kohta kolmevee pelkää paistamisen ääntä, siis sitä suhinaa ja ritinää. Olisiko joskus lentänyt pieni rasvatippa iholle ja siksi pelkää, en tiedä.

Välillä 5-vuotiaan sisaruksen kanssa kyselevät, ettei sängyn alla vaan ole krokotiilejä tai hirviöitä, mutta eivät varsinaisesti pelkää.

Pimeää vähän arastelevat ja onkin yövalo huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Eivät pelkää mitään, niin kauan kuin vanhemmat ovat olemassa. Ovat pitkään kotona hoidettuja lapsia ja saaneet yöllä  pelätessään aina kömpiä viereen. Ovat koululaisia jo, ymmärtävät riskejä, mutta eivät pelkää, kun mitään pahaa ei ole tapahdu. 

Välillä harmittaa niiden lasten ja aikuistenkin puolesta, joilla ei ole asiat yhtä hyvin . Minulle ja lapsilleni on ollut normaalia voittaa pelot osana kasvamista.

no miten ne voittaa pelkoja jos niitä ei ole?

9v pelkää ilmastonmuutosta kovasti, ollaan keskusteltu aiheesta paljon ja tyttö on asiasta kiinnostunut. On ihan itse halunnut ryhtyä nyt vegaaniksikin ja haluaa kulkea kaikki matkat pyörällä tai julkisilla. Olisi mielellään rajoittamassa myös meidän vanhempien autoilua mutta työmatkat on pitkät ja asutaan 18km päässä keskustasta.😉

Ilmastonmuutos täälläkin, lapset 7v ja 11v. Välillä jopa kyselevät, miksi meidän piti tehdä lapsia ja sanovat että tulevaisuus tuntuu heistä lohduttomalta. Surettaa ja huolestuttaa minuakin, vaikken haluakaan lietsoa pelkoa. Olen kertonut rehellisesti ja kaunistelematta asiasta kun ovat sitä kyselleet.

Onhan pienellä lapsella pelkoja ja itsekin pelkäsin lapsena. Täytyy vain pohtia pelon aiheuttajia ja tietoisesti altistaa itsensä peloille, joille ei ole syytä. Vähitellen oppii, että mitään pahaa ei tapahdukaan ja pelko on aiheeton.  Tai oppii miten toimia, jotta tilanteesta selviää. Esim. liikenne, korkea paikka ja pimeä ovat tällaisia.

Sitten on pelkoja, joille ei pidä altistaa itseään, mutta jotka on saatava järjelliselle tasolle, ei peloiksi, vaan riskeiksi ja uhkakuviksi.  Esim.  ei kannata kävellä puiston läpi yöllä yksin humalassa. Itse jätän myös humalan väliin. En pelkää, että mitään pahaa tapahtuisi, kun en mene näihin tilanteisiin, mutta  en koe myöskään elämäni rajoittuvan liikaa näin.

Jos joutuisin riskialttiiseen paikkaan, niin kyllä pitäisin etäisyyttä uhkiin, olisin valmiina pakenemaan, kovaan äänenkäyttöön ja kättä pidempääkin olisi valmiina.  Olisi asenne, että menen mieluummin vaikka vankilaan itseni puolustamisen vuoksi,  kuin annan vain tapahtua asioita, joita en tahdo. 

8.

Lapseni pelkää että iltaisin sängynalla on Putin. Pitää osoittaa aina taskulampulla ettei se ole siellä. Koulussa kaverit ovat siis pelotelleet.

Mammojen muksut taas niin valveutuneita ja älykkäitä että parivuotiaskin pelkää vain lamaa ja ilmastonmuutosta , eikä esim Muumien Mörköä! XD 😃

10-vuotias pelkää mummoja ja pappeja.

Minä pelkäsin pienenä kaikkia leluja, joista lähti ääntä, kaikkia laulavia robotteja ja pehmoleluja siis. Minulla on misofonia myös.

Portaita ja liukuportaita. Kaatui pienenä portaissa ja alkoi senjälkeen pelkäämään. Etenee hitaasti, mutta käydään terapiassa.