Onko inhimillinen hyvinvointi vietävissä, exportable?

Hyvinvointimme mahdollistava kulttuuri, onko sen idea, perustava ajatus, vietävissä?

Vai olenko ajatellut koko kulttuurin idean aivan väärin? Jotainhan länsimainen kulttuuri, jota mekin edustamme väistämättä vaikkemme sitä omaksi saakaan, tekee oikein kun se vetää puoleensa ihmisiä kaikkialta.

Tämä on tärkeä kysymys, jonka tulos antaa aihetta pohtia mikä on länsimaisen kulttuurin kohtalo siinä hypoteettisessa tilanteessa jossa todetaan että länsimainen elämäntyyli ei ole toistettavissa muualla. Kaikkialla missä on hyvinvointia, syntyy oman seutunsa ehdoilla. Japanilaisilla on omansa. Kiinalaisilla on omansa. Jos toimivan yhteiskunnan kantavan idean pysyvyys perustuu homogeenisyyteen, ajattelisimmeko me tolkun ihmiset silloin kulttuurien moninaisuutta ihannoivasta liikkeestä samoin kuin nyt? Kunnioittaisimmeko silloin kulttuurien rajoja enemmän, kuin että yrittäisimme kaataa ne? Tästä seuraa tulkinta, että nykyinen yhteiskunnan suunta, jota suvaitsevaiset ihmiset kauheasti järjettömästi vastustavat, on inhimillisempi, ja kulttuureja kunnioittava. Emme voi samaan aikaan kunnioittaa kulttuuria ja repiä rajoja irti. Se olisi jakomielistä.