"Ihan hyvä" suhde, josta lähdit, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin että olen niin erakko luonne, että vaikka olisi kuinka hyvä mies ja suhde, viihdyn paremmin yksin kuin kaksin. Mies taas oli romanttinen luonne jolle ei tullut kuuloonkaan se että esim. asuttaisiin erillään vaikka seurustellaan.

Heitän ilmoille kysymyksen; jos olisit ollut aivan lääpälläsi tähän mieheen, olisiko romanttisuus vaivannut sinua?

Tuo erillään asuminen on monelle jostain syystä kauheaa. Voisin kuvitella asuvani yksin myös

Ap

Minä olin alussa mieheen ihan umpirakastunut. Siksi suostuinkin muuttamaan yhteen aika pian, kun olin varma että tässä se on, mun elämäni rakkaus. Mutta aika pian alkoi tuntua etten pysty edes jotenkin "hengittämään", olemaan oma itseni, kun kotonani on koko ajan toinen ihminen. Uskoin alkuun, että kyse on siitä että olen asunut aina yksin ja olen vaan tottumaton, mutta kuukausien kuluessa se tunne vain kasvoi, että tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa.

Ai että olin onnellinen kun lopulta muutin yksin ja olin yksin omassa asunnossani. Muistaakseni pompin siellä tasajalkaa ja lauleskelin vain siitä ilosta, että kukaan ei ole näkemässä eikä kuulemassa. Tuon jälkeen en ole enää minkäänlaisia pari- enkä seksisuhteita halunnut, viihdyn vaan niin hyvin yksin.

Missä realismi kirjoitti:

Tuntuu vähän epäreilulta, että miehiltä vaaditaan aina jotain satumaista sukkien jaloissa pyöritystä.

Mies olisi aivan varmasti ikisinkku hautaan asti jos odottaisi jotain täydellisiä kipinöiden sinkoilua.

Miehelle on jo hyvä tilanne jos naisessa ei ole suuria vikoja, ei esim ylipainoa, ei yksinhuoltaja, ei erityisen ruma, ihan hyvä luonne. Tuossa tilanteessa mies on jo tyytyväinen.

Ei tavismiehillä ole mitään mahdollisuuksia niihin erityisen sykähdyttäviin naisiin..

Harva nainenkaan haluaa olla vain jokuigin tyydytään. Ja usein niiden tälläkin palstalla seksin vähyydestä valittavien miesten naiset ovat niitä, jotka ovat tyytyneet "ihan kivaan".

Naiset tarvitsevat yleensä vahvan seksuaalisen latauksen alkumetreiltä asti jota se himo säilyy. Miehet kun ovat jo luonnostaan sellaisia, että panettaa lähes aina...

Missä realismi kirjoitti:

Tuntuu vähän epäreilulta, että miehiltä vaaditaan aina jotain satumaista sukkien jaloissa pyöritystä.

Mies olisi aivan varmasti ikisinkku hautaan asti jos odottaisi jotain täydellisiä kipinöiden sinkoilua.

Miehelle on jo hyvä tilanne jos naisessa ei ole suuria vikoja, ei esim ylipainoa, ei yksinhuoltaja, ei erityisen ruma, ihan hyvä luonne. Tuossa tilanteessa mies on jo tyytyväinen.

Ei tavismiehillä ole mitään mahdollisuuksia niihin erityisen sykähdyttäviin naisiin..

Höpöhöpö, se että tuo pätee sinuun ja olet itse valmis tuollaiseen suhteeseen ei tarkoita että se koskisi kaikkia miehiä. Aika harva nainen haluaa miehen joka ajattelee kuten sinä eli, "tässä nyt ollaan kun onhan tämä ihan ok nainen vaikka ei hirveästi sykähdytä". Suomessa on paljon kauniita, inspiroivia, elämäniloisia, fiksuja ja hauskoja naisia jotka ovat parisuhteessa tai etsivät sellaista. Iso osa heistä on parisuhteessa rakkaudesta, eli siksi että molemmat osapuolet kokevat toisen sykähdyttäväksi ihmiseksi. Ikävää jos et ole tuollaista itse kokenut, mutta miksi ihmeessä haluaisit mielummin olla jonkun ihan ok ihmisen kanssa kuin yksin? Et taida itsekään pitää omaa seuraasi kovin mielenkiintoisena jos sinulle kelpaisi lähes kuka vain arkea jakamaan.

Vierailija kirjoitti:

Missä realismi kirjoitti:

Tuntuu vähän epäreilulta, että miehiltä vaaditaan aina jotain satumaista sukkien jaloissa pyöritystä.

Mies olisi aivan varmasti ikisinkku hautaan asti jos odottaisi jotain täydellisiä kipinöiden sinkoilua.

Miehelle on jo hyvä tilanne jos naisessa ei ole suuria vikoja, ei esim ylipainoa, ei yksinhuoltaja, ei erityisen ruma, ihan hyvä luonne. Tuossa tilanteessa mies on jo tyytyväinen.

Ei tavismiehillä ole mitään mahdollisuuksia niihin erityisen sykähdyttäviin naisiin..

Harva nainenkaan haluaa olla vain jokuigin tyydytään. Ja usein niiden tälläkin palstalla seksin vähyydestä valittavien miesten naiset ovat niitä, jotka ovat tyytyneet "ihan kivaan".

Naiset tarvitsevat yleensä vahvan seksuaalisen latauksen alkumetreiltä asti jota se himo säilyy. Miehet kun ovat jo luonnostaan sellaisia, että panettaa lähes aina...

*...harva nainenkaan haluaa olla joku ihan kiva johon tyydytään.

Missä realismi kirjoitti:

Tuntuu vähän epäreilulta, että miehiltä vaaditaan aina jotain satumaista sukkien jaloissa pyöritystä.

Mies olisi aivan varmasti ikisinkku hautaan asti jos odottaisi jotain täydellisiä kipinöiden sinkoilua.

Miehelle on jo hyvä tilanne jos naisessa ei ole suuria vikoja, ei esim ylipainoa, ei yksinhuoltaja, ei erityisen ruma, ihan hyvä luonne. Tuossa tilanteessa mies on jo tyytyväinen.

Ei tavismiehillä ole mitään mahdollisuuksia niihin erityisen sykähdyttäviin naisiin..

Huomaa, ettet tajua ollenkaan mistä on kyse. Eiköhän jokainen halua löytää kumppanin, joka sykähdyttää omaa sydäntä, muiden mielipiteistä viis. Miehille taas se sykähdyttävä tuntuu tarkoittavan sitä että nainen on stereotyyppisen upea ja jokaisen miehen kuuma päiväuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ollut niin rakastunut kuon kuvittelin. Tämän havaitsin siis puolen vuoden kohdalla.

Jos toista rakastaa niin ei halua vain kirsikoita kakusta(hyviä hetkiä, hyväntuulinen puoliso tms). Vaan jaksaa vääntää myös vaikeina kausina.

Yhden kohdalla lapsi vaikutti myös asiaan.

Mistä asioista huomasit ettet ole rakastunut?

Oliko lapsi niin kauhea vai mitä tapahtui?

Ap

En halunnut viettää paljoa aikaa miehen kanssa. En ollut pahoillani vaikka tapaaminen estyi. Seksi tuntui velvollisuudelta. Riitelimme todella paljon. Mua ärsytti miehen jatkuvat rakkaudentunnustukset.

Lapsi oli ok, mutta en pystynyt kunnioittaman tapaa jolla mies tätä kasvatti (vklopuiksi hoitoon jotta voi olla kanssani jne)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ollut niin rakastunut kuon kuvittelin. Tämän havaitsin siis puolen vuoden kohdalla.

Jos toista rakastaa niin ei halua vain kirsikoita kakusta(hyviä hetkiä, hyväntuulinen puoliso tms). Vaan jaksaa vääntää myös vaikeina kausina.

Yhden kohdalla lapsi vaikutti myös asiaan.

Mistä asioista huomasit ettet ole rakastunut?

Oliko lapsi niin kauhea vai mitä tapahtui?

Ap

En halunnut viettää paljoa aikaa miehen kanssa. En ollut pahoillani vaikka tapaaminen estyi. Seksi tuntui velvollisuudelta. Riitelimme todella paljon. Mua ärsytti miehen jatkuvat rakkaudentunnustukset.

Lapsi oli ok, mutta en pystynyt kunnioittaman tapaa jolla mies tätä kasvatti (vklopuiksi hoitoon jotta voi olla kanssani jne)

Eipä kuulosta siltä oikealta ei. Kiitos kun jaoit.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Missä realismi kirjoitti:

Tuntuu vähän epäreilulta, että miehiltä vaaditaan aina jotain satumaista sukkien jaloissa pyöritystä.

Mies olisi aivan varmasti ikisinkku hautaan asti jos odottaisi jotain täydellisiä kipinöiden sinkoilua.

Miehelle on jo hyvä tilanne jos naisessa ei ole suuria vikoja, ei esim ylipainoa, ei yksinhuoltaja, ei erityisen ruma, ihan hyvä luonne. Tuossa tilanteessa mies on jo tyytyväinen.

Ei tavismiehillä ole mitään mahdollisuuksia niihin erityisen sykähdyttäviin naisiin..

Harva nainenkaan haluaa olla vain jokuigin tyydytään. Ja usein niiden tälläkin palstalla seksin vähyydestä valittavien miesten naiset ovat niitä, jotka ovat tyytyneet "ihan kivaan".

Naiset tarvitsevat yleensä vahvan seksuaalisen latauksen alkumetreiltä asti jota se himo säilyy. Miehet kun ovat jo luonnostaan sellaisia, että panettaa lähes aina...

Ei tietenkään halua mutta oman kokemukseni mukaan nainen ei erota sitä että mies on vain tyytynyt häneen.

Itsellä ainakin juuri siinä suhteessa jossa olin vain tyytynyt naiseen niin hän oli minuun aivan ihastunut ja kehui jatkuvasti. Oman kokemukseni mukaan naiselle merkitsee vain saada hänen mielestään tasokas mies ja hän ei erota sitä jos mies on vähän välinpitämätön häntä kohtaan.

Missä realismi kirjoitti:

Tuntuu vähän epäreilulta, että miehiltä vaaditaan aina jotain satumaista sukkien jaloissa pyöritystä.

Mies olisi aivan varmasti ikisinkku hautaan asti jos odottaisi jotain täydellisiä kipinöiden sinkoilua.

Miehelle on jo hyvä tilanne jos naisessa ei ole suuria vikoja, ei esim ylipainoa, ei yksinhuoltaja, ei erityisen ruma, ihan hyvä luonne. Tuossa tilanteessa mies on jo tyytyväinen.

Ei tavismiehillä ole mitään mahdollisuuksia niihin erityisen sykähdyttäviin naisiin..

Ex-mieheni tympääntyi lopulta aika pahoin siihen, ettei seksiä ollut lainkaan, kun en sietänyt hänen kosketustaan. Sinuako ei haittaisi fyysisen puolen puuttuminen kämppissuhteeksi muuttuneessa liitossa?

Mies ei rakastanut minua. En saanut mitään vastakaikua tunteilleni. Hänelle olin vain joku joka asui kätevästi samassa osoitteessa pesemässä pyykkiä ja laittamassa ruokaa. Minusta tuntui, että hän vain odotti jotakuta itselleen parempaa.

Lähdin, ja muutama vuosi myöhemmin löysin elämäni rakkauden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ollut niin rakastunut kuon kuvittelin. Tämän havaitsin siis puolen vuoden kohdalla.

Jos toista rakastaa niin ei halua vain kirsikoita kakusta(hyviä hetkiä, hyväntuulinen puoliso tms). Vaan jaksaa vääntää myös vaikeina kausina.

Yhden kohdalla lapsi vaikutti myös asiaan.

Mistä asioista huomasit ettet ole rakastunut?

Oliko lapsi niin kauhea vai mitä tapahtui?

Ap

En halunnut viettää paljoa aikaa miehen kanssa. En ollut pahoillani vaikka tapaaminen estyi. Seksi tuntui velvollisuudelta. Riitelimme todella paljon. Mua ärsytti miehen jatkuvat rakkaudentunnustukset.

Lapsi oli ok, mutta en pystynyt kunnioittaman tapaa jolla mies tätä kasvatti (vklopuiksi hoitoon jotta voi olla kanssani jne)

Eipä kuulosta siltä oikealta ei. Kiitos kun jaoit.

Ap

Musta tuo lasten heittäminen roskakoriin suhteen ollessa päällä kertoo aika paljon. Näin teki minun vanhempani ja oikeasti olen kärsinyt siitä koko elämäni että minut jätettiin. Kasvattava vanhempi ei saa koskaan hylätä omaa lastaan silloin on jotain vialla. Lapsi kasvaa ja on kuitenkin elämässänne jollain tapaa joka tapauksessa. Jos hänen mielenterveys järkkyy niin se on teidän tulevaisuudestanne pois. OMG.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ollut niin rakastunut kuon kuvittelin. Tämän havaitsin siis puolen vuoden kohdalla.

Jos toista rakastaa niin ei halua vain kirsikoita kakusta(hyviä hetkiä, hyväntuulinen puoliso tms). Vaan jaksaa vääntää myös vaikeina kausina.

Yhden kohdalla lapsi vaikutti myös asiaan.

Mistä asioista huomasit ettet ole rakastunut?

Oliko lapsi niin kauhea vai mitä tapahtui?

Ap

En halunnut viettää paljoa aikaa miehen kanssa. En ollut pahoillani vaikka tapaaminen estyi. Seksi tuntui velvollisuudelta. Riitelimme todella paljon. Mua ärsytti miehen jatkuvat rakkaudentunnustukset.

Lapsi oli ok, mutta en pystynyt kunnioittaman tapaa jolla mies tätä kasvatti (vklopuiksi hoitoon jotta voi olla kanssani jne)

Eipä kuulosta siltä oikealta ei. Kiitos kun jaoit.

Ap

Musta tuo lasten heittäminen roskakoriin suhteen ollessa päällä kertoo aika paljon. Näin teki minun vanhempani ja oikeasti olen kärsinyt siitä koko elämäni että minut jätettiin. Kasvattava vanhempi ei saa koskaan hylätä omaa lastaan silloin on jotain vialla. Lapsi kasvaa ja on kuitenkin elämässänne jollain tapaa joka tapauksessa. Jos hänen mielenterveys järkkyy niin se on teidän tulevaisuudestanne pois. OMG.

Saati sitten että sellaisen kanssa haluaisi lisääntyä.

Ap

Kyllä on kokemusta. Mies oli kiva, mutta yhdessä oleminen ei ollut niin kivaa etteikö häntä olisi voinut korvata vaikka ystävällä.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys.

Ei ihan  hyvästä suhteesta lähdetä.Joten sellaista ihan hyvää suhdetta josta lähdetään ei ole olemassa. Kyllä se suhde on huono tai ei  täytä toiveita jos siitä  lähdetään.

"Ihan hyvästä" suhteesta olen joskus lähtenyt, koska vaikka mies oli mukava, hauska, kiltti jne. ja seksikin sujui, mutta ei muuten vain saanut itseään niskasta kiinni ja tehnyt elämällään mitään. Jäi pois yliopisto-opiskeluista eikä saanut palattua takaisin. Tuntui, että jouduin monessa asiassa tekemään enemmän töitä kuin hän (myös oikeasti tekemään töitä opintojen lisäksi itse) ja potkimaan häntä edes vähän liikkeelle eri asioissa.

Lopulta kyllästyin, koska en halunnut ottaa sellaista huoltajan roolia. Kävi myös ilmi, että hän olisi äkkiä halunnut lapsia ja koti-isäksi (joo-o..), minä taas en ollut valmis lainkaan siihen.

Ihastuin toiseen ja motivaatio suhteeseen loppui. Ihastukseni oli ääliö ja tiesin sen mutta olin niin idiootti että annoin tunteiden viedä. Ylläripylläri huonosti kävi, mutta en varmaan ole oppinut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin toiseen ja motivaatio suhteeseen loppui. Ihastukseni oli ääliö ja tiesin sen mutta olin niin idiootti että annoin tunteiden viedä. Ylläripylläri huonosti kävi, mutta en varmaan ole oppinut mitään.

No etkö muka oppinut esim sen, että et ensinkään rakastanut kumppaniasi kun lähdit toisen matkaan? Olisi tuo suhde mennyt varmaan joka tapauksessa poikki, parempi että niin kävi ennemmin kuin myöhemmin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin toiseen ja motivaatio suhteeseen loppui. Ihastukseni oli ääliö ja tiesin sen mutta olin niin idiootti että annoin tunteiden viedä. Ylläripylläri huonosti kävi, mutta en varmaan ole oppinut mitään.

Et ole oppinut mitään, mutta hyvä kun itsekin tiedostat sen.

Viisaus ja oppiminen ovat yliarvostettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys.

Ei ihan  hyvästä suhteesta lähdetä.Joten sellaista ihan hyvää suhdetta josta lähdetään ei ole olemassa. Kyllä se suhde on huono tai ei  täytä toiveita jos siitä  lähdetään.

Kyllä lähdetään. Ihan hyvässä-suhteessa saatatte olla hyvissä työpaikoissa, kiva talo, paperilla muutenkin hyvä ja fiksu kumppani...mutta silti "se jokin" saattaa puuttua. Rakkaus on se moottori millä suhdetta "pyöritetään". Jos ei ole rakkautta niin ei siihen jaksa oikeasti panostaa.

Ap