Kun lapsesta ja raskaudesta tulee pakkomielle. Mitä tehdä?

Ystävä on mukana hyvässä ja pahassa. Anna hänelle aikaa käsitellä kriisinsä. Jos käy todella rasittavaksi, anna hänen olla, hän sitten itse ottaa ytheyttä kun aika on kypsä.

Itselläni on vasta nyt, 2 vuotta lapsen tulosta, alkaneet välit lämmetä joihinkin perheisiin joita en pystynyt tapaamaan lapsettomuuskriisisenä rauniona. En ole ensinnäkään kehdannut ottaa yhteyttä. Toisekseen jotenkin heidän näkemisensä laukaisee kauhean pahanolon - jonka aihe siis on jo menneisyyttä! :( Onneksi (ex?-)ystäväni ovat ymmärtäväisiä.

että tämä on niitä asioita, joissa todella mitataan ihmisen kärsivällisyyttä, ymmärrystä, anteeksiantoa, ystävyyttäkin. Todella väärinhän se on sinua ja muita kohtaan, mutta muista että saattaisit itse olla henkilö, joka kärsii aivan vastaavasti lapsettomuudesta ja kuuluu niihin onnettomiin, jotka eivät enää kykene hallitsemaan tuneitaan, ajatuksiaan ja käyttäytymistään. Toivon että ystäväsi saa joskus lapsen ja ymmärtää jälkeenpäin asian myös muiden näkökulmasta. Yritä sinä nyt ymmärtää asiaa hänen näkökulmastaan (vaikka tietenkään et voi ymmärtää koska et ole hän).

Minun kanssa ainakin on turha enää ikinä yrittää päästä kaveriksi tai yrittää myöhemmin tulla osalliseksi lapsemme elämään. Hän on valintansa nyt tehnyt ja pysyköön meidän elämämme ulkopuolelle vaikka ikuisesti, sittenkin jos joskus saa lapsia.



Minun ymmärrys ei riitä, eikä myötätunto.

Aivan, sairastahan se on. Henkilö on todellakin eräällä tavalla sairas, itse siihen syytön ja tarvitsee siihen apua ja tukea ja ymmärrystä niinkuin sairaat yleensä.