Lue keskustelun säännöt.
Mies masentuneen harmaan välinpitämätön. En jaksa kohta enää itsekään.
18.08.2018 |
En jaksa enää itse. Miehellä lievää masentuneisuutta mutta mä alan olla henkisesti loppu itsekin. En jaksaisi enää kannatella ja keksiä esimerkiksi kaikkea mitä syödään. Kuulostaa pieneltä asialta mutta tällaiset pienet asiat on ruvenneet nakertamaan mun omaa jaksamista koko ajan enemmän ja enemmän. Rasittavaa, kun lähes kaikkeen vastaus tai reagointi on en tiedä, ei kiinnosta, ihan sama. Vaikka siis kyse olisi esim. vain siitä että mikä olisi hyvää/kivaa ruokaa tähän vapaapäivään. Ja kyse ei edes ole siitä, että hän joutuisi mitenkään vaivautumaan asian eteen vaan minä kyllä mielellään teen ruuan ja keksinkin sen ruuan mutta jos kysyn, että tekisikö mieluummin mieli kanaa vai kalaa, niin vastaus on en tiedä. Kun itse päädyn tekemään uunilohta ja kerron tämän vastaus on lakoninen "selvä". Ruokapöydässä syö ilmeettömänä ja ei tiedä oliko se ruoka maittavaa vai ei. Jos puuttuu minun mielestä suolaa, niin hän ei tiedä. Menee hermo siis tuollaiseen mielipiteettömyyteen, joka vetää minutkin alas harmaaseen ihan sama olotilaan. Miksi minä yritän mitään, kun kaikki on ihan sama.
Mies siis esim käy töissä ja on siten aktiivinen mutta koko olotila kokoajan on vain harmaa ihan sama. Tiedän syyn tämän olotilan taustalla ja ymmärrän syyn ja kyllä tämä tästä vielä joskus helpottuu mutta nyt on alkanut omakin henkinen varasto valumaan tyhjäksi.
Avautuminen helpotti, kiitos.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vienyt omaa miestäni ulos syömään, kauppoihin kiertämään, erilaisiin tapahtumiin jne. Jossain vaiheessa hänellä oli vaikeaa, masennustaipumus kulkee suvussa. Yhdessä tekeminen kotona on myös toiminut.
Nykyään hän osaa hoitaa itseään (eikä ole saanut koskaan diagnoosia, hyvä kun myönsi asiaa), mutta tietenkin tahdon välillä piristää häntä jos vaikuttaa että arki lanaa alleen.
Ainoastaan yhteiselle lomalle ei kannata stressaantuneena lähteä.
Hyvä! Joku voisi myös ottaa tästä mallia, ja miettiä aidosti, millä voisi miestään piristää. Se jopa voi maksaa itsensä takaisin jos joku tuppaa tekemisiä laskemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet näköjään saa käyttäytyä ihan miten tympeästi vaan ja aina se on naisen syy kumminkin. Eipä käy kateeksi ap parkaa.
Aplla on asiat hyvin, koska miehen oireiluhan ei ole kiinnostanut, vasta nyt kun itselleen tulee paha olo niin ihmetellään että paska mies.
Miestä taas ei ap:n hyvinvointi kiinnosta sitäkään vähää.
harvoin sitä kiinnostaa tuossa jamassa olevia toisten hyvinvointi, kun ei osaa auttaa itseäänkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän sinua varsin hyvin. Oma mies myös ollut jo pari vuotta masentunut, apua ei suostu hakemaan. On rankkaa itselle kun pitää kannatella koko arkea ja tehdä kaikki päätökset, ei sitä ymmärrä jos ei ole kokenut. Olisiko sinulla mahdollista hakea itselle keskusteluapua? Voimia, toivottavasti tilanne alkaa ajan myötä korjaantua.
Ymmärrättekö te että olette itse vaatineet käytöksellänne kaiken vastuun. Nyt kun se on liikaa, niin haluatte että miehesi kantaa vastuuta mikä on täysin ok. Valittamalla ja vaatimalla tämä ei tapahdu, koska sillä päädyttiin tähän tilanteeseen. Olisikohan työkalupakissa jotain muuta keinoa?
Öö, miten ajattelet muuten lapsiperheen arjen rullaavan, jos kumpikaan ei tekisi mitään päätöksiä? Jos molemmat jäisivät vain vellomaan niin mitenhän lapsien elämä sujuisi?
Keksi vaikka 14 eri ruokaa ja kierrätä sitä listaa. Sitten sinunkaan ei tarvi päättää. Tsemppiä! Masentuneen kanssa on rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän sinua varsin hyvin. Oma mies myös ollut jo pari vuotta masentunut, apua ei suostu hakemaan. On rankkaa itselle kun pitää kannatella koko arkea ja tehdä kaikki päätökset, ei sitä ymmärrä jos ei ole kokenut. Olisiko sinulla mahdollista hakea itselle keskusteluapua? Voimia, toivottavasti tilanne alkaa ajan myötä korjaantua.
Ymmärrättekö te että olette itse vaatineet käytöksellänne kaiken vastuun. Nyt kun se on liikaa, niin haluatte että miehesi kantaa vastuuta mikä on täysin ok. Valittamalla ja vaatimalla tämä ei tapahdu, koska sillä päädyttiin tähän tilanteeseen. Olisikohan työkalupakissa jotain muuta keinoa?
Öö, miten ajattelet muuten lapsiperheen arjen rullaavan, jos kumpikaan ei tekisi mitään päätöksiä? Jos molemmat jäisivät vain vellomaan niin mitenhän lapsien elämä sujuisi?
Minulla sujuu arki lasten kanssa ilman mitään tuskaisia päätöksiä. Kenenkään ei tavitse piiskata. Exän kanssa ei sujunut, koska kaikki piti olla niin kuin "kuuluu". Minkälaisia päätöksiä tarkoitat. Ruokaa, haalarin väriä vai mitä?
Mä olen vienyt omaa miestäni ulos syömään, kauppoihin kiertämään, erilaisiin tapahtumiin jne. Jossain vaiheessa hänellä oli vaikeaa, masennustaipumus kulkee suvussa. Yhdessä tekeminen kotona on myös toiminut.
Nykyään hän osaa hoitaa itseään (eikä ole saanut koskaan diagnoosia, hyvä kun myönsi asiaa), mutta tietenkin tahdon välillä piristää häntä jos vaikuttaa että arki lanaa alleen.
Ainoastaan yhteiselle lomalle ei kannata stressaantuneena lähteä.