Mitä pieniä "älyttömyyksiä" olet tehnyt kun olet ollut omissa ajatuksissasi?

Nyt viime helteillä meinasin lähteä kotoa useamman kerran ilman housuja siis pelkissä alushousuissa. Onneksi en päässyt rappua pidemmälle.

Joskus tullut laitettua kaksi kelloa ranteeseen. Siis kumpaankin ranteeseen x 1

Mennyt metrolla väärään suuntaa.

Noussut liian aikaisella pysäkillä pois.

Hävitän pullokuitin liian usein.

Kauppakassia tyhjentäessä päätyy monenlaista roinaa jääkaappiin.

Laitoin jäätelön jääkaappiin..

Tiskatessa kaadoin lasiin fairyä, kuumaa vettä lasiin ja ei muutakuin juomaan se 😂

Vierailija kirjoitti:

Omista kämmeistä saisi kirjan, en edes muista kaikkia;

- useasti olen kantanut kotoa roskapussin töihin asti

- lähtenyt töistä työkaverin takki päällä

- ottanut pöydältä avainten sijaan haarukan ulos lähtiessä ja jäänyt siten lukkojen taakse

- mennyt lauantaina vahingossa töihin

- heittänyt likaiset vaatteet pyykkikorin sijasta vessanpyttyyn

- lähtenyt aamutossut jalassa töihin

- unohtanut miehen kauppaan, bensa-asemalle ja ravintolaan

Ja ei hätää, meillä ei ole lapsia :)

Sori nauroin tälle hulvattomasti, oli niin hauskasti kirjoitettu, etenkin tuo työkaverin takki oli tosi hauska juttu♥️ Ei varmaan tuntunut noina hetkinä kivalta, mutta onneksi voit nauraa jälkeepäin. Ja nääkää ei maata kaada, muutkin mokaa. Lohduttaa itseänikin, kun ajattelee omia "noloja" mokia (sillä hetkellä noloja mokia) Ei nuo noloja ole, hupaisia vain. Epähuomiossa sattuu ja tapahtuu.

Laitoin kerran hajuvettä ja sitä tipahti pisara kämmenelle, ajatuksissani nuolaisin sen pois :(

Soitin kerran kaverilleni, äitinsä vastasi puhelimeen. Pyysinkin kaverini siskoa vahingossa puhelimeen, Tapahtui lankapuhelinaikaan eli kauan sitten esihistoriallisella ajalla :)

Olen unohtanut uimahallin avainrenkaan jalkaani ja huomannut sen vasta kotona.

Olen parikin kertaa unohtanut avaimet ulko-oveen yöksi kerrostalossa ja vasta aamulla huomannut asian. Onneksi kukaan ei ole hiippailut kämppääni..

Kävelin vaatekaupassa päin peiliä. Luulin että kauppa jatkuu, mutta se olikin vain peili. Jostain kumman syystä en ollut huomannut itseäni.

Olin nuori tyttönen kesäleirillä ja jossain tutustumisleikissä poikien jälkeen oli vuoroni sanoa nimeni. Sanoin nimekseni Antti* (*oikeaa nimeä tässä en viitsi sanoa, joten olkoon vaikka Antti tässä kuvauksessa) ja ne muut katso vähän pitkään, ja sitten tajusin, että olin sanonut veljeni nimen. Ja äkkiä sanoin oikean nimeni.

Olen mennyt useamman kerran hissillä ylimpään, seitsemänteen, kerrokseen vaikka asuin kolmannessa, olin asunut jo yli kymmenen vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että tämä on aika yleistä. Laittakaa vain kerrostalossa asuvat portaita pitkin kulkevat ylänuolta, jos tekin olette ihmetelleet, miksei avain käy oveen, ennen kuin tajuatte, että olette ylä-/alapuolella asuvan naapurin ovella.

Mä olin kerran oikeassa kerroksessa mutta väärässä rapussa. Ensin ihmettelin miksi avain ei sovi oveen, sitten huomasin että "minun" ovessani oli vielä vieras sukunimikin 😄

Vuosia sitten juttelin kaverille kaupassa, kun kävelimme ympäriinsä. Yhtä äkkiä huomasin syöväni Magnum-puikkoa. Olin ottanut sen käteeni aikomuksena siis ostaa se, mutta ajatuksissani olin vetänyt puikon esiin ja roskakin oli jäänyt johonkin.

Paniikissa sitten heitin lähes syömättömän jätskin roskiin, kun se sattui olemaan kohdalla.

Itse en näköjään "hölmöile" kovin massiivisesti. Mutta ajatuksissani olen saattanut juoda lasin tyhjäksi ja yritän hörppiä siitä tyhjästä lasista tai "huomaamattani" kaatanut lisää ja sitten aivot edellisessä määrässä kaatanut päälleni juotavaa kun olikin täysi lasi.

Välillä myös viskelen tavaroita joita ei saisi ja säikähtänyt kolahdusta, esim. siivotessa nostanut lasten vaatteita lattialta nätisti ja heittänyt jonkin kolisevan lelun kodinhoitohuoneeseen kun olisi pitänyt tehdä päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että tämä on aika yleistä. Laittakaa vain kerrostalossa asuvat portaita pitkin kulkevat ylänuolta, jos tekin olette ihmetelleet, miksei avain käy oveen, ennen kuin tajuatte, että olette ylä-/alapuolella asuvan naapurin ovella.

Mä olin kerran oikeassa kerroksessa mutta väärässä rapussa. Ensin ihmettelin miksi avain ei sovi oveen, sitten huomasin että "minun" ovessani oli vielä vieras sukunimikin 😄

Ootkohan ollu mun oven takana keskellä yötä? Joku on joskus vääntänyt ja kääntänyt avainta ovessani ja sitten jossain vaiheessa huomasi, että väärä ovi, kun kuulu vaan "Ei hitto, täähän on "Virtanen"!"

Olin menossa Pukinmäestä keskustaan junalla, olin hyvissä ajoin laiturilla ja syvällä ajatuksissani, yhtäkkiä huomasin että laiturilla oli juna ja hyppäsin siihen. Junan lähdettyä liikkeelle huomasin olevani menossa väärään suuntaan, noh ei hätää Malmilla voi jäädä pois ja sieltä on paljon junia keskustaan. Malmille saavuttaessa olin jälleen ajatuksissani ja unohdin jäädä junasta pois ja päädyin sitten menemään Tapaninkylän kautta keskustaan. Tapaninkylässä oli pitkä odotus jonka aikana eräs huruakka kerkesi avautumaan minulle siitä miksi piti siirtyä euroon kun ne muiden maiden valuutat on niin paljon arvokkaampia kuin markka, hänkin oli joskus vaihtanut kasan saksanmarkkoja ja sai siitä paljon useampia suomenmarkkoja. Kiinnostava reissu siis, mutta menihän siinä aikaa hukkaan.

Olen lähtenyt lentäen reppureissaamaan huonosti tyhjennetyllä repulla, jossa oli metsäretkikamoja sisällä. Onneksi ei sentään puukkoja ja kirveitä, olis voinut mennä pitempään turvatarkissa.

- Unohtanut asunnon avaimet monta kertaa oveen.

- Unohtanut parikin kertaa kuskin ikkunan auki ajettuani parkkihalliin.

- Minäkin lataan kahvinkeittimen illalla valmiiksi ja muutaman kerran olen automaattisesti napsaissut sen päälle. Pakkohan sitä kahvia oli sitten juoda muutama kuppi, pihi kun olen.

- Istunut myös väärään autoon, nolona kapusin pois. Oli siinä kuskilla ihmettelemistä.

- Laitoin pelkän takin rintaliivien päälle. Onneksi takki oli sellaista mallia, että saatoin pitää sitä päällä tilaisuuden ajan.

- Unohdin työpaikan hälyttimen koodin. En myöskään muistanut mikä oli hälytyksen ohituskoodi, selitin turvapalvelulle että liittyi etäisesti eläimiin ja sanassa on ehkä kirjain "s". Huoh.

- Kävin vauvan kanssa kaupassa, maksoin ostokset ja kävelin tyynesti rattaiden kanssa ulos. Palasin häpeillen hakemaan ostokset. Enkä ollut ostanut edes muovipusseja.

Pudottanut ankkurin sillä lailla, että narun toinen pää ei ole ollut missään kiinni ja se sitten meni ankkurin mukana alas asti.

Työskentelin hoitajana. Oli kiireinen päivä ja menin lääkärin huoneeseen kysymään jotain asiaa, kohteliaasti tietenkin koputin oveen ennen kuin menin sisään.

Sain asiani kysyttyä ja olin lähdössä pois huoneesta ja koputin taas oveen. Hetken aikaan seisoin odottaen että joku antaa luvan tulla sisään. Huoneessa oleva lääkäri katsoi pitkään kunnes tajusin että jotain meni vikaan.. :) nolona avasin oven ja siirryin käytävän puolelle jatkamaa omia hommiani.

Olin kassalla töissä ja työnsin viisikymppisen laitteeseen (varmennuslaite) joka imaisi sen ja sylki takaisin ulos. Sanoin reippaalla äänellä "kiitos!" laitteelle. Taas meni hetki ennenkuin tajusin että nyt ei mennyt ihan oikein. Asiakasta nauratti.

Myös otto-automaattia olen kiittänyt kun se on antanut rahat.

Bussista olen lähtenyt huikaten "kiitos ja tervetuloa uudelleen!".

Olin menossa kauppaan ja huomasin pihalla, että minulla oli yhä kuulokkeet, joilla kuuntelen telkkaria päässäni.