Ongelmien välttelystä eroon pääseminen
Kärsin pahasta ahdistuksesta. Kaikki pienetkin asiat kasvavat päässäni kauheisiin mittasuhteisiin. Välttelen ongelmiani niiden hoitamisen sijaan. Olen vähitellen opetellut siitä eroon mutta se on vaikeaa. Kuitenkin olen huomannut, että kun ottaa vaan härkää sarvista niin lopputulos on aina parempi.
Esimerkiksi huomasin, että uutta pöytää siirtäessä olin vahingossa raapaissut asunnon seinään naarmun, ja tapetti repsotti. Myös kylpyhuoneen hanassa oli tummia jälkiä, joita en saanut pois. Olin todella ahdistunut, hinkkasin hanaa päivittäin eri liuoksilla, mielessäni jo kuvittelin sitä, kuinka poismuuttaessani vuokranantajani alkaa huutaa minulle ja pidättää koko takuuvuokran. Koin häpeää ja ahdistusta, en saanut nukuttua.
Loppujen lopuksi keräsin rohkeuteni ja soitin vuokranantajalle. Kädet täristen selitin tilanteen. Vuokranantaja sanoi tulevansa katsomaan. Kuurasin sitä ennen kaiken lattiasta kattoon. Hinkkasin joka ikisen paikan, koska pelkäsin että vuokranantaja tutkii kaikki paikat ja sitten moittii minua siitä miten kuvottava sotkuinen porsas olen.
Lopputulos: vuokranantaja tuli, katsoi hanaa ja totesi että kulumaa ja että vaihdetaan uusi hänen piikkiinsä kun kylpyhuone on jo 20 vuotta vanha. Katsoi seinää ja sanoi että ei stressiä, ihmisiä tässä ollaan ja vahinkoja sattuu, tapetit on joka tapauksessa menossa vaihtoon sitten kun muutan. Kiitti siitä, että olen tunnollinen vuokralainen ja toivoi että viihdyn asunnossa vielä pitkään. Lähti tutkimatta muita paikkoja.
Mikään kauhuskenaarioista ei toteutunut ja jälkikäteen huvitti se miten peloissani olin. Silti näin käy kerta toisensa jälkeen.
Onko muilla samaa ongelmaa? Pitäisikö hakea apua?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Hullu.
Ketä tarkoitat? Sinuako?
Tunnistan itseni Apn viestistä. Krooninen ahdistus on ihan hirveä asia. Heti kun yksi ahdistuksen aihe on hoidettu, aivot etsii seuraavan.
Veikkaan, että hana ja tapetti - niiden ympärillä pyöriminen, on oikeasti joidenkin paljon isompien ongelmien peittelyä, ei varsinainen ongelma.
On samaa ongelmaa. Tosiasiahan on se, että mitä kauemmin ongelman päällä istuu, sitä suurimmaksi se kasvaa. Siksi aina tuollaisissa tilanteissa toimin näin:
Annan itselleni minuutin panikointiaikaa. Sen jälkeen pysähdyn kahdeksi minuutiksi. Syviä hengityksiä, rentoutan lihakset. Sitten toimintasuunnitelma. Voiko hoitaa itse? Jos ei, kehen yhteys? Voiko ottaa yhteyttä heti? Jos ei, sitten heti seuraavana (arki)päivänä. Ei poikkeuksia, ei jäädä odottamaan joko ongelma poistuisi itsestään.
Kun tuon opin niin elämä helpottui todella paljon.