Olenko ihan " normaali" ?
Pelkään koko ajan lapseni puolesta. Huomaan rajoittavani jatkuvasti 1,5 vuotiaan lapseni tekemisiä ja ahdistaa suunnattomasti. Esim. vahtaan vieressä kun syö, ettei tukehdu, käyn vieläkin öisin tarkastamassa että hengittää yms.
Kaikesta vahtimisesta huolimatta tuntuu että joka päivä sattuu jotain minkä olisin voinut estää.
Missä menee normaalin huolehtimisen ja hysteerisen pelon raja?
Mistä tähän löytyisi apua?
Kommentit (4)
Kuinka nukut yösi, saatko tarpeeksi lepoa? Tunnut olevan ylistressaantunut kärsitköhän yliväsymyksestä tai masennuksesta? Voisit hakeutua esim. terveysasemallesi lääkäriin joka arvioisi tilanteesi ja voisi lähettää sinua eteenpäin esim. neuvolan psykologille tms. Tilanteesi ei ole normaali, vaan jotain on pielessä. Hae apua ennen kuin uuvut lopullisesti.
Sinuna hakisin ehkä keskusteluapua. Se voisi auttaa ahdistukseesi.
Tuntuu tämä vastuu pienestä ihmisestä tosi rankalta. Olen siis yh ja tukiverkkokin on aika olematon. En myöskään uskalla antaa lasta kellekään hoitoon. :(
Olen jatkuvasti tosi väsynyt, ehkä kyse on masennukselta.
Pelottaa ottaa tätä puheeksi neuvolassa. En haluaisi kuitenkaan mihinkään erikoistarkkailuun.
Onko kellään kokemuksia, miten neuvolassa reagoidaan tai mihin ohjataan?
Täällähän syyllistetään heti vanhemmat jos kuullaan että jotain on sattunut lapsille. Esim. onnettomuudet.
Kehottaisin ottamaan maalaisjärjen käyttöön ja vähentää av. llä roikkumista.