Oliko teillä perheessä lapsena elämä jotenkin suorittamista?

Ei ollut suorittamista, koska vanhemmat olivat niin väsyneitä, eivätkä juuri jaksaneet keskittyä lapsiin. Yrittivät aina mennä sieltä mistä aita on matalin ja lapsilla oli paljon päätäntävaltaa asioista.

Yksi lukemattomista esimerkeistä: sunnuntailounas kotona. Äiti täysin poikki, käyty kiireessä ja hampaat irvessä ruuhkakaupassa perjantaina, ja äiti ahertanut siivoten ja ruokaa laittaen ja vanhempienkin välit kireät, ja ehkä mummokin pyydetty ja haettu lounaalle, ja piti suorittaa sitä lounasta niin kuin olisi kivaa, vaikka oikeasti aikuiset olivat vain väsyneitä ja kireitä. Eikä äldillä ollut koskaan aikaa lapsille, kun hän oli niin väsynyt. Ap

Ei ollut.

Ja 80-luku

Ei ollut. Vanhemmat oli läsnä aika hyvin. 90-luku

Kyllä yleensä suoritettiin loppuun mikä oli aloitettu.

Olen 60-70 - lukujen lapsi, tyttö, kuopus. Minä tein siivoukset, kaupassa käynnit jne. jo 5-vuotiaasta eteenpäin. Vanhemmat työssä. Leikkeihin ulos sain mennä sitten, kun olin päivän työt tehnyt.

Tähän kasvoin ja pidin sitä normaalina. Kummalta tuntui muiden ikäisteni lasten vähäiset kotityöt, ehkä vain roskien vienti.

Tästä varmaan johtuu että minusta kasvoi suorittaja. Niin työssä kuin suurperhettä eteenpäin vieneenä, olen ollut duracell.

Pian 60 vuotta ikää. En osaa vieläkään levätä..

Vanhemmat tekivät uraa ja samalla vaativat lapsilta koko ajan tehokasta toimintaa ne harvat yhteiset hetket, jolloin ei harrastettu tai tehty läksyjä. Jollei muuta järkevää tekemistä ollut, niin saksan sanoja piti lukea tai tyhjentää tiskikone. Lapsista kasvoi osasta mt-ongelmaisia ja toisista stressaaja-suorittajia, jotka eivät osaa ollenkaan olla vapaalla, vaan vaativat muiltakin jatkuvaa työntekoa. Lomailu tai elämästä nauttiminen on laiskuutta ja syntiä!

Näin 90-luvulla.

Ei oikeastaan. Vanhemmat eivät aloittaneet lasten harrastusrumbaa lainkaan. Äiti oli paljon työttömänä 90-luvun laman aikana joten ehti rauhassa laittaa perheelle ruokaa ja siivota. Isän palkalla pärjättiin mukavasti ja matkusteltiinkin välillä. Asuttiin omakotitalossa. Nykypäivänä yhden ihmisen palkka ei elättäisi perhettä kunnolla ja ajatus perhe-elämästä tuntuu minusta suorittamiselta.

Ei ollut. Mitään ei olisi saanut tavoitella.

No ei ollut suorittamista.

Isä oli insinööri ja äiti sairaanhoitaja vuorotöissä

Isä teki tarvittaessa ruokaa ja kuskasi veljeä harkkoihin. Itse olin enemmän lukutyyppiä, ei mulla ollut mitään fyysisiä harrastuksia juurikaan.

Isäkin kävi toisinaan pelailemassa tennistä

Melko vapaasti saatiin elää ja olla, mutta kuri oli silti. Kotiintuloajat, kouluasioista kyseltiin, koetulokset kateltiin.

Yhdessä siivottiin, asuttiin omakotitalossa.

Kaikissa kutsutuissa sukujuhlissa käytiin koko perheellä.

Samoin lomilla reissattiin kotimaassa, ulkomaanmatkoja oli ehkä parin vuoden välein.

Ja niihin aikoihin sukulaiset kävi vielä yövierailulla, vkonloppuisin.

Parempaa lapsuutta ja nuoruutta tuskin voi saada, etenkin kun lukee ja kattelee tätä nykyistä nuorison eloa ja oloa.

Koko ajan kaikilla niin vaikeaa, kurjaa, masennusta, kaikki aina pelkkää valitusta ja joka asia

p#rseestä.

Ei ollut. Olin ainoa lapsi, molemmat vanhemmat töissä 8-16, eli avain kaulassa painelin koulusta kotiin ja otin välipalaa. Pihassa oli aina muita lapsia ja mahdollisesti jonkun äiti vahtimassa. Ruoka laitettiin yhdessä, kun vanhemmat palasivat töistä kotiin ja ilta oli kaikilla vapaata. Kenelläkään ei ollut harrastuksia ja koulukin oli helppoa silloin.

Näin 80- ja 90-luvuilla.

Vierailija kirjoitti:

No ei ollut suorittamista.

Isä oli insinööri ja äiti sairaanhoitaja vuorotöissä

Isä teki tarvittaessa ruokaa ja kuskasi veljeä harkkoihin. Itse olin enemmän lukutyyppiä, ei mulla ollut mitään fyysisiä harrastuksia juurikaan.

Isäkin kävi toisinaan pelailemassa tennistä

Melko vapaasti saatiin elää ja olla, mutta kuri oli silti. Kotiintuloajat, kouluasioista kyseltiin, koetulokset kateltiin.

Yhdessä siivottiin, asuttiin omakotitalossa.

Kaikissa kutsutuissa sukujuhlissa käytiin koko perheellä.

Samoin lomilla reissattiin kotimaassa, ulkomaanmatkoja oli ehkä parin vuoden välein.

Ja niihin aikoihin sukulaiset kävi vielä yövierailulla, vkonloppuisin.

Parempaa lapsuutta ja nuoruutta tuskin voi saada, etenkin kun lukee ja kattelee tätä nykyistä nuorison eloa ja oloa.

Koko ajan kaikilla niin vaikeaa, kurjaa, masennusta, kaikki aina pelkkää valitusta ja joka asia

p#rseestä.

Niin. Nut on pandemia ja sodan uhka.

Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori. Ei mitään muistikuvaa. :D

t avainkaula lapsi