Olen itkenyt kohta viimeisen vuoden vähintään joka toinen päivä ja ollut itsetuhoinen
Äitiysloma loppui ja palasin töihin, väsymys muuttui kahta kauheammaksi. Olen jopa alkanut toivoa kuolemaa koska en jaksa enää jatkuvaa pahaa oloa. Olen yrittänyt polttaa itseäni silitysraudalla olon helpottamiseksi ym. Edes mieheni ei tue minua, päinvastoin. Olen käynyt psykologilla jo monta vuotta mutta en koe sitä millään tavalla hyödylliseKsi koska voin valehdella siellä ummet ja lammet.
MISTÄ saisin kaverin joka kuuntelee??? Silittäisi ja lohduttaisi minua.
Kommentit (20)
Älä ainakaan mene psykiatrille. Kadun sitä syvästi. Kirjoitti kaikki henkilökohtaiset tietoni kantajärjestelmään, nyt ne ovat siellä ikuisesti ja kaikkien nähtävissä. Mehiläinen oli paikka.
Valtakunnallinen kriisipuhelin
päivystää numerossa 010 195 202
arkisin klo 09.00–07.00
viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan mene psykiatrille. Kadun sitä syvästi. Kirjoitti kaikki henkilökohtaiset tietoni kantajärjestelmään, nyt ne ovat siellä ikuisesti ja kaikkien nähtävissä. Mehiläinen oli paikka.
En pysty puhumaan mistään asioista ennen kuin tunnen ihmisen läpikotaisin (josko silloinkaan). Miehelleni joskus erehdyin puhumaan, koska luotin häneen, kuitenkin antoi asian olla ja nykyään vaan antaa minun itkeskellä yksinäni.
Mutta joo, en mäkään haluaisi niitä asioita tiedoissani mihinkään näkyvästi esille.
Ap
Mitä apua sä luulet saavas jos valehtelet psykologille/psykiatrille? Pahimmas tapaukses sä sabotoit hoitoasi tolla. Periaatteessa toi käytös tarkoittaa, ettet sä oikeesti halua edes tulla terveeks. Ainoastaa kaverin joka paijaa sua, kun sä syöt paketillisen partateriä.
Hullumuttatolkuissaan kirjoitti:
Mitä apua sä luulet saavas jos valehtelet psykologille/psykiatrille? Pahimmas tapaukses sä sabotoit hoitoasi tolla. Periaatteessa toi käytös tarkoittaa, ettet sä oikeesti halua edes tulla terveeks. Ainoastaa kaverin joka paijaa sua, kun sä syöt paketillisen partateriä.
No en vaan USKALLA sanoa miten asian laita todellisuudessa on
Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan mene psykiatrille. Kadun sitä syvästi. Kirjoitti kaikki henkilökohtaiset tietoni kantajärjestelmään, nyt ne ovat siellä ikuisesti ja kaikkien nähtävissä. Mehiläinen oli paikka.
Aijaa? Näenkö mäki?!
Vierailija kirjoitti:
Hullumuttatolkuissaan kirjoitti:
Mitä apua sä luulet saavas jos valehtelet psykologille/psykiatrille? Pahimmas tapaukses sä sabotoit hoitoasi tolla. Periaatteessa toi käytös tarkoittaa, ettet sä oikeesti halua edes tulla terveeks. Ainoastaa kaverin joka paijaa sua, kun sä syöt paketillisen partateriä.
No en vaan USKALLA sanoa miten asian laita todellisuudessa on
Ap
Olet tyhmä ja kärsit siitä.
Vierailija kirjoitti:
Hullumuttatolkuissaan kirjoitti:
Mitä apua sä luulet saavas jos valehtelet psykologille/psykiatrille? Pahimmas tapaukses sä sabotoit hoitoasi tolla. Periaatteessa toi käytös tarkoittaa, ettet sä oikeesti halua edes tulla terveeks. Ainoastaa kaverin joka paijaa sua, kun sä syöt paketillisen partateriä.
No en vaan USKALLA sanoa miten asian laita todellisuudessa on
Ap
Jos sä et oo tappanut ketään tai raiskannut niin uskon, että et kuole siihen tunnelukkoon mikä estää sua sanomasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan mene psykiatrille. Kadun sitä syvästi. Kirjoitti kaikki henkilökohtaiset tietoni kantajärjestelmään, nyt ne ovat siellä ikuisesti ja kaikkien nähtävissä. Mehiläinen oli paikka.
En pysty puhumaan mistään asioista ennen kuin tunnen ihmisen läpikotaisin (josko silloinkaan). Miehelleni joskus erehdyin puhumaan, koska luotin häneen, kuitenkin antoi asian olla ja nykyään vaan antaa minun itkeskellä yksinäni.
Mutta joo, en mäkään haluaisi niitä asioita tiedoissani mihinkään näkyvästi esille.
Ap
Mitä hittoa teet tuollaisen miehen kanssa? EI se mies sua rakasta. Nyt sä tarvitset apua ja lomaa! Aloita vaikka itsesi hemmottelusta? Jätä lapsi isän kanssa, tai pyydä apua hoitoon ja mene sinä vaikka ystävälle, sukulaiselle, tai vaikka hierontaan. Olisi hyvä jos löytäisit pieniä hetkiä itsellesi.
Ja onko sulla jotain syitä mitkä ovat ajaneet sinut tuohon että itkettää koko ajan? Pystyykö niihin vaikuttamaan?
Ala itse itsellesi kaveriksi, silitä itseäsi ja puhu itsellesi niin kuin viisas sekä hyvä ystävä puhuisi. Lohduta itseäsi, ole itsellesi myötätuntoinen.
Ei kannata puhua masennuksesta terveydenhuollon kanssa. Tulee vain ongelmia. Sinusta kirjoitetaan paskaa omakantaan ja pahimmassa tapauksessa otetaan koko perhe syyniin. Joudutte tekemisiin sossujen kanssa lasten asioissa jne.
Koita saada omaa aikaa paljon. Istuta tenava ukkosi syliin ja mene lenkille. Ota tavoitteita, 5km, 10km, 15km. Osta askelmittari. Kuuntele musiikkia ja hikoile samalla.
Jos mahdollista niin laita lasta isovanhemmille useammin.
Katsele paljon leffoja, dokkareita, jotta saat ajatukset pois kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata puhua masennuksesta terveydenhuollon kanssa. Tulee vain ongelmia. Sinusta kirjoitetaan paskaa omakantaan ja pahimmassa tapauksessa otetaan koko perhe syyniin. Joudutte tekemisiin sossujen kanssa lasten asioissa jne.
Vit tu mitä propagandaa. Sä et oo varmaan edes jutellut ihmisen kanssa joka tekee työtä mielenterveystyön parissa.
Tosin jos sulla on joku esim. vakava psykoosi jolloin oot vaarallinen itselles ja/tai muille niin siihen puututaan vakavammin.
Vierailija kirjoitti:
Ala itse itsellesi kaveriksi, silitä itseäsi ja puhu itsellesi niin kuin viisas sekä hyvä ystävä puhuisi. Lohduta itseäsi, ole itsellesi myötätuntoinen.
Kiitos❤ Tätä olen yrittänyt mutta ei se kyllä oikeen minua rauhoita :( Minulla on siis myös surkea itsetunto ja koen välillä että en edes ansaitsisi hyvää kohtelua.
Ap
Aerosmith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata puhua masennuksesta terveydenhuollon kanssa. Tulee vain ongelmia. Sinusta kirjoitetaan paskaa omakantaan ja pahimmassa tapauksessa otetaan koko perhe syyniin. Joudutte tekemisiin sossujen kanssa lasten asioissa jne.
Vit tu mitä propagandaa. Sä et oo varmaan edes jutellut ihmisen kanssa joka tekee työtä mielenterveystyön parissa.
Tosin jos sulla on joku esim. vakava psykoosi jolloin oot vaarallinen itselles ja/tai muille niin siihen puututaan vakavammin.
Ohis, mutta ei tuo ole propagandaa vaan ihan arkipäivää suomessa nykyään. Perheitä ei auteta, ja jos autetaan niin huostaanoton kautta. Onhan näitä tarinoita, missä nainen on hakenut apua ja sossu auttoi ottamalla huostaan!! Äiti oli ihan äimän käkenä että mitähän hittoa.
Itse en väitä että näin tapahtuisi, mutta itsekin olen oppinut oman perheen kokemuksen kautta olemaan luottamatta sossuihin. Meidän perheelle tapahtui vaikka mitä outoja asioita aikanaan, mitkä eivät edes olleet laillisia. Kiitos sossujen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan mene psykiatrille. Kadun sitä syvästi. Kirjoitti kaikki henkilökohtaiset tietoni kantajärjestelmään, nyt ne ovat siellä ikuisesti ja kaikkien nähtävissä. Mehiläinen oli paikka.
En pysty puhumaan mistään asioista ennen kuin tunnen ihmisen läpikotaisin (josko silloinkaan). Miehelleni joskus erehdyin puhumaan, koska luotin häneen, kuitenkin antoi asian olla ja nykyään vaan antaa minun itkeskellä yksinäni.
Mutta joo, en mäkään haluaisi niitä asioita tiedoissani mihinkään näkyvästi esille.
Ap
Mitä hittoa teet tuollaisen miehen kanssa? EI se mies sua rakasta. Nyt sä tarvitset apua ja lomaa! Aloita vaikka itsesi hemmottelusta? Jätä lapsi isän kanssa, tai pyydä apua hoitoon ja mene sinä vaikka ystävälle, sukulaiselle, tai vaikka hierontaan. Olisi hyvä jos löytäisit pieniä hetkiä itsellesi.
Ja onko sulla jotain syitä mitkä ovat ajaneet sinut tuohon että itkettää koko ajan? Pystyykö niihin vaikuttamaan?
No oikestaan lapsuuden traumat liittyvät varmasti paljon pahaan olooni. Olen jo pitkään ollut masentunut, välillä parempia vuosia välillä huonompia. Kuitenkin synnytyksessä ja sen jälkeen ilmeni paljon vaikeuksia, jotka kuormittavat minua eikä apua saatu. Se lisäsi stressiäni ja sitten kun ei ollut oikein ketään kelle puhua, psykologiakin kiinnosti vain minun suhtautumiseni vauvaan, oma jaksamiseni ei niinkään. Ja minähän sitten keskitin kaiken energian ja voimavarat lapseeni ja tässä tulos. Ahdistaa jokaikinen päivä, työpäivä tai mikä tahansa päivä. Minulla ilmenee myös muistikatkoksia ja aggressiivisuus miestäni kohtaan on lisääntynyt. Luojan kiitos tappelemme vain iltaisin/öisin kun lapsi nukkuu. Haluan suojella häntä kaikin keinoin.
Ap
Joopa joo,kerroit , olen käynyt jo psykologilla monta vuotta ,sekä sanoit ,että siellä voit valehdella ummet ja lammet.Mitenkähän luulet,että sinua voi auttaa ,jos valehtelet sitä ja tätä. Miehesi on sinua katsellut jo vuosia ja alkuun yrittänyt varmasti auttaakkin minkä toinen voi. Ei kukaan jaksa loputtomiin,kun näkee ,ettei muuksi muutu.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja ala lenkkeilemään aktiivisesti .Ole kiitollinen kaikesta hyvästä mitä teidän elämässä on.
On koti,lapsi,mies,työ jne ,paljon hyviä asioita.Ei kukaan toinen ihminen sinua voi auttaa.
Ole rehellinen lääkäreille jos haluat apua.Mitä väliä ,jos tietosi näkyvät omakannassa. 100%:ia tärkeämpää on ,että saat elämänilon takaisin.Sinun on tehtävä se itse,ei muut voi sinun mieltäsi muuttaa,usko se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan mene psykiatrille. Kadun sitä syvästi. Kirjoitti kaikki henkilökohtaiset tietoni kantajärjestelmään, nyt ne ovat siellä ikuisesti ja kaikkien nähtävissä. Mehiläinen oli paikka.
En pysty puhumaan mistään asioista ennen kuin tunnen ihmisen läpikotaisin (josko silloinkaan). Miehelleni joskus erehdyin puhumaan, koska luotin häneen, kuitenkin antoi asian olla ja nykyään vaan antaa minun itkeskellä yksinäni.
Mutta joo, en mäkään haluaisi niitä asioita tiedoissani mihinkään näkyvästi esille.
Ap
Mitä hittoa teet tuollaisen miehen kanssa? EI se mies sua rakasta. Nyt sä tarvitset apua ja lomaa! Aloita vaikka itsesi hemmottelusta? Jätä lapsi isän kanssa, tai pyydä apua hoitoon ja mene sinä vaikka ystävälle, sukulaiselle, tai vaikka hierontaan. Olisi hyvä jos löytäisit pieniä hetkiä itsellesi.
Ja onko sulla jotain syitä mitkä ovat ajaneet sinut tuohon että itkettää koko ajan? Pystyykö niihin vaikuttamaan?
No oikestaan lapsuuden traumat liittyvät varmasti paljon pahaan olooni. Olen jo pitkään ollut masentunut, välillä parempia vuosia välillä huonompia. Kuitenkin synnytyksessä ja sen jälkeen ilmeni paljon vaikeuksia, jotka kuormittavat minua eikä apua saatu. Se lisäsi stressiäni ja sitten kun ei ollut oikein ketään kelle puhua, psykologiakin kiinnosti vain minun suhtautumiseni vauvaan, oma jaksamiseni ei niinkään. Ja minähän sitten keskitin kaiken energian ja voimavarat lapseeni ja tässä tulos. Ahdistaa jokaikinen päivä, työpäivä tai mikä tahansa päivä. Minulla ilmenee myös muistikatkoksia ja aggressiivisuus miestäni kohtaan on lisääntynyt. Luojan kiitos tappelemme vain iltaisin/öisin kun lapsi nukkuu. Haluan suojella häntä kaikin keinoin.
Ap
Sun tilanne kuulostaa aivan tukalalta. Hirveää että psykologi ei keskittynyt yhtään sinun jaksamiseen. Näissä kannattaa suosia valitettavasti yksityisiä , jos haluaa että asiat toimivat. Toisaalta mietin, olisikohan mitään paikkaa missä saisi avautua ja puhua ihan anonyymisti , jos siltä tuntuu? Tälläkin palstalla voit käydä anonyymisti keskusteluja ja ehkä saada vertaistukea, tai sitten joitain vertaistukiryhmiä yms?
En itse ole perehtynyt aiheeseen niinkään. En ihmettele että aggressio kasvaa ja kohdistuu mieheen joka vähättelee asioita. Sulle pitäisi oikeesti löytää jotain apua jostain että mielenterveytesi paranee ja voit hyvin. Jos molemmat käytte töissä ja jos vaikka kotityöt/kauppa tuntuu raskailta tai muut arjen asiat, niin on myös mahdollista palkata ihan yksityisiä henkilöitä jotka mielellään auttavat. Jotkut pyytävät n.5-10 euroa tietyistä askareista. Tämä nyt on vain vahtoehto, mutta voisi toimiakin välilä? Esim palkkaaminut.fi löytyy ahkeria nuoria jotka käyvät sinulle kaupassa tai siivoavat kotiasi jos vain haluat. En tosin näe tuolla välttämättä hinnastoa, mutta vastaavia löytyy ja niissä pitäisi olla aluehaku ja hinnathan saakin kysymällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan mene psykiatrille. Kadun sitä syvästi. Kirjoitti kaikki henkilökohtaiset tietoni kantajärjestelmään, nyt ne ovat siellä ikuisesti ja kaikkien nähtävissä. Mehiläinen oli paikka.
En pysty puhumaan mistään asioista ennen kuin tunnen ihmisen läpikotaisin (josko silloinkaan). Miehelleni joskus erehdyin puhumaan, koska luotin häneen, kuitenkin antoi asian olla ja nykyään vaan antaa minun itkeskellä yksinäni.
Mutta joo, en mäkään haluaisi niitä asioita tiedoissani mihinkään näkyvästi esille.
Ap
Mitä hittoa teet tuollaisen miehen kanssa? EI se mies sua rakasta. Nyt sä tarvitset apua ja lomaa! Aloita vaikka itsesi hemmottelusta? Jätä lapsi isän kanssa, tai pyydä apua hoitoon ja mene sinä vaikka ystävälle, sukulaiselle, tai vaikka hierontaan. Olisi hyvä jos löytäisit pieniä hetkiä itsellesi.
Ja onko sulla jotain syitä mitkä ovat ajaneet sinut tuohon että itkettää koko ajan? Pystyykö niihin vaikuttamaan?
No oikestaan lapsuuden traumat liittyvät varmasti paljon pahaan olooni. Olen jo pitkään ollut masentunut, välillä parempia vuosia välillä huonompia. Kuitenkin synnytyksessä ja sen jälkeen ilmeni paljon vaikeuksia, jotka kuormittavat minua eikä apua saatu. Se lisäsi stressiäni ja sitten kun ei ollut oikein ketään kelle puhua, psykologiakin kiinnosti vain minun suhtautumiseni vauvaan, oma jaksamiseni ei niinkään. Ja minähän sitten keskitin kaiken energian ja voimavarat lapseeni ja tässä tulos. Ahdistaa jokaikinen päivä, työpäivä tai mikä tahansa päivä. Minulla ilmenee myös muistikatkoksia ja aggressiivisuus miestäni kohtaan on lisääntynyt. Luojan kiitos tappelemme vain iltaisin/öisin kun lapsi nukkuu. Haluan suojella häntä kaikin keinoin.
Ap
Sun tilanne kuulostaa aivan tukalalta. Hirveää että psykologi ei keskittynyt yhtään sinun jaksamiseen. Näissä kannattaa suosia valitettavasti yksityisiä , jos haluaa että asiat toimivat. Toisaalta mietin, olisikohan mitään paikkaa missä saisi avautua ja puhua ihan anonyymisti , jos siltä tuntuu? Tälläkin palstalla voit käydä anonyymisti keskusteluja ja ehkä saada vertaistukea, tai sitten joitain vertaistukiryhmiä yms?
En itse ole perehtynyt aiheeseen niinkään. En ihmettele että aggressio kasvaa ja kohdistuu mieheen joka vähättelee asioita. Sulle pitäisi oikeesti löytää jotain apua jostain että mielenterveytesi paranee ja voit hyvin. Jos molemmat käytte töissä ja jos vaikka kotityöt/kauppa tuntuu raskailta tai muut arjen asiat, niin on myös mahdollista palkata ihan yksityisiä henkilöitä jotka mielellään auttavat. Jotkut pyytävät n.5-10 euroa tietyistä askareista. Tämä nyt on vain vahtoehto, mutta voisi toimiakin välilä? Esim palkkaaminut.fi löytyy ahkeria nuoria jotka käyvät sinulle kaupassa tai siivoavat kotiasi jos vain haluat. En tosin näe tuolla välttämättä hinnastoa, mutta vastaavia löytyy ja niissä pitäisi olla aluehaku ja hinnathan saakin kysymällä.
Kiitos kommentistasi. Uskon että aggressioni liittyy juuri tuohon mitä sanoit. On vaan niin vaikeaa nykyään hallita tunteitaan. Olen miettinyt eroakin miehestä mutta voimavarani eivät taida nyt riittää siihen....
Ap
Älä vingu. Tee jotain.